Siirry pääsisältöön

Suuri leikkikaluryöstö


Ei-amerikkalaisia lännenanimaatioita esittelevässä juttusarjassa Draw, stranger! ilmestynyt juttu; sarjaa piti Sauli Pesonen, tämän kirjoitti poikkeuksellisesti päätoimittaja Nummelin.

Suuri leikkikaluryöstö

Kanadassa televisio esittää joka joulukuu Jeff Halen ohjaaman seitsemän minuuttia pitkän animaatioelokuvan Suuri leikkikaluryöstö (1963). Se kuuluu kanadalaiseen jouluun yhtä oleellisesti kuin Frank Capran Ihmeellinen on elämä tai Dianne Jacksonin Lumiukko. Internet Movie Databasen käyttäjä kertoo nähneensä Halen piirretyn Air Canadan lennolla! Tämä kertoo hyvin siitä, että animaatioelokuva on Kanadassa erityisessä suojeluksessa ja maassa hyvin suosittua.
Suuri leikkikaluryöstö olikin National Film Board of Canadan tuotanto – valtiollinen elokuvayhtiö oli erikoistunut lyhyiden piirrettyihin ja dokumenttielokuviin, mikä takasi monille kokeellisille tekijöille vapaat kädet. Kanadalainen animaatioelokuva olikin 1960- ja 1970-luvuilla maailman huippua, mikä ei ehkä olisi välttämättä onnistunut, jos tuotanto olisi pitänyt taata yksityisin varoin.
Suuri leikkikaluryöstö ei kuitenkaan ole kokeellinen elokuva, vaan se muistuttaa enemmän vanhempia pitkän elokuvan alkupätkinä nähtyjä piirrettyjä. Piirrostyyli vain on vapaampi ja tyylitellympi kuin esimerkiksi MGM:n tai Hanna-Barberan piirretyissä.
Elokuva viittaa luonnollisesti Edwin S. Porterin tekemään maailman ”ensimmäiseen” lännenelokuvaan, Suureen junaryöstöön (1903). Halen leffassa lännenmaisema on kuitenkin jo oleellisemmin mukana kuin Porterin pioneerityössä: Naamioidut rosvot kaappaavat erämaassa kulkevan joulupukin ja ottavat tämän lahjakassin. Rosvot linnoittautuvat saluunaan ja ampuvat kaikki muut asiakkaat pakoon – ja alkavat leikkiä lahjakassin leluilla. Kaikki olisi menetetty eivätkä lapset saisi lelujaan, jos paikalle ei osuisi yksinkertainen laulava cowboy, joka pysäyttää laiskantyhmän hevosensa kajauttamalla tätä kitaralla päähän.
Jeff Halen elokuva on yksinkertainen, mutta kekseliäs ja viihdyttävä pätkä, josta ei voi olla tulematta hyvälle mielelle. Industrial Light & Magicin animaattori Steve Williams on valinnut sen yhdeksi elokuvaksi otettavaksi mukaan autiolle saarelle (ks. http://www.awn.com/mag/issue2.5/2.5pages/2.5desert.html).
Halen filmografiassa muita lännenaiheisia elokuvia on stand up -koomikko Lenny Brucen kanssa tehty Thank You Mask Man (1971), jonka ääniraidalla Bruce esittää homofobista Yksinäistä Ratsastajaa. Sittemmin Hale on siirtynyt televisiotuotantojen animaattoriksi ja on tehnyt mm. Jaska Jokusta ja Transformersia. Elokuva oli Derek Lambin käsikirjoittama – tämä on ollut kanadalaisen lyhytelokuvan tärkeitä tekijöitä.
Suomessakin Suuri leikkikaluryöstö on ollut kohtuullisen suosittu, koska se oli saatavilla kerhoesityksiin muun muassa Suomen kirkon sisälähetysseuran (!) kautta. Tällaisten esitysten kadottua Suomesta melkein tyystin voi vain toivoa, että televisio joskus esittäisi sen.
Juri Nummelin
Jeff Hale: Suuri leikkikaluryöstö (The Great Toy Robbery, Kanada 1963). Kesto 7 min.
Valitettavasti elokuvasta ei löytynyt kuvaa. [Mutta nyt se on kokonaan katsottavissa YouTubessa! Maailma on muuttunut huimasti reilussa viidessä vuodessa, joka on jutun ilmestymisestä kestänyt.]



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…