Siirry pääsisältöön

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia: ote artikkelista

Ruudinsavussa 1 / vol. 8 on julkaistu myös Juri Nummelinin laajahko artikkeli suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta, tässä siitä alku: 

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa ei ole koskaan kirjoitettu, vaikka kyse on laajasta ja aikoinaan suositusta kirjallisuudenlajista, jossa on lisäksi monia erilaisia kerrostumia. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historian kirjoittamalla voi käsitellä monenlaisia kysymyksiä viihdekirjallisuuden ja viihdekustantajien historiasta, suomalaisen siirtolaisuuden historiaa, eräkirjallisuuden historiaa, kirjallisuuden ja elokuvan välisiä kytkentöjä ja ylipäätään lajityyppien eli genrejen määrittelyä ja historiaa. Lännenfiktio on viime vuosina osoittanut olevansa uudistumiskelpoinen ja lännenelokuvia ja -sarjakuvia tehdään ja luetaan enemmän kuin aikoihin.
Suomessa lajityyppi on aina ollut rakastettu ja jo siksikin täällä on tehty paljon omaa lännenfiktiota.
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiassa voi erottaa ainakin seuraavat alalajit: aikuisille tarkoitettu viihdelänkkäri (esim. Simo Penttilä ja Marton Taiga), lasten- ja nuortenlänkkärit (esim. Erkki Rekimies ja Tauno Karilas), suomalaisten muistelmat Villin lännen ajoilta (esim. Konni Zilliacus ja Erik Dahlberg), suomalaisten metsästäjien erämuistelmat (esim. Erik Munsterhjelm), vakavat Villiin länteen tai muuhun kohtaan Yhdysvaltain historiaa sijoittuvat romaanit (esim. Jussi Malm) sekä myöhempi Villin lännen kioskiviihde (esim. FinnWest, Hulkkonen, Luigi Littin saluuna). Oma lukunsa ovat myös Villin lännen historiaa käsittelevät tietokirjat.
Myös sarjakuvan puolelta löytää satunnaisia esimerkkejä suomalaisesta länkkäristä, kuten Armas J. Pullan ja Poika Vesannon lännensarjakuva 1940-luvulta. Petri Hiltunen taas julkaisi kaksi laadukasta intiaaniaiheista sarjakuva-albumia Vala auringolle (1997) ja Aavetanssi (2000).
Suomalaisen elokuvan historiassa lännenelokuva muodostaa pienen ja omituisen alalajityypin aina Herrasta ja ylhäisyydestä (1944) Speden kahteen parodiseen pelleilyyn.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …