Siirry pääsisältöön

Morrisin syntymästä 91 vuotta

Ruudinsavussa 1 / vol. 8 juhlistetaan myös Lucky Luke -piirtäjän syntymän 91-vuotisjuhlaa. Piti juhlistaa tietenkin 90-vuotisjuhlaa, mutta lehden viivästyminen teki niistä 91-vuotisjuhlat. Lehdessä on Pekka Tuliaran erinomainen haastattelu Morrisin Suomen vierailulta vuonna 1981 - sitä ei ole koskaan aiemmin julkaistu missään! Lehdessä on myös Janne Viitalan pikkutarkka teksti Rantanplanin seikkailuista sekä niitä taustoittava juttu Rin-tin-tinistä, jossa Jyri Kontturi esittelee Rantanplanin esikuvan.

Ne saa vain ostamalla lehden irtonumeron tai tilaamalla lehden! Tässä maistiaiseksi Vesa Kataiston toinen artikkeli Morrisista: 

Yhdeksännen taiteen keksijä 
Morris rakasti Villin lännen historiaa

Maurice de Bevére (1923-2001) ei juuri itsestään huudellut. Hänestä on olemassa hyvin vähän haastatteluja, enimmäkseen Morris antoi töittensä puhua puolestaan. "Hän oli hiljainen, mutta hyvin sydämellinen mies.
Vaatimattomuus johtui ehkä hänen flaamilaisesta taustastaan", arvelee Morrisin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Vittorio Leonardo. Maurice aloitti opintonsa jesuiittojen johtamassa koulussa, ja opettajien asut inspiroivat tulevien Lucky Luke-sarjojen hautausurakoitsija-hahmoja.
Koulussa Morris ei loistanut, koska ei jaksanut kuunnella, vaan suherteli kaikki marginaalit täyteen piirroksia.
Animaattorin ura oli luonteva valinta, ja Morris aloitti työt Compagnie Belge d’Actualitiesin animaatiostudiolla. Töitä riitti, koska kilpailevaa ulkomaista materiaalia ei sodan vuoksi ollut tarjolla. Mutta pian studio paloi eikä enää noussut tuhkasta.
Morrisille suurin merkitys ajasta CBA:ssa oli tutustuminen Peyoon ja André Franquiniin. Hän jatkoi kuvittajana, tärkeimmäksi työllistäjäksi tuli Dupuis-kustantamon viikkolehti Le Moustique, johon Morris taiteili noin 250 realistisella tyylillä maalattua kantta sekä muita kuvituksia, erityisesti karikatyyrejä.

Mad ja Disney osoittivat suunnan

Dupuis julkaisi myös toista lehteä, johon Morrisin taidot soveltuivat paremmin. L’Almanach du Spirou oli se sarjakuvalehti, jonka sivuille Lucky Luke ja Jolly Jumper laukkasivat 7.12.1946.
Spiroun dynamon muodosti “Le bande des quatre” eli Morris, Franquin, Jijé ja Will. Yhdessä he muodostivat “Marcinellen koulukunnan”, jonka piirrostyyli poikkesi selvästi Hergén Ligne clairesta.
Jijé oli vakuuttunut, että Neuvostoliitto oli aikeissa vallata koko Euroopan, ja houkutteli perheensä sekä Franquinin ja Morriksen USAn 1948. Lopulta Morris päätyi oleilemaan Amerikassa kaikkein pisimmän aikaa, kuusi vuotta. Hän vieraili katsomassa Villin lännen muistoja aidoilla tapahtumapaikoilla sekä piipahti Meksikossa.
Tärkeintä kuitenkin on, että Morris tutustui New Yorkissa René Goscinnyyn sekä MAD-lehden toimitusporukkaan. Tämä vaikutti suuresti siihen, millainen hahmo Lucky Lukesta kehittyi.
Animaatiotaustainen Morris ihaili Disney-tyyliä ja tutki muutoinkin amerikkalaista “pyöreää viivaa”. Kuvakulmat ja leikkaustekniikan hän opiskeli katsomalla amerikkalaisia elokuvia.
Kaikki Villiin länteen liittyvä kiinnosti Morrisia yksityiskohtia myöten. On esimerkiksi historiallinen totuus, että Billy the Kid todella piti punaisista karamelleista.
Lucky Luke-sarjassa esiintyvät tyypit ovat vahvasti karrikoituja, mutta lähes jokaisen sivuhahmonkin taustalta löytyy todella elänyt henkilö.
Morris ehti tehdä Amerikassa ollessaan ainakin yhden lastenkirjakuvituksen pikkuveturi Puffysta. Myös Goscinny teki pari lastenkirjaa, mutta piirtäminen oli liian hidasta ja vaivalloista hänen makuunsa.
Tekstiä hän kyllä tuotti uskomattomalla tahdilla. Morris ja Goscinny olivat siis ideaalit yhteistyökumppanit, ja Lucky Luke oli ensimmäinen sarjakuva jota Goscinny Eurooppaan palattuaan teki (1955).
Piirtämisen ohella Morris kirjoitti Spiroulle vuosina 1964–1967 kolumnia Yhdeksäs taide, joka käsitteli sarjakuvia ja niiden historiaa.

Pikkutarkka karikatyyrien tekijä

Vuonna 1968 Morris ja Luke siirtyivät Belgiasta Ranskan puolelle eli Dupuisilta Dargaudille, jonka kustantamaa Pilote-lehteä Goscinny päätoimitti.
Goscinnyn kanssa yksinäisen cowboyn klassikkoseikkailuja syntyi lähes kolmekymmentä, ja yhteistyö olisi varmasti tuottanut vielä kymmenen lisää, ellei Goscinny olisi menehtynyt sydänkohtaukseen marraskuussa 1977.
Lyhyen tauon jälkeen Morris jatkoi sarjaa muiden käsikirjoittajien kanssa, mutta näiden taso ei selvästi tavoittanut Goscinnyn höyryävän älyllistä nokkeluutta.
Luken suosio kasvoi silti, Ranskassa tuotettujen pitkien piirroselokuvien oheen syntyi Hanna-Barberan tuottama televisio-animaatioiden sarja, perustettiin Lucky Luke-huvipuisto ja niin edelleen. Lopulta, vuonna 1990 Morris perusti oman tuotantoyhtiönsä, Lucky productionsin.
Morrisin piirustustyyli on petollisen helpon näköistä, vaikka itse asiassa hän panosti kuviin todella paljon. Vain ystävät tiesivät hänen olevan pikkutarkka askartelija, joka rakensi mekaanisia leluja omista hahmoistaan sekä muun muassa Niilo Pielisestä ja Marsupilamista.
Morris piti parodioista, vaan ei sanaleikeistä. Ne hän raksi ensimmäisenä käsikirjoituksista pois. Sen sijaan karikatyyrit olivat Morrisille mieluisia. Hänen tuttaviaan sekä tunnettuja elokuvahahmoja löytyy jokaisen albumin sivurooleista. Kollegoista ja muista piirrettyjä hahmoja esiintyy tarinoissa mahdollisesti jopa enemmän kuin todellisia historian merkkihenkilöitä.
Lucky Luke ja Morris ehtivät viettää yhteistä aikaa 44 vuotta. Tähän mennessä Luke-albumeita on myyty yli 300 miljoonaa ja sarjasta on tehty animaatioiden ohella kolme pitkää näytelmäelokuvaa. Uudet tekijät jatkavat Luken ja Daltonin veljesten sarjakuvaseikkailuja, mutta heidän työnsä tärkein anti on suurten Morrisin ja Goscinnyn muiston säilyttäminen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…