Siirry pääsisältöön

Ihmisten suosikkilistauksia

Kymmenennen ilmestymisvuotensa kunniaksi Ruudinsavun toimitus pyysi joukolta ihmisiä kommentteja ja kuvauksia heidän suosikkilänkkäreistään. Tarkoitus ei ollut, että kaikki puhuisivat elokuvista, mutta suurin osa kuitenkin teki näin. Tässä maistiaisena tamperelaisen filosofian tutkijan Tuukka Tomperin kommentti:

Westerneistä olen pitänyt aina, varhaisimmista uusimpiin, valheellisimmin nostalgisista kyynisimmin realistisiin, nykyään yhtenä ainoista genre-elokuvatyypeistä, joita jaksan katsoa. On kuitenkin nostettava lapsuusmuistot elokuvallisten ansioiden edelle: Daniel Boone- ja Davy Crockett -tv-sarjat (joissa molemmissa Fess Parker pääosassa ja lukuisia muita samankaltaisuuksia), jotka YLEllä pyörivät uusintoina joskus 70-luvun kesinä innostaen vaanintaretkille metsään puuluodikko kainalossa -- ja joiden vuoksi nahkainen hapsupaita oli lapsuuden suurimpia aarteita.
"Katse kuin kotkalla ja voimaa niin,
Että laajalle mainittiin.
Ampunut syrjään hän ei maalistaan
Istuen uljaalla mustangillaan.
Davy, Davy Crockett
Siinä vasta pyssymies.
Davy, Davy Crockett
Siinä vasta miesten mies."

Ja tässä vielä turkulaisen kulttuurihistorian opiskelijan Sirpa Reinikaisen kuvailu, joka ei taittajan huolimattomuudesta johtuen päässyt lehteen asti:

Lännenelokuvat ja -televisiosarjat ovat olleet yksi suosikkigenreni pikkutytöstä asti. Toisin kuin monille muille tytöille, minulle miehiset seikkailut olivat kiinnostavaa katsottavaa jo pikkutyttönä, eikä haitannut varsinkaan jos sankarit olivat komeita. John Fordin länkkärit, joissa oli iso ja turvallinen John Wayne sekä muut klassiset lännenelokuvat viehättivät lapsena, vaikka nykyisin maku on muuttunut, ja pidän eniten modernimmista westerneistä ja varsinkin Sergio Leonen elokuvista. Yhtä asiaa en ole lännenelokuvissa kuitenkaan koskaan sietänyt, ja se on intiaanien huono kohtelu. Kun katsoin televisiosta lännenelokuvia pikkutyttönä, jo silloin ja valkoisen miehen näkökulmasta huolimatta tuntui epäoikeudenmukaiselta se, että valkoiset tunkeutuivat intiaanien asuinalueille. Muistan, miten eräänkin kerran suutuksissani jätin elokuvan kesken, kun piiritetyt valkoiset väijyksistä ampuivat tehokkailla kivääreillään heikommin aseistettuja intiaaneja hevosen selästä. Intiaanisympatiat olivat hiukan romanttissävytteisiäkin. Pikkutyttönä kuvittelin joskus olevani ryöstetty valkoinen tyttö, joka liittyy intiaaniheimoon ja saa komean intiaanisoturin poikaystäväkseen. Koska tunnen syvää sympatiaa edelleen intiaaneja kohtaan, katson mielummin lännenelokuvia joissa valkoiset ammuskelevat pelkästään toisiaan tai joissa intiaanit esitetään ymmärtäen ja positiivisessa valossa. Yleensä ne positiiviset elokuvat ovat Hollywoodin kultakauden loppuvaiheessa tai jälkeen tehtyjä westerneitä, mutta Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla muutama vuosi nähdyt 1910-luvulla tehdyt Pathén ranskalaiset westernit yllättivät positiivisesti melko tasaveroisella ja ymmärtävällä suhtautumisella intiaaneihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …