Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Morrisin syntymästä 91 vuotta

Ruudinsavussa 1 / vol. 8 juhlistetaan myös Lucky Luke -piirtäjän syntymän 91-vuotisjuhlaa. Piti juhlistaa tietenkin 90-vuotisjuhlaa, mutta lehden viivästyminen teki niistä 91-vuotisjuhlat. Lehdessä on Pekka Tuliaran erinomainen haastattelu Morrisin Suomen vierailulta vuonna 1981 - sitä ei ole koskaan aiemmin julkaistu missään! Lehdessä on myös Janne Viitalan pikkutarkka teksti Rantanplanin seikkailuista sekä niitä taustoittava juttu Rin-tin-tinistä, jossa Jyri Kontturi esittelee Rantanplanin esikuvan.

Ne saa vain ostamalla lehden irtonumeron tai tilaamalla lehden! Tässä maistiaiseksi Vesa Kataiston toinen artikkeli Morrisista: 

Yhdeksännen taiteen keksijä 
Morris rakasti Villin lännen historiaa

Maurice de Bevére (1923-2001) ei juuri itsestään huudellut. Hänestä on olemassa hyvin vähän haastatteluja, enimmäkseen Morris antoi töittensä puhua puolestaan. "Hän oli hiljainen, mutta hyvin sydämellinen mies.
Vaatimattomuus johtui ehkä hänen flaamilaisesta taustastaan", arvelee Morrisi…

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia: ote artikkelista

Ruudinsavussa 1 / vol. 8 on julkaistu myös Juri Nummelinin laajahko artikkeli suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta, tässä siitä alku: 

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa ei ole koskaan kirjoitettu, vaikka kyse on laajasta ja aikoinaan suositusta kirjallisuudenlajista, jossa on lisäksi monia erilaisia kerrostumia. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historian kirjoittamalla voi käsitellä monenlaisia kysymyksiä viihdekirjallisuuden ja viihdekustantajien historiasta, suomalaisen siirtolaisuuden historiaa, eräkirjallisuuden historiaa, kirjallisuuden ja elokuvan välisiä kytkentöjä ja ylipäätään lajityyppien eli genrejen määrittelyä ja historiaa. Lännenfiktio on viime vuosina osoittanut olevansa uudistumiskelpoinen ja lännenelokuvia ja -sarjakuvia tehdään ja luetaan enemmän kuin aikoihin.
Suomessa lajityyppi on aina ollut rakastettu ja jo siksikin täällä on tehty paljon omaa lännenfiktiota.
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiassa voi erottaa ainakin seuraavat alalajit: ai…

Ruudinsavun klassikkoelokuva: Revolverimies

Ruudinsavun jokaisessa numerossa on vuodesta 2001 alkaen ilmestynyt lyhyt esseemäinen teksti klassikon aseman saavuttaneesta lännenelokuvasta, tässä viimeisimpänä yksi John Waynen parhaista elokuvista:

Ruudinsavun klassikkoelokuva: Revolverimies (The Shootist, 1976)
Ensi-ilta: 21.7. 1976
Suomen ensi-ilta: 24.11. 1978

ˮI won't be wronged, I won't be insulted, I won't be laid a hand on.ˮ

Don Siegelin ohjaama Revolverimies muistetaan John Waynen viimeisenä elokuvana. Wayne esittää revolverimies J.B.Booksia, joka on kuolemaisillaan syöpään. Hän haluaa viettää viimeiset hetkensä rauhassa, joten hän vuokraa huoneen leskirouva Bond Rogersilta. Tätä esittää Lauren Bacall — mainio valinta, vaikka moni olisi varmaan mielellään nähnyt roolissa Maureen O'Haran.
Booksin kuoleman lähestyessä haaskalinnut alkavat kerääntyä: yhdet hankkimaan mainetta, toiset kostamaan. Books näkee tilaisuuden lähteä maailmasta kuten on elänytkin, ja elokuva huipentuu tulitaisteluun, jonka tulos on jo enn…

Arvio Umpah-pah-koosteesta

Inkkariklassikko viihdyttää edelleen

René Goscinny – Albert Uderzo: Umpah-pah. Suom. Mary A. Wuorio ja Outi Walli. 189 s. Egmont.


René Goscinny on sarjakuvan historian suurimpia neroja, jonka olennainen taito oli yhdistää seikkailu ja huumori sujuvaan, melkein näkymättömään kerrontaan. Goscinny on tässä näkymättömyydessä saumattomasti Kaj Franckin ja Howard Hawksin sukua.
Goscinnyn tuotannon paradokseihin kuuluu, että vaikka hän ei olisi ollut mitään ilman vakiokuvittajiaan, he olivat kaikki auttamattomasti huonompia ilman häntä. Lucky Luke, Asterix ja Ahmed Ahne muuttuivat melkein lukukelvottomiksi Goscinnyn kuoltua ennenaikaisesti vuonna 1977.
Sama ei koskenut 1700-luvun Amerikkaan intiaanien ja ranskalaisten sotilaiden pariin sijoittuvaa Umpah-pahia, jota ilmestyi viisi albumimittaista tarinaa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Sarja ei jatkunut loputtomiin eikä Goscinnyn piirtäjäkumppani Uderzo kokenut tarvetta jatkaa sitä Goscinnyn kuoltua. Sarja ei ole ehkä terävintä Goscinnya, mu…

Arvio Louise Erdrichin kirjasta Pyöreä talo

Epäreiluutta reservaatissa

Louise Erdrich: Pyöreä talo (The Round House, 2013). Suomentanut Laura Lahdensuu. 448 s. Basam Books 2013.

Chippewa-intiaaniheimoon itsekin kuuluva Louise Erdrich aloitti uransa 1980-luvulla romaaneilla Anna meille siivet ja Juurikaskuningatar, joissa oli elementtejä chippewa-kulttuurin tarinaperinteestä. Viime vuonna ilmestynyt Pyöreä talo on hänen viides suomennettu teoksensa.
Pyöreän talon tapahtumat sijoittuvat intiaanireservaattiin 1980-luvulla. Keskushenkilö Joe on koulutetun intiaaniaktivistiperheen teini-ikäinen poika, jonka äiti raiskataan väkivaltaisesti. Vähitellen käy ilmi, että heimon arkiston sihteerinä työskennellyt äiti tiesi liikaa jostain asiasta, mutta mistä? Tapauksen selvittely takertuu juridiseen saivarteluun siitä, tapahtuiko teko reservaatin vai valtion mailla. Tutkimukset laahaavat ja kun syyllinen selviää, syytettä ei pystytä nostamaan.
Pohdiskeleva Joe on syvästi järkyttynyt äitinsä kohtalosta ja oikeusjärjestelmän heikkoudesta ja al…

Arvio James Fenimore Cooperin Hirventappajasta

Pitkäpiimäisen klassikon uusi suomennos

James Fenimore Cooper: Hirventappaja, eli ensimmäinen sotapolku (The Deerslayer, or the First War-Path, 1841). Suom. Anu van Heijst, runot suomentanut Teemu Manninen. 447 s. Jalava 2013.

James Fenimore Cooperin vaikutus lännenkirjallisuuteen ja ylipäätään koko lännenfiktioon on ollut suuri, vaikka hänen romaaninsa eivät varsinaisia länkkäreitä olekaan. Ne sijoittuvat 1700-luvulle ja tapahtumapaikat ovat Yhdysvaltain itäosia. Missourista länteen mennään vasta Cooperin Ruohoaavikossa.
Lisäksi Cooperin romaaneissa on paljon eurooppalaista vaikutusta, joka ei aivan saumattomasti tunnu istuvan amerikkalaiselle maaperälle. Cooperin onkin sanottu yhdistäneen Walter Scottin historialliset seikkailut ja Jane Austenin ihmissuhdekuvaukset.
"Austenin?" voi joku ansaitusti ihmetellä. Cooperin Austen-vaikutteet näkyvät kyllä vahvoina Michael Mannin erinomaisessa Viimeinen mohikaani -filmatisoinnissa, mutta kirjoissa niitä ei juuri tunnu – ei ainakaan…

Poistoja Ruudinsavun nekrologeista

Tässä joitain nekrologeja Ruudinsavusta 1 / vol. 8, jotka eivät taittovaiheessa enää mahtuneet mukaan: 

Steve Forrest
Amerikkalainen näyttelijä Steve Forrest kuoli 18.5.2013 Kaliforniassa. Hän oli syntynyt Texasissa 25.9.1925. Hänen syntymänimensä oli William Forrest Andrews.
Forrest näytteli lukuisissa tv-sarjoissa, kuten Death Valley Days, Rawhide, Cimarron Strip, Gunsmoke ja Virginialainen. Lisäksi hän esiintyi näytteli muutamissa lännenelokuvissa, kuten Villikissa valtaa lännen (Heller in Pink Tights, 1960), Puoliverinen (Flaming Star, 1960) ja Ruudinsavua Dodge Cityssä (Gunsmoke: Return to Dodge, 1987).

Richard Bull
Amerikkalainen näyttelijä Richard Bull kuoli 3.2.1024 Kaliforniassa. Hän oli syntynyt 26.6.1924 Illinoisissa.
Richard Bull aloitti uransa näyttelijänä tv-sarjoissa 1950-luvun puolivälissä. Bullin tunnetuimpia rooleja lienee Länkkärien puolella Bull näytteli enimmäkseen tv-sarjoissa, kuten Virginialaisessa, Gunsmokessa ja Bonanzassa, mutta hän näyttäytyi myös elokuvissa.