Siirry pääsisältöön

Ruudinsavun klassikkoelokuva: Revolverimies


Ruudinsavun jokaisessa numerossa on vuodesta 2001 alkaen ilmestynyt lyhyt esseemäinen teksti klassikon aseman saavuttaneesta lännenelokuvasta, tässä viimeisimpänä yksi John Waynen parhaista elokuvista:

Ruudinsavun klassikkoelokuva: Revolverimies (The Shootist, 1976)
Ensi-ilta: 21.7. 1976
Suomen ensi-ilta: 24.11. 1978

ˮI won't be wronged, I won't be insulted, I won't be laid a hand on.ˮ

Don Siegelin ohjaama Revolverimies muistetaan John Waynen viimeisenä elokuvana. Wayne esittää revolverimies J.B.Booksia, joka on kuolemaisillaan syöpään. Hän haluaa viettää viimeiset hetkensä rauhassa, joten hän vuokraa huoneen leskirouva Bond Rogersilta. Tätä esittää Lauren Bacall — mainio valinta, vaikka moni olisi varmaan mielellään nähnyt roolissa Maureen O'Haran.
Booksin kuoleman lähestyessä haaskalinnut alkavat kerääntyä: yhdet hankkimaan mainetta, toiset kostamaan. Books näkee tilaisuuden lähteä maailmasta kuten on elänytkin, ja elokuva huipentuu tulitaisteluun, jonka tulos on jo ennalta tiedossa.
Elokuvan visuaalinen ilme ja Elmer Bernsteinin räikeä musiikki vievät ajatukset televisiotuotantoon, mutta elokuva on silti varsin onnistunut. Ensi alkuun Revolverimies ei ollut erityisen suosittu verrattuna moniin muihin Waynen elokuviin, mutta sen maine on kasvanut jälkikäteen.
Kun John Wayne itse kuoli syöpään 1979, alkoi elokuvan tarina muistuttaa katsojia Waynen omasta elämästä siinä määrin, että sen olisi voinut kuvitella olevan varta vasten kirjoitettu syöpäsairaan Waynen joutsenlauluksi.
Näin ei kuitenkaan ollut. Wayne ei ollut suunnitellut lopettavansa elokuvien tekemistä tähän, vaan kehitteli toista yhteistä elokuvaa nuorta Gillom Rogersia esittäneen Ron Howardin kanssa. Sitäpaitsi Waynen hautaan vienyt vatsasyöpä diagnosoitiin vasta kolme vuotta elokuvan tekemisen jälkeen — keuhkosyöpä häneltä oli leikattu jo aiemmin.
Revolverimies on myös toisen suuren lännensankarin, James Stewartin, viimeinen esiintyminen valkokankaalla. (Hän lainasi tosin vielä äänensä sheriffi Wylie Burpille animaatioelokuvassa Fievel matkalla Villiin länteen.) Stewartin kuulo oli jo niin huono, että tämä aiheutti vaikeuksia filmatessa.
Lännenelokuvan historian tuntijoille mannaa on Stewartin muistutus Waynelle miesten tavatessa: ˮKauanko siitä on? 15 vuotta?ˮ Viisitoista vuotta aiemmin Wayne ja Stewart olivat olleet yhdessä päätähtinä John Fordin elokuvassa Mies joka ampui Liberty Valancen.
Revolverimies perustui Glendon Swarthoutin kirjaan, josta hänen poikansa Miles Hood Swarthout muokkasi palkitun käsikirjoituksen. Waynen, Bacallin, Stewartin ja Howardin lisäksi elokuvassa nähdään useita länkkäreistä tuttuja kasvoja, kuten John Carradine, Harry Morgan ja Richard Boone.
Mutta Revolverimies on kuitenkin John Waynen elokuva, ja siitä katsojaa muistutetaan käyttämällä aloitusjakson takautumina pätkiä elokuvista Punainen virta, Hondo, Rio Bravo ja El Dorado.
Anssi Hynynen
Ruudinsavu 1 / vol. 8 (2014)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…