Siirry pääsisältöön

Arvio Louise Erdrichin kirjasta Pyöreä talo

Epäreiluutta reservaatissa

Louise Erdrich: Pyöreä talo (The Round House, 2013). Suomentanut Laura Lahdensuu. 448 s. Basam Books 2013.

Chippewa-intiaaniheimoon itsekin kuuluva Louise Erdrich aloitti uransa 1980-luvulla romaaneilla Anna meille siivet ja Juurikaskuningatar, joissa oli elementtejä chippewa-kulttuurin tarinaperinteestä. Viime vuonna ilmestynyt Pyöreä talo on hänen viides suomennettu teoksensa.
Pyöreän talon tapahtumat sijoittuvat intiaanireservaattiin 1980-luvulla. Keskushenkilö Joe on koulutetun intiaaniaktivistiperheen teini-ikäinen poika, jonka äiti raiskataan väkivaltaisesti. Vähitellen käy ilmi, että heimon arkiston sihteerinä työskennellyt äiti tiesi liikaa jostain asiasta, mutta mistä? Tapauksen selvittely takertuu juridiseen saivarteluun siitä, tapahtuiko teko reservaatin vai valtion mailla. Tutkimukset laahaavat ja kun syyllinen selviää, syytettä ei pystytä nostamaan.
Pohdiskeleva Joe on syvästi järkyttynyt äitinsä kohtalosta ja oikeusjärjestelmän heikkoudesta ja alkaa tehdä omia johtopäätöksiään. Kertojana hän on jo aikuinen, isänsä tavoin juristiksi opiskellut ja vanhoja tapahtumia etäämmältä analysoiva hahmo.
Kuten Erdrichin aikaisemmissa chippewoiden pariin sijoittuvissa romaaneissa, intiaanikulttuuri on mukana myös Pyöreän talon tarinassa. Reservaatissa elää värikästä väkeä kuten rivosuisia mummeleita ja mooshum, Joen ikivanha isoisä, joka näkee unissaan näkyjä ja haaveilee miniästään Sonjasta, huoltoasemaa pitävästä entisestä stripparista. Sonja on myös Joen unelmien kohde ja samalla luotettu aikuinen, joka ei kuitenkaan ole täysin luottamuksen arvoinen.
Vanhat perinteet elävät vanhojen ihmisten kertomuksissa ja uskonnollisissa rituaaleissa, joihin nuoremmatkin osallistuvat, mutta intiaanien valkoisia alempi asema näkyy toivottomuutena, pikkurikollisuutena ja alkoholismina. Valkoiset taas käyttävät ylemmyyttään lain edessä härskisti hyväkseen.
Joen ja hänen kavereidensa puuhat kaljan ja tyttöjen parissa kuuluisivat teini-ikäisten sielunmaisemaan missä päin maailmaa tahansa, mutta tällaisessa yhteisössä kaveriporukan pähkäilyt johtavat tavallisia kännisekoiluja pitemmälle.
Pyöreä talo on samaan aikaan hidas, maalaileva ja tunnelmaansa tempaava lukukokemus ja yhteiskunnallinen kannanotto. Erdrich kertoo loppusanoissaan, että alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset joutuvat edelleen poikkeuksellisen usein seksuaalisen väkivallan kohteiksi ja syytteitä nostetaan vain harvoin.
Elina Teerijoki
Ruudinsavu 1 / vol. 8 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…