Siirry pääsisältöön

Hernan Diaz: In the Distance


Suomentamattomia länkkäriklassikoita, osa 9: Hernan Diaz: In the Distance (Juri Nummelinin artikkelin alkua)


Voiko kirjaa sanoa klassikoksi, jos se on ilmestynyt vain kuusi vuotta aiemmin? Voiko teoksen arvon jo tietää? Yleistähän on, että joitain suosittuja teoksia ylistetään taivaisiin niiden ollessa uusia, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin niitä ei enää juuri muisteta. Voiko Hernan Diazin romaania In the Distance siis sanoa klassikoksi, kun se on julkaistu vasta vuonna 2017? 

Argentiinalaissyntyisen Hernan Diazin esikoisromaani ei ollut mikään myyntimenestys eikä sitä ole esimerkiksi suomennettu. Ruotsiksi se on julkaistu, arvatenkin osaksi siksi, että Diaz on kasvanut Ruotsissa. Ruotsiksi on julkaistu myös Diazin toinen romaani, vuoden 1929 lamatuntoja peilaava Trust (2022). Suomeksi kehuttu romaani tuli syksyllä 2023, mutta tätä kirjoitettaessa julkaisu ei ollut tiedossa.

In the Distance oli kriitikoiden suosiossa. The New York Times kirjoitti: "It's very good." Lehden mukaan Diaz oli onnistunut tekemään hämmästyttävän saavutuksen: luomaan omaperäisen länkkärin. The Guardianin mukaan taas kirja on "täysin tuore ja omaperäinen (...) ja sijoitettu historialliseen aikaan, joka tuntuu täysin tutulta ja samaan aikaan joltain, jollaista emme ole koskaan kohdanneet" (suom. JN). Goodreads-palvelussakin In the Distance on käytännössä yksimielisesti ylistetty: se on saanut 4,13 tähteä viidestä. 

In the Distance oli myös ehdolla parin merkittävän kirjallisuuspalkinnon saajaksi: se oli finalistina sekä Pulitzereissa että PEN/Faulkner-palkinnossa. Kumpaakaan se ei tosin voittanut. Myöhempi Trust voitti palkinnoista toisen eli Pulitzerin -- ja lisäksi Barack Obama kehui sitä.

Mutta onko In the Distance klassikko? Kuten Guardianin kriitikko sanoi, kirjassa on paljon elementtejä, jotka ovat tuttuja monista lännenromaaneista, mutta samalla se on myös vieraannuttava. Kuka tahansa länkkärien ystävä ei siitä välttämättä pitäisi. Teos on liian hidas tai liian outo. Se on julma ja väkivaltainen, mutta ei hauskalla tavalla. Kirjassa ei ole yhtään varsinaisesti jännittävää kohtausta, mutta silti sitä lukee katse sivulle nauliutuneena. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elokuva-arvostelu: In a Valley of Violence

Väkivallan alhossa In a Valley of Violence (USA 2016). Ohjaus ja käsikirjoitus: Ti West. Pääosissa: Ethan Hawke, John Travolta, Taissa Farmiga.  Ohjaaja-käsikirjoittaja Ti Westin filmografiassa pääpaino on kauhuleffoissa. Hyppy In a Valley of Violence -elokuvan maailmaan on hänelle siis samalla genren vaihdos. Tarinassa yksinäinen mies, Paul (Ethan Hawke), koirineen on matkalla Meksikoon, kun hän törmää pikkukaupungin läpi kulkiessaan rettelöitsijään, paikallisen sheriffin (John Travolta) Gilly-poikaan (James Ransone). Paul ei provosoidu pahemmin, vaan päätyy vain tinttaamaan uhittelijaa nenään, kylpee pikaisesti paljussa ja poistuu paikalta. Gilly ei tyydy tähän, vaan lähtee seuraamaan Paulia ja hyökkää apureineen tämän kimppuun yön pimeydessä. Miehen koira tapetaan, ja hänet itsensä työnnetään alas rotkoon. Aamulla Paul kuitenkin tointuu kivikolta ja lähtee lähes vahingoittumattomana kostoretkelle. Kyse on siis varsin yksinkertaisesta, tavanomaisesta ja tyylipuhtaasta kerto...

Marshall Grover ja australialainen pulp

Ruudinsavun uusimmassa numerossa on kolmen artikkelin juttukokonaisuus Marshall Groveriin eli suosittujen Bill ja Ben -kirjojen tekijään liittyen. Tässä maistiaisia kahdesta jutusta, ensiksi Pentti Koskelon varsinaisesta Grover-artikkelista ja sitten Juri Nummelinin australialaista kioskikirjallisuutta laajemmin taustoittavasta jutusta. Kokonaisuuteen kuuluu myös amerikkalaisen lännenkirjailijan James Reasonerin muistelma Marshall Groverista eli Len Mearesista, jonka kanssa Reasoner kävi pitkään kirjeenvaihtoa.  Marshall Grover on omassa sarjassaan Jotkut lännenkirjailijat  ovat hyvinkin tuotteliaita. Toiset ovat vielä tuotteliaampia. Ja sitten on vielä Marshall Grover. Leonard Frank Meares (1921–1993)  on kirjoittanut uskomattomat 746  lännenkertomusta paitsi omalla nimellään myös monilla eri taiteilijanimillä.Tunnetuin niistä on Marshall Grover, mutta hän on käyttänyt myös nimiä Marshall McCoy, Ward Brennan ja Glen Murrell. Mearesin ja McCoyn nimellä ei ain...

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan...