Siirry pääsisältöön

Hernan Diaz: In the Distance


Suomentamattomia länkkäriklassikoita, osa 9: Hernan Diaz: In the Distance (Juri Nummelinin artikkelin alkua)


Voiko kirjaa sanoa klassikoksi, jos se on ilmestynyt vain kuusi vuotta aiemmin? Voiko teoksen arvon jo tietää? Yleistähän on, että joitain suosittuja teoksia ylistetään taivaisiin niiden ollessa uusia, mutta kaksikymmentä vuotta myöhemmin niitä ei enää juuri muisteta. Voiko Hernan Diazin romaania In the Distance siis sanoa klassikoksi, kun se on julkaistu vasta vuonna 2017? 

Argentiinalaissyntyisen Hernan Diazin esikoisromaani ei ollut mikään myyntimenestys eikä sitä ole esimerkiksi suomennettu. Ruotsiksi se on julkaistu, arvatenkin osaksi siksi, että Diaz on kasvanut Ruotsissa. Ruotsiksi on julkaistu myös Diazin toinen romaani, vuoden 1929 lamatuntoja peilaava Trust (2022). Suomeksi kehuttu romaani tuli syksyllä 2023, mutta tätä kirjoitettaessa julkaisu ei ollut tiedossa.

In the Distance oli kriitikoiden suosiossa. The New York Times kirjoitti: "It's very good." Lehden mukaan Diaz oli onnistunut tekemään hämmästyttävän saavutuksen: luomaan omaperäisen länkkärin. The Guardianin mukaan taas kirja on "täysin tuore ja omaperäinen (...) ja sijoitettu historialliseen aikaan, joka tuntuu täysin tutulta ja samaan aikaan joltain, jollaista emme ole koskaan kohdanneet" (suom. JN). Goodreads-palvelussakin In the Distance on käytännössä yksimielisesti ylistetty: se on saanut 4,13 tähteä viidestä. 

In the Distance oli myös ehdolla parin merkittävän kirjallisuuspalkinnon saajaksi: se oli finalistina sekä Pulitzereissa että PEN/Faulkner-palkinnossa. Kumpaakaan se ei tosin voittanut. Myöhempi Trust voitti palkinnoista toisen eli Pulitzerin -- ja lisäksi Barack Obama kehui sitä.

Mutta onko In the Distance klassikko? Kuten Guardianin kriitikko sanoi, kirjassa on paljon elementtejä, jotka ovat tuttuja monista lännenromaaneista, mutta samalla se on myös vieraannuttava. Kuka tahansa länkkärien ystävä ei siitä välttämättä pitäisi. Teos on liian hidas tai liian outo. Se on julma ja väkivaltainen, mutta ei hauskalla tavalla. Kirjassa ei ole yhtään varsinaisesti jännittävää kohtausta, mutta silti sitä lukee katse sivulle nauliutuneena. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...

Marshall Grover ja australialainen pulp

Ruudinsavun uusimmassa numerossa on kolmen artikkelin juttukokonaisuus Marshall Groveriin eli suosittujen Bill ja Ben -kirjojen tekijään liittyen. Tässä maistiaisia kahdesta jutusta, ensiksi Pentti Koskelon varsinaisesta Grover-artikkelista ja sitten Juri Nummelinin australialaista kioskikirjallisuutta laajemmin taustoittavasta jutusta. Kokonaisuuteen kuuluu myös amerikkalaisen lännenkirjailijan James Reasonerin muistelma Marshall Groverista eli Len Mearesista, jonka kanssa Reasoner kävi pitkään kirjeenvaihtoa.  Marshall Grover on omassa sarjassaan Jotkut lännenkirjailijat  ovat hyvinkin tuotteliaita. Toiset ovat vielä tuotteliaampia. Ja sitten on vielä Marshall Grover. Leonard Frank Meares (1921–1993)  on kirjoittanut uskomattomat 746  lännenkertomusta paitsi omalla nimellään myös monilla eri taiteilijanimillä.Tunnetuin niistä on Marshall Grover, mutta hän on käyttänyt myös nimiä Marshall McCoy, Ward Brennan ja Glen Murrell. Mearesin ja McCoyn nimellä ei ain...