Lauri Myllymäki ”He seisahtuivat etsiskelemään maiseman tyhjyydestä jonkinlaista osviittaa”, toteaa kertoja syksyllä suomeksi ilmestyvässä Veren ääriin -romaanissa. Lause kiteyttää jotain olennaista amerikkalaisen Cormac McCarthyn (1933–) tuotannosta. Oli kyseessä sitten 1850-luvun Yhdysvaltojen rajamaat tai sivilisaation raunioilla sauhuava postapokalyptinen autiomaa, McCarthyn henkilöhahmot etsivät usein tietään valtavassa erämaassa, jossa maiseman piirteettömyys ja silkka laajuus tekevät navigoimisesta vaikeaa. Lukijallekaan ei tarjota matkan koordinaatteja, vaan olemme henkilöhahmojen lailla välinpitämättömän villin luonnon armoilla. Tyhjyyden, poissaolon ja kuoleman määreillä kuvailtu autiomaa humisee taustalla kuin itse olemassaolon kammottava ja kaunis mysteeri. Katkelman ”osviitta” on käännös alkutekstin sanasta guidance, jolla on lisäksi hengellinen merkitys ja voi merkitä myös ”johdatusta”. Maantieteellisten merkkien lisäksi hahmot etsivät myös totuutta, vastauk...
Tähän blogiin postitetaan Suomen Länkkäriseuran Ruudinsavu-lehden kirja-, sarjakuva- ja elokuva-arvosteluja. Blogiin postitetaan aina uusimman lehden arvostelut, mutta myös aiempien numeroiden tekstejä. Blogiin postitetaan myös lehden pidempiä artikkeleita, mutta ei kaikkia. Lehti ilmestyy vuodesta 2017 alkaen kaksi kertaa vuodessa. Vuosikerta maksaa 12 euroa, joka on samalla Länkkäriseuran jäsenmaksu. Tilaat Ruudinsavun kätevimmin sähköpostilla: ruudinsavu@gmail.com tai juri.nummelin@gmail.com.