Siirry pääsisältöön

Anssi Hynynen: Rautahevosta Tombstoneen

 


Villi länsi valkokankaalla

Anssi Hynynen: Rautahevosta Tombstoneen. Ruudinsavuisia klassikkoelokuvia. 128 s. Helmivyö 2021.

Paraislainen populaarikulttuurin tuntija ja filosofi Anssi Hynynen on kirjoittanut Ruudinsavu-lehteen lännenelokuvan klassikoista jo 20 vuotta eli koko lehden eliniän. Rautahevosta Tombstoneen -kirjaan on koottu kaikki tähänastiset artikkelit elokuvien ensi-illan mukaiseen kronologiseen järjestykseen. Hynynen istuttaa kunkin elokuvan ajan ilmiöihin ja suuntauksiin sekä ohjaajan että pääosanesittäjän uraan. 

Lyhyen lehtiartikkelin mitta asettaa omat rajoituksensa elokuvien käsittelylle, mutta Hynynen osaa hienosti keskittyä olennaiseen ja kiteyttää juttunsa tiukaksi timantiksi, josta löytyy yllättävän monia puolia. Kokonaisuudesta muodostuu kattava katsaus lännenfilmin yli satavuotiseen historiaan.

Saamme esimerkiksi tietää, että vaikka lännenelokuvia tehtiin niin kauan kuin elokuvia Yhdysvalloissa ylipäätään, tyyli ja teemat muuttuivat tuotantojen siirtyessä itärannikolta ja Chicagosta Kaliforniaan. Teatterinomaisista kulisseista vapauduttiin avariin, aidoilta näyttäviin maisemiin. Toiminta korostui ja miljööt ja alkuperäisasukkaat muuttuivat vihamielisiksi.

Jokaisen artikkelin alkuun on liitetty tieto ensi-illasta sekä leffan kotimaassa että Suomessa ynnä englanninkielinen avainreplikki. Repliikit on valittu osuvasti, mutta ne olisi myös voinut suomentaa, kun kerran tehdään suuren yleisön tietokirjaa suomeksi.

Kustakin filmistä on myös juliste tai mustavalkokuva. Kuvat on taiten valittu. Ne esittävät joko keskeistä kohtausta tai pääosanesittäjää.

Keskeiset länkkäriohjaajat John Fordista Anthony Mannin ja Budd Boetticherin kautta Robert Aldrichiin ja Sergio Leoneen ovat mukana, samoin länkkäritähdet John Waynesta Clint Eastwoodiin. 

Päinvastoin kuin Pertti Avola kirjassaan Ruutia valkokankaalla (2017), Hynynen ei unohda käsikirjoittajia tai pohjatarinan tekijöitä. Ainoa mainittava miinus tulee siitä, ettei Hurjan joukon alkuperäistä käsikirjoittajaa Walon Greeniä mainita. Esimerkiksi Peckinpahiin vahvasti henkilöidyt toimintakohtausten hidastukset olivat jo hänen käsiksessään. Hän taas sai idean niihin Seitsemästä samuraista.  

Kirjan tuorein klassikkoelokuva on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Tombstone. Hynynen ei kuitenkaan julista lännenfilmiä kuolleeksi. Uudemmista leffoista on vain turhan aikaista nimetä klassikkoja.  

Kuten Hynynen esipuheessaan mainitsee, kuvamme villistä lännestä on muotoutunut elokuvien kautta. Kuvamme lännenelokuvasta taas muotoutuu paitsi elokuvia katsomalla, myös tällaisten kirjojen kautta. Rautahevosta Tombstoneen laajentaa ja syventää sitä kuvaa ansiokkaasti. 

Samalla kirja herättää halun nähdä elokuvia, joita ei vielä ole nähnyt (kuten Hell’s Hinges, Polttava aurinko, Peloton mies ja Barbarosa) – ja kerrata muita. Hynysen teos on kaikin puolin loistava julkaisu juhlistamaan Länkkäriseuran 20-vuotista taivalta.

Tapani Bagge

Kirja saatavana mm. täältä


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym