Siirry pääsisältöön

Vanha arvostelu: Sininen karhu

Alaskaan sijoittuvan reportaasikirjan arvostelu jostain yhdestä ensimmäisistä Ruudinsavuista.

Lynn Schooler: Sininen karhu. Erään valokuvan tarina. (The Blue Bear, 2002.) Suom. Juhani Lindholm. 349 s. Otava 2002.

Alaskaan sijoittuva Sininen karhu sekoittaa eräkirjaa ja muistelmaa kertoessaan eräopas Lynn Schoolerin ja japanilaisen luontovalokuvaaja Michio Hoshinon suhteesta. Kaikki kiertyy jollain tapaa sinisen karhun, ns. jäätikkökarhun, etsimisen ympärille.
Hoshino on maailmankuulu valokuvaaja, joka saapuu Alaskaan kuvaamaan luontoa. Hänen suhteensa luontoon muistuttaa zeniläistä ajattelua ja hän itse muistuttaa stereotyyppistä viisasta, joka ei välitä itsestään, mutta joka saa muissa aikaan pelkkää hyvää. Schooler, monen trauman ja vamman rampauttama yksinäinen mies, oppii tarinan aika itsestään paljon. Lisäksi hänestä tulee Hoshinon sanoin "aika hyvä" valokuvaaja. Kun sininen karhu lopulta löytyy, Schooler on niin jännittynyt, ettei hän saa siitä otettua kovin kummoista valokuvaa. Sitä ennen kuitenkin Hoshino itse on kuollut Kamtsatkan niemimaalla karhun raatelemana. Se ei edes ole ainoa tragedia kirjassa: Schoolerin erakkous on johtunut vuosia aiemmin sattuneesta tapauksesta, jossa nainen, johon Schooler oli juuri ehtinyt tutustua ja ihastuakin, joutuu sarjamurhaajan uhriksi.
Sininen karhu onkin enemmän selviytymistarina kuin varsinainen eräkirja, vaikka vaellus- ja luontokuvauksia kirjassa on riittämiin. Schooler kertaa myös Alaskan omituista historiaa länsimaisten valloittajien ja tutkimusmatkailijoiden kynsissä ja kuvailee paikallisten alkuasukkaiden uskomuksia ja myyttejä. Kirjassa on sympaattista vaatimattomuutta, mutta välillä myös hieman pakotettua syvällisyyttä. Schooler ei ole kirjoittajana jonkun Jon Kracauerin veroinen reportaasin mestari, mutta oma viehätyksensä usein alakuloisessa Sinisessa karhussa on. Alaskan luontoa tuntevalle kirja on varmasti kiinnostava lukukokemus. Enkä ole muusta kirjasta lukenut kuvausta siitä, kuinka tappajavalasparvi on syönyt salmea ylittämässä olevan karhun.
Juri Nummelin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …