Ruudinsavussa 1 / vol. 8 on julkaistu myös Juri Nummelinin laajahko artikkeli suomalaisen lännenkirjallisuuden historiasta, tässä siitä alku:
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa ei ole koskaan kirjoitettu, vaikka kyse on laajasta ja aikoinaan suositusta kirjallisuudenlajista, jossa on lisäksi monia erilaisia kerrostumia. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historian kirjoittamalla voi käsitellä monenlaisia kysymyksiä viihdekirjallisuuden ja viihdekustantajien historiasta, suomalaisen siirtolaisuuden historiaa, eräkirjallisuuden historiaa, kirjallisuuden ja elokuvan välisiä kytkentöjä ja ylipäätään lajityyppien eli genrejen määrittelyä ja historiaa. Lännenfiktio on viime vuosina osoittanut olevansa uudistumiskelpoinen ja lännenelokuvia ja -sarjakuvia tehdään ja luetaan enemmän kuin aikoihin.
Suomessa lajityyppi on aina ollut rakastettu ja jo siksikin täällä on tehty paljon omaa lännenfiktiota.
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiassa voi erottaa ainakin seuraavat alalajit: aikuisille tarkoitettu viihdelänkkäri (esim. Simo Penttilä ja Marton Taiga), lasten- ja nuortenlänkkärit (esim. Erkki Rekimies ja Tauno Karilas), suomalaisten muistelmat Villin lännen ajoilta (esim. Konni Zilliacus ja Erik Dahlberg), suomalaisten metsästäjien erämuistelmat (esim. Erik Munsterhjelm), vakavat Villiin länteen tai muuhun kohtaan Yhdysvaltain historiaa sijoittuvat romaanit (esim. Jussi Malm) sekä myöhempi Villin lännen kioskiviihde (esim. FinnWest, Hulkkonen, Luigi Littin saluuna). Oma lukunsa ovat myös Villin lännen historiaa käsittelevät tietokirjat.
Myös sarjakuvan puolelta löytää satunnaisia esimerkkejä suomalaisesta länkkäristä, kuten Armas J. Pullan ja Poika Vesannon lännensarjakuva 1940-luvulta. Petri Hiltunen taas julkaisi kaksi laadukasta intiaaniaiheista sarjakuva-albumia Vala auringolle (1997) ja Aavetanssi (2000).
Suomalaisen elokuvan historiassa lännenelokuva muodostaa pienen ja omituisen alalajityypin aina Herrasta ja ylhäisyydestä (1944) Speden kahteen parodiseen pelleilyyn.
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa ei ole koskaan kirjoitettu, vaikka kyse on laajasta ja aikoinaan suositusta kirjallisuudenlajista, jossa on lisäksi monia erilaisia kerrostumia. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historian kirjoittamalla voi käsitellä monenlaisia kysymyksiä viihdekirjallisuuden ja viihdekustantajien historiasta, suomalaisen siirtolaisuuden historiaa, eräkirjallisuuden historiaa, kirjallisuuden ja elokuvan välisiä kytkentöjä ja ylipäätään lajityyppien eli genrejen määrittelyä ja historiaa. Lännenfiktio on viime vuosina osoittanut olevansa uudistumiskelpoinen ja lännenelokuvia ja -sarjakuvia tehdään ja luetaan enemmän kuin aikoihin.
Suomessa lajityyppi on aina ollut rakastettu ja jo siksikin täällä on tehty paljon omaa lännenfiktiota.
Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiassa voi erottaa ainakin seuraavat alalajit: aikuisille tarkoitettu viihdelänkkäri (esim. Simo Penttilä ja Marton Taiga), lasten- ja nuortenlänkkärit (esim. Erkki Rekimies ja Tauno Karilas), suomalaisten muistelmat Villin lännen ajoilta (esim. Konni Zilliacus ja Erik Dahlberg), suomalaisten metsästäjien erämuistelmat (esim. Erik Munsterhjelm), vakavat Villiin länteen tai muuhun kohtaan Yhdysvaltain historiaa sijoittuvat romaanit (esim. Jussi Malm) sekä myöhempi Villin lännen kioskiviihde (esim. FinnWest, Hulkkonen, Luigi Littin saluuna). Oma lukunsa ovat myös Villin lännen historiaa käsittelevät tietokirjat.
Myös sarjakuvan puolelta löytää satunnaisia esimerkkejä suomalaisesta länkkäristä, kuten Armas J. Pullan ja Poika Vesannon lännensarjakuva 1940-luvulta. Petri Hiltunen taas julkaisi kaksi laadukasta intiaaniaiheista sarjakuva-albumia Vala auringolle (1997) ja Aavetanssi (2000).
Suomalaisen elokuvan historiassa lännenelokuva muodostaa pienen ja omituisen alalajityypin aina Herrasta ja ylhäisyydestä (1944) Speden kahteen parodiseen pelleilyyn.
Kommentit
Lähetä kommentti