Siirry pääsisältöön

Arvio Louise Erdrichin kirjasta Pyöreä talo

Epäreiluutta reservaatissa

Louise Erdrich: Pyöreä talo (The Round House, 2013). Suomentanut Laura Lahdensuu. 448 s. Basam Books 2013.

Chippewa-intiaaniheimoon itsekin kuuluva Louise Erdrich aloitti uransa 1980-luvulla romaaneilla Anna meille siivet ja Juurikaskuningatar, joissa oli elementtejä chippewa-kulttuurin tarinaperinteestä. Viime vuonna ilmestynyt Pyöreä talo on hänen viides suomennettu teoksensa.
Pyöreän talon tapahtumat sijoittuvat intiaanireservaattiin 1980-luvulla. Keskushenkilö Joe on koulutetun intiaaniaktivistiperheen teini-ikäinen poika, jonka äiti raiskataan väkivaltaisesti. Vähitellen käy ilmi, että heimon arkiston sihteerinä työskennellyt äiti tiesi liikaa jostain asiasta, mutta mistä? Tapauksen selvittely takertuu juridiseen saivarteluun siitä, tapahtuiko teko reservaatin vai valtion mailla. Tutkimukset laahaavat ja kun syyllinen selviää, syytettä ei pystytä nostamaan.
Pohdiskeleva Joe on syvästi järkyttynyt äitinsä kohtalosta ja oikeusjärjestelmän heikkoudesta ja alkaa tehdä omia johtopäätöksiään. Kertojana hän on jo aikuinen, isänsä tavoin juristiksi opiskellut ja vanhoja tapahtumia etäämmältä analysoiva hahmo.
Kuten Erdrichin aikaisemmissa chippewoiden pariin sijoittuvissa romaaneissa, intiaanikulttuuri on mukana myös Pyöreän talon tarinassa. Reservaatissa elää värikästä väkeä kuten rivosuisia mummeleita ja mooshum, Joen ikivanha isoisä, joka näkee unissaan näkyjä ja haaveilee miniästään Sonjasta, huoltoasemaa pitävästä entisestä stripparista. Sonja on myös Joen unelmien kohde ja samalla luotettu aikuinen, joka ei kuitenkaan ole täysin luottamuksen arvoinen.
Vanhat perinteet elävät vanhojen ihmisten kertomuksissa ja uskonnollisissa rituaaleissa, joihin nuoremmatkin osallistuvat, mutta intiaanien valkoisia alempi asema näkyy toivottomuutena, pikkurikollisuutena ja alkoholismina. Valkoiset taas käyttävät ylemmyyttään lain edessä härskisti hyväkseen.
Joen ja hänen kavereidensa puuhat kaljan ja tyttöjen parissa kuuluisivat teini-ikäisten sielunmaisemaan missä päin maailmaa tahansa, mutta tällaisessa yhteisössä kaveriporukan pähkäilyt johtavat tavallisia kännisekoiluja pitemmälle.
Pyöreä talo on samaan aikaan hidas, maalaileva ja tunnelmaansa tempaava lukukokemus ja yhteiskunnallinen kannanotto. Erdrich kertoo loppusanoissaan, että alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset joutuvat edelleen poikkeuksellisen usein seksuaalisen väkivallan kohteiksi ja syytteitä nostetaan vain harvoin.
Elina Teerijoki
Ruudinsavu 1 / vol. 8 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …