Siirry pääsisältöön

Jory Shermanin esittely

Ruudinsavussa ilmestyi myös kirjailija Jory Shermanin novelli "Varjot auringonlaskussa" sekä sen ohessa kirjailijan esittely, joka oli muokattu Juri Nummelinin kirjasta Kuudestilaukeavat. Jurin oli ollut tarkoitus haastatella Shermania, mutta tämä ehti kuolla ennen kuin haastatteluun asti päästiin. Novellin hän kuitenkin lähetti ja antoi luvan julkaisuun.  

Jory Sherman oli 500 kirjan mies

Amerikkalainen lännenkirjailija Jory Tecumseh Sherman kuoli 27.6.2014. Hän oli syntynyt vuonna 1932.
Shermanilla oli pitkä ja vaiherikas ura. Hän aloitti uransa 1950-luvulla runoilijana; hänet yhdistetään yhtenä vähäisenä tekijänä beat-sukupolveen. Sherman tunsi runoilija Charles Bukowskin nuorena miehenä. Sherman ja Bukowski julkaisivat runoja Epos-nimisessä pienkustannelehdessä vuonna 1958 ja kirjoittajat tutustuivat seuraavana vuonna San Fransiscossa. Sherman päätyi lopulta The Outsider –nimisen runouslehden toimittajaksi ainakin joksikin aikaa.
Shermanin ja Bukowskin ystävyys ei ollut kovin pitkäikäistä. Bukowski piti Shermania lupaavana kirjoittajana ja kirjoitti tälle kirjeessä, että tästä tulee vielä jotain. Vuonna 1965 Bukowski kirjoitti esipuheen Shermanin esikoisrunokokoelmaan My Face in Wax. Bukowski kuitenkin kyllästyi Shermaniin henkilönä ja kirjoitti kirjeessä, että haluaa pitää etäisyyttä Shermaniin. Lopulta Bukowski myös kyllästyi Shermanin kirjoituksiin – ja jossain vaiheessa Shermanista tulikin pokkariteollisuuden alimpien tasanteiden puurtaja.
Kuusikymmenluvun lopulla Sherman nimittäin erikoistui epämääräisten pokkaripajojen kirjailijana ja teki pornon sävyttämiä rikos- ja toimintakirjoja.
Bukowski kirjoitti vuonna 1960 kirjeessä Shermanille, ettei runoilija saisi tehdä kompromisseja, millä runoilija varmasti viittasi Shermanin työskentelyyn seksipokkarien parissa. Sherman julkaisi myöhemmin muistelmia suhteestaan Bukowskiin (mm. Friendship, Fame & Bestial Myth).

Vakavoitunut länkkärimies

On totta, että Sherman kirjoitti enimmäkseen seksiä, kauhua ja länkkäreitä, mutta hänestä tuli lopulta arvostettu ja pidetty hahmo, joka voitti monia palkintoja ja opetti muita kirjoittajia. 1980-luvulla hän pyrki vahvasti eroon pornokirjoista ja keskittyi länkkäreihin julkaisten lopulla kovakantisiakin romaaneja.
Sherman käytti pokkarilänkkäreissä yhteissalanimiä, kuten  Walt Denver ja Hank Mitchum. Hän itse sanoi, että hän kirjoitti jossain vaiheessa kaikki Walt Denver -nimellä ilmestyneet kirjat, koska oli ainoa Zebra-kustantamolle länkkäreitä tekevä kirjoittaja. Lopulta Sherman kirjoitti yli 500 erilaista kirjaa.
Shermanin skaala oli laaja - hän kirjoitti niin seksilänkkäreitä kuin vakavia historiallisia romaaneja. Jälkimmäisiin kuuluivat muun muassa Baron–sarja ja 1990-luvulla ilmestynyt Rivers West –sarja.
Sherman voitti joitain Western Writers of American jakamia Spur-palkintoja, kuten romaanista The Medicine Horn (1991). Sherman itse nosti haastattelussa esille romaaninsa Song of the Cheyenne (1987), joka pyrkii kuvaamaan intiaanien maailmaa käyttämättä valkoisten termejä tai kieltä.
Vuonna 2013 hän sai Owen Wister -palkinnon elämäntyöstä länkkärien hyväksi. Aiemmin hän oli ollut perustamassa Western Fictioneers -yhdistystä.

Sherman suomeksi

Shermanin lännenkirjoja on suomennettu neljä, monet edustavat hänen seksilänkkäreitään, joissa on aika rento asenne lajityyppiin. Gunn-sarjasta on suomennettu kaksi kirjaa, Kuoleman kultajahti ja Kuoleman laakso. Ne ovat lajinsa kelpo edustajia, joissa toimintaa on paljon ja samoin seksiä. Yksi kirjoista on julkaistu väärin etunimellä Tony.
Shermanin yhdessä vaimonsa Charlotten kanssa kehittämää Bolt-sarjaa on suomennettu kolme osaa; sarjan kirjoissa päähenkilö on bordellinpitäjä Jared Bolt. Jory Sherman kirjoitti sarjasta kuitenkin vain yhden kirjan ja loput kirjoitti Charlotte Sherman miehensä avustuksella. Toisin sanoen Bolt-kirjoista kaksi, Kuolleen miehen palkkio (1981) ja Hurja joukko (1983), on Charlotte Shermanin kirjoittamia.
Jory Sherman kirjoitti 1970-1980-luvujen vaihteessa Chill-nimistä sarjaa Russell Childers -nimisestä lääkäristä, joka törmää yliluonnollisiin asioihin. Chill-romaaneista on suomennettu kaksi.
Ruudinsavu kunnioittaa Shermanin muistoa tarjoamalla suomennoksen novellista "Shadows at Sunset". Sherman lähetti sen suomennettavaksi varta vasten, haastattelua emme koskaan ehtineet valitettavasti tehdä.
Juri Nummelin

Jory Sherman suomeksi

Lännenromaanit

Kalmot kintereillä. Kuukauden western 9. Suom. Heikki Kannosto. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1988. Alun perin Bedroll Beauty. Zebra 1985.
Kuoleman kultajahti. Kuukauden western 4. Suom. Sami Pajunen. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1987. 2. laitos: Kuoleman laakso. Kuukauden western 13. Suom. Erkka Koljonen. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1990. Alun perin Trail Tramp. Zebra 1986.
Verikoe. Kuukauden western 12. Suom. Juha Valkeapää. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1990. Alun perin First Blood. Zebra 1981. Julkaistu nimellä Cort Martin.
Verinen sopimus. Kuukauden western 1. Suom. Juha Valkeapää. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1991. Alun perin Drygulched. Zebra 1983. Julkaistu suomeksi nimellä Tony Sherman.

Kauhuromaanit

Mies joka eli viidesti. Horror 2. Suom. Jorma-Veikko Sappinen. Viihdeviikarit: Hanko 1988. Alun perin The Phoenix Man. Pinnacle 1980.

Vegasin vampyyri. Horror 1. Suom. Jorma-Veikko Sappinen. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1988. 2. p. Viihdeviikarit: Hyvinkää 1993. Alun perin The Vegas Vampire. Pinnacle 1980.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…