Siirry pääsisältöön

Morrisin syntymästä 91 vuotta

Ruudinsavussa 1 / vol. 8 juhlistetaan myös Lucky Luke -piirtäjän syntymän 91-vuotisjuhlaa. Piti juhlistaa tietenkin 90-vuotisjuhlaa, mutta lehden viivästyminen teki niistä 91-vuotisjuhlat. Lehdessä on Pekka Tuliaran erinomainen haastattelu Morrisin Suomen vierailulta vuonna 1981 - sitä ei ole koskaan aiemmin julkaistu missään! Lehdessä on myös Janne Viitalan pikkutarkka teksti Rantanplanin seikkailuista sekä niitä taustoittava juttu Rin-tin-tinistä, jossa Jyri Kontturi esittelee Rantanplanin esikuvan.

Ne saa vain ostamalla lehden irtonumeron tai tilaamalla lehden! Tässä maistiaiseksi Vesa Kataiston toinen artikkeli Morrisista: 

Yhdeksännen taiteen keksijä 
Morris rakasti Villin lännen historiaa

Maurice de Bevére (1923-2001) ei juuri itsestään huudellut. Hänestä on olemassa hyvin vähän haastatteluja, enimmäkseen Morris antoi töittensä puhua puolestaan. "Hän oli hiljainen, mutta hyvin sydämellinen mies.
Vaatimattomuus johtui ehkä hänen flaamilaisesta taustastaan", arvelee Morrisin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Vittorio Leonardo. Maurice aloitti opintonsa jesuiittojen johtamassa koulussa, ja opettajien asut inspiroivat tulevien Lucky Luke-sarjojen hautausurakoitsija-hahmoja.
Koulussa Morris ei loistanut, koska ei jaksanut kuunnella, vaan suherteli kaikki marginaalit täyteen piirroksia.
Animaattorin ura oli luonteva valinta, ja Morris aloitti työt Compagnie Belge d’Actualitiesin animaatiostudiolla. Töitä riitti, koska kilpailevaa ulkomaista materiaalia ei sodan vuoksi ollut tarjolla. Mutta pian studio paloi eikä enää noussut tuhkasta.
Morrisille suurin merkitys ajasta CBA:ssa oli tutustuminen Peyoon ja André Franquiniin. Hän jatkoi kuvittajana, tärkeimmäksi työllistäjäksi tuli Dupuis-kustantamon viikkolehti Le Moustique, johon Morris taiteili noin 250 realistisella tyylillä maalattua kantta sekä muita kuvituksia, erityisesti karikatyyrejä.

Mad ja Disney osoittivat suunnan

Dupuis julkaisi myös toista lehteä, johon Morrisin taidot soveltuivat paremmin. L’Almanach du Spirou oli se sarjakuvalehti, jonka sivuille Lucky Luke ja Jolly Jumper laukkasivat 7.12.1946.
Spiroun dynamon muodosti “Le bande des quatre” eli Morris, Franquin, Jijé ja Will. Yhdessä he muodostivat “Marcinellen koulukunnan”, jonka piirrostyyli poikkesi selvästi Hergén Ligne clairesta.
Jijé oli vakuuttunut, että Neuvostoliitto oli aikeissa vallata koko Euroopan, ja houkutteli perheensä sekä Franquinin ja Morriksen USAn 1948. Lopulta Morris päätyi oleilemaan Amerikassa kaikkein pisimmän aikaa, kuusi vuotta. Hän vieraili katsomassa Villin lännen muistoja aidoilla tapahtumapaikoilla sekä piipahti Meksikossa.
Tärkeintä kuitenkin on, että Morris tutustui New Yorkissa René Goscinnyyn sekä MAD-lehden toimitusporukkaan. Tämä vaikutti suuresti siihen, millainen hahmo Lucky Lukesta kehittyi.
Animaatiotaustainen Morris ihaili Disney-tyyliä ja tutki muutoinkin amerikkalaista “pyöreää viivaa”. Kuvakulmat ja leikkaustekniikan hän opiskeli katsomalla amerikkalaisia elokuvia.
Kaikki Villiin länteen liittyvä kiinnosti Morrisia yksityiskohtia myöten. On esimerkiksi historiallinen totuus, että Billy the Kid todella piti punaisista karamelleista.
Lucky Luke-sarjassa esiintyvät tyypit ovat vahvasti karrikoituja, mutta lähes jokaisen sivuhahmonkin taustalta löytyy todella elänyt henkilö.
Morris ehti tehdä Amerikassa ollessaan ainakin yhden lastenkirjakuvituksen pikkuveturi Puffysta. Myös Goscinny teki pari lastenkirjaa, mutta piirtäminen oli liian hidasta ja vaivalloista hänen makuunsa.
Tekstiä hän kyllä tuotti uskomattomalla tahdilla. Morris ja Goscinny olivat siis ideaalit yhteistyökumppanit, ja Lucky Luke oli ensimmäinen sarjakuva jota Goscinny Eurooppaan palattuaan teki (1955).
Piirtämisen ohella Morris kirjoitti Spiroulle vuosina 1964–1967 kolumnia Yhdeksäs taide, joka käsitteli sarjakuvia ja niiden historiaa.

Pikkutarkka karikatyyrien tekijä

Vuonna 1968 Morris ja Luke siirtyivät Belgiasta Ranskan puolelle eli Dupuisilta Dargaudille, jonka kustantamaa Pilote-lehteä Goscinny päätoimitti.
Goscinnyn kanssa yksinäisen cowboyn klassikkoseikkailuja syntyi lähes kolmekymmentä, ja yhteistyö olisi varmasti tuottanut vielä kymmenen lisää, ellei Goscinny olisi menehtynyt sydänkohtaukseen marraskuussa 1977.
Lyhyen tauon jälkeen Morris jatkoi sarjaa muiden käsikirjoittajien kanssa, mutta näiden taso ei selvästi tavoittanut Goscinnyn höyryävän älyllistä nokkeluutta.
Luken suosio kasvoi silti, Ranskassa tuotettujen pitkien piirroselokuvien oheen syntyi Hanna-Barberan tuottama televisio-animaatioiden sarja, perustettiin Lucky Luke-huvipuisto ja niin edelleen. Lopulta, vuonna 1990 Morris perusti oman tuotantoyhtiönsä, Lucky productionsin.
Morrisin piirustustyyli on petollisen helpon näköistä, vaikka itse asiassa hän panosti kuviin todella paljon. Vain ystävät tiesivät hänen olevan pikkutarkka askartelija, joka rakensi mekaanisia leluja omista hahmoistaan sekä muun muassa Niilo Pielisestä ja Marsupilamista.
Morris piti parodioista, vaan ei sanaleikeistä. Ne hän raksi ensimmäisenä käsikirjoituksista pois. Sen sijaan karikatyyrit olivat Morrisille mieluisia. Hänen tuttaviaan sekä tunnettuja elokuvahahmoja löytyy jokaisen albumin sivurooleista. Kollegoista ja muista piirrettyjä hahmoja esiintyy tarinoissa mahdollisesti jopa enemmän kuin todellisia historian merkkihenkilöitä.
Lucky Luke ja Morris ehtivät viettää yhteistä aikaa 44 vuotta. Tähän mennessä Luke-albumeita on myyty yli 300 miljoonaa ja sarjasta on tehty animaatioiden ohella kolme pitkää näytelmäelokuvaa. Uudet tekijät jatkavat Luken ja Daltonin veljesten sarjakuvaseikkailuja, mutta heidän työnsä tärkein anti on suurten Morrisin ja Goscinnyn muiston säilyttäminen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuva-arvostelu: In a Valley of Violence

Väkivallan alhossa In a Valley of Violence (USA 2016). Ohjaus ja käsikirjoitus: Ti West. Pääosissa: Ethan Hawke, John Travolta, Taissa Farmiga.  Ohjaaja-käsikirjoittaja Ti Westin filmografiassa pääpaino on kauhuleffoissa. Hyppy In a Valley of Violence -elokuvan maailmaan on hänelle siis samalla genren vaihdos. Tarinassa yksinäinen mies, Paul (Ethan Hawke), koirineen on matkalla Meksikoon, kun hän törmää pikkukaupungin läpi kulkiessaan rettelöitsijään, paikallisen sheriffin (John Travolta) Gilly-poikaan (James Ransone). Paul ei provosoidu pahemmin, vaan päätyy vain tinttaamaan uhittelijaa nenään, kylpee pikaisesti paljussa ja poistuu paikalta. Gilly ei tyydy tähän, vaan lähtee seuraamaan Paulia ja hyökkää apureineen tämän kimppuun yön pimeydessä. Miehen koira tapetaan, ja hänet itsensä työnnetään alas rotkoon. Aamulla Paul kuitenkin tointuu kivikolta ja lähtee lähes vahingoittumattomana kostoretkelle. Kyse on siis varsin yksinkertaisesta, tavanomaisesta ja tyylipuhtaasta kertomuks

Pääkirjoitus: Länkkäreistä ja sensuurista

Jollain tavalla länkkäreihin liittyvät asiat olivat pinnalla viime keväänä, jolloin tämänkin Ruudinsavun tekemistä jo aloiteltiin. Ensiksi Herra Heinämäki intiaanihahmoineen heivattiin pois Yle Areenasta, ja sitten Laura Ingalls Wilderin nimeä kantavan palkinnon nimeä muutettiin. Kummatkin asiat – tai "kohut", jos niin halua sanoa – liittyivät siihen, että niin sanottujen rodullistettujen (toisin sanoen ihmisten, joiden valkoinen valtaväestö väittää edustavan toista rotua, vaikka he ovatkin ihmisiä kaikki) kuvaukseen on viime vuosina kiinnitetty aivan poikkeuksellista huomiota. On herätty vastustamaan kulttuurista omimista, esimerkiksi sitä, että valtaväestön edustaja esittää alkuperäisväestön edustajaa, suomalainen saamelaista tai valkoihoinen intiaania. Tämä tuntuu ihan järkevältä vaatimukselta, nythän jo nauramme elokuville, joissa Charles Bronsonin tai Chuck Connorsin kaltaiset näyttelijät esittävät intiaanipäälliköitä, puhumattakaan elokuvista, joissa valkoinen mies ma

John Sturges, westernin moniottelija

Alkua Tapio Tuomisen artikkelista: John Sturges kolusi laveasti lännenelokuvan maita, sillä hän ohjasi sekä suoraviivaisia seikkailuja, psykologisia westerneitä että komedioita. Uralle mahtui myös elokuvia, joita kriitikot ja katsojat vierastivat, mutta Mies astui junasta ja 7 rohkeata miestä kuuluvat  lajityypin merkkiteosten joukkoon.   John Sturges esittelee 7 rohkeata miestä -elokuvan ensimmäiset urhot niin, että he kuljettavat ruumiin hautausmaalle. Kukaan ei aluksi uskalla tarttua ruumisvaunujen ohjaksiin, sillä hautausmaan portilla odottaa miesjoukko, jonka mielestä vainaja ei ansaitse leposijaa saapaskukkulalta. Sitten pukille istuutuvat kiertelevät revolverimiehet Chris (Yul Brynner) ja Vin (Steve McQueen). He vievät vainajan perille ammuttuaan ensin hautaamisen vastustajilta aseet käsistä.  Sturges ohjasi kolmekymmentä vuotta kestäneellä urallaan kaikkiaan 13 westerniä. Jälki oli kirjavaa, sillä joukossa oli niin synkkiä psylogisesti painottuneita lännenelokuvia kuin