Pennsylvanian sankarit (Juri Nummelinin artikkelin alkua)
Suomalaisen lännenkirjallisuuden piiriin kuuluu useita eastern-tyyppisiä teoksia. Tälle on luonteva selitys: Ruotsin niin sanotut metsäsuomalaiset olivat yksiä ensimmäisiä siirtolaisia Pohjois-Amerikassa 1600-luvulla, ja heistä on luonnollisesti kirjoitettu useita seikkailuteoksia. Suurin osa teoksista on suunnattu nuorille lukijoille, mutta osa kestää lukemista aikuistenkin käsissä.
Yksi ensimmäisiä laajempia proosateoksia metsäsuomalaisista oli lehtimiehen, poliitikon ja kirjailijan Akseli Järnefelt-Rauanheimon Uuteen maailmaan (1921). Järnefelt-Rauanheimon jäykähkösti kirjoittama romaani on laajin kaunokirjallinen esitys 1600-luvun suomalaisista siirtolaisista, jotka yrittävät tulla toimeen Pennsylvanian metsämaissa. Kirja alkaa tietopuolisella katsauksella metsäsuomalaisten siirtolaisuuden historiaan, minkä jälkeen seuraa pitkä Ruotsiin sijoittuva johdanto. Siinä todistellaan, miten ruotsalaiset sortavat suomalaisia ja kohtelevat näitä mielivaltaisesti, vaikka suomalaiset ovat Pohjois-Ruotsin metsissä Ruotsin kuninkaan kutsumana.
Ruotsalaiset eivät sulata suomalaisten kaskikulttuuria ja väittävät sen tuhoavan metsiä, ja suomalaiset on käytännössä ajettu reservaatteihin, joiden ulkopuolella he eivät saa metsästää. Rajat ylittävän hirven metsästys laukaisee jännitteet, ja ruotsalaiset tappavat pari suomalaista. Samaan aikaan suomalaisia houkutellaan lähtemään Amerikkaan siirtolaisiksi, ja ruotsalaisten vainoa pakenevat liittyvätkin mukaan.
Jännitteet eivät kuitenkaan lopu, sillä Pennsylvaniaan saapuu myös ruotsalaisia. Kirjan keskeinen tapahtumaketju liittyy suomalaisen nuoren miehen Erkin ja ruotsalaisen naisen Stinan romanssiin – nainen on kuitenkin jo ehtinyt kotimaassaan lupautua naimisiin ruotsalaisen miehen kanssa, saman Gustafin jonka johtama joukkio tappoi metsäsuomalaisia.
Kirjassa tavataan myös intiaaneja, joiden kanssa suomalaiset ystävystyvät, mutta Rauanheimo-Järnefelt näyttää myös Gustafin liehittelemässä intiaaneja helyillä ja viinalla. Tarinaan liittyy myös suomalaisten taikauskoa. Kaisa Väinämö -niminen nainen tekee loitsuja muun muassa käärmeenpuremaa vastaan, ja intiaanit pitävät häntä suurena noitana.
Kymmenen vuotta myöhemmin toimittajana ja kirjailijana työskennellyt Jussi Kukkonen (1892--1955) kirjoitti samoista aiheista oman romaaninsa, Pennsylvanian valloittajat, joka ilmestyi H. W. Marjamaan kirjapainon julkaisemana vuonna 1931. Marjamaa oli keskeisiä suomalaisia lukemistoviihteen julkaisijoita, sillä se julkaisi legendaarista lukemistolehteä Nyyrikkiä, samoin myöhempää lukemistolehteä Sirpaletta.
Pennsylvanian valloittajat ilmestyi salanimellä J. K. Kulomaa. Se on hyvin samantyyppinen teos kuin Uuteen maailmaan. Kumpikin alkaa Värmlannin suomalaismetsistä, jossa kuvataan ruotsalaisten harjoittamaa sortopolitiikkaa; Kukkonen oli kirjoittanut aiemmin romaanin Henkipatot alaotsikolla "kertomus Värmlannin suomalaismetsistä" (1929). Järnefelt-Rauanheimolla alkujakso on huomattavasti pidempi ja sisältää enemmän draamaa ja jännitystä, Kulomaan kirjassa päästään nopeammin Amerikkaan lähtevään laivaan. Matkalla törmätään espanjalaisiin merirosvoihin, jotka voitetaan tykkitaistelussa. Joka käänteessä Kukkonen korostaa suomalaisten reippautta ja kunnollisuutta, varsinkin verrattuna ruotsalaisiin.
Samalla tavalla suomalaisten kunnollisuus korostuu, kun he tapaavat lenapi-intiaaneja. Suomalaiset ja intiaanit kunnioittavat toisiaan ja lopulta ystävystyvät. Ylväät intiaanit ja jylhät suomalaiset tulevat hyvin toimeen keskenään, ja kirjassa mainitaan useaan otteeseen, että heillä on samantyyppinen suhde luontoon, kumpikin haluaa asua kaukana vilkkaasta asutuksesta. Yhtenä suurena erona on intiaanien tapa skalpeerata tapetut viholliset; Kukkosen antama kuva on historiallisesti kutakuinkin väärä. Käsitys skalpeerauksista pelkästään intiaanien harjoittamana toimintana on kuitenkin yleinen lännenkirjallisuudessa ja -elokuvissa. Lopussa suomalaiset saavat lenapit luopumaan myös aikeesta kiduttaa vangiksi saatuja vihollisia, joihin kuuluu naisia ja lapsia.
Pennsylvanian valloittajien päähenkilö on nuori Otso, joka isänsä kanssa lähtee Värmlannista Amerikkaan uutta elämää aloittamaan. Otso ystävystyy nuoren intiaanipojan Nopean Hirven kanssa ja yhdessä he viettävät eräelämää, metsästävät muun muassa majavia ja tappavat karhuja. Otso paljastuu mestariampujaksi ja hän opettaa myös Nopeaa Hirveä käyttämään kivääriä. Jännitystä tarinaan tuovat sotaisat mingot, ja romantiikkaa siihen tuo uuden ruotsalaisen kuvernöörin Johan Printzin kaunis tytär Margaret, johon Otso luonnollisesti ihastuu. Printz on historiallinen henkilö, Uuden-Ruotsin siirtokunnan kolmas kuvernööri.
Pennsylvanian valloittajat on sujuvasti kirjoitettu viihderomaani, joka päähenkilönsä iän puolesta kuuluu nuortenkirjallisuuteen. Tähän viittaa myös se, miten häveliäästi Otson rakastumista Margaretiin on kuvattu. Kustantaja Marjamaa on kuitenkin todennäköisesti markkinoinut sitä kaikenikäisille lukijoille. Romaani on myös vauhdikkaampi kuin Uuteen maailmaan, mutta samalla se on sitä suoraviivaisempi ja yksinkertaisempi.
Kommentit
Lähetä kommentti