Karut tappajajannut eurolänkkärissä
Ohjaus: Jacques Audiard. Käsikirjoitus: Thomas Bidegain Patrik De Wittin romaanista. Pääosissa: Joaquin Phoenix, Fred C. Reilly, Jake Gyllenhaal.
Lännenelokuvan paljonpuhuttu kuolema on edennyt niin pitkälle, että tunnettu ranskalainen elokuvaohjaaja Jacques Audiard on valmistanut eurooppalaisin voimin tyylikkään ja vahvan lännenelokuvan Sistersin veljekset.
Tai sitten lännenelokuva ei olekaan kuoll
ut, päinvastoin kuin jotkut kriitikot edelleen väittävät. Audiardin elokuva ainakin todistaa siitä, että edelleen on mahdollista tehdä tuoreita länkkäreitä.
Sistersin veljekset perustuu Patrick De Wittin laajasti kiitettyyn samannimiseen romaaniin, jonka filmausoikeudet toinen pääosanesittäjä John C. Reilly osti melkein saman tien.
Tarinassa kaksi palkkatappajaveljestä palkataan päästämään päiviltä Hermann Kermit Warm -niminen kullankaivaja. Toimeksiannon taustoja ei Sistersin pojille tarjoilla eikä se heitä aluksi kiinnostakaan. Hankalan ja monipolvisen reissun aikana mieli muuttuu eikä tappaminen enää oikein tahdo luonnistua. Kultakentillä tehdyn omaisuuden voisi myös jakaa. Lopetuksessa korostuu karujen tappajajannujen halu tehdä jotain aivan muuta.
Romaanissa oli kaksi tasoa: peruslänkkärin taso sekä tahallisten anakronismien taso, jolla De Witt pyrki parodioimaan kliseistään tunnettua lajityyppiä. Kirjassa toinen veljeksistä toivoo ravintolassa esimerkiksi salaattia, koska perunat lihottavat.
Realistista ja karheista rikoselokuvistaan (Profeetta, Dheepan) tunnettu Audiard ja käsikirjoittaja Thomas Bidegain ovat poistaneet De Wittin romaanista pöljimmät sekoilut ja korostaneet peruslänkkärin ominaisuuksia. Klassisen jylhissä maisemissa Almeriassa ja Romaniassa kuvattu elokuva on synkän humoristinen elokuva, jossa lännen pyssytaistelut ovat juuri niin sattumanvaraisen oloisia kuin ne varmasti oikeastikin olivat. Alexandre Desplatin musiikki myötäilee hienosti maisemia morriconemaisesti, mutta ei ole pelkkää pastissia.
Samalla Audiard ja Bidegain ovat tehneet tarinasta traagisenkin kuvauksen veljesten välisestä vastentahtoisesta rakkaudesta, ekokatastrofista ja sivilisaation saapumisesta Villiin länteen hammasharjojen ja vesivessojen muodossa.
Uskottavuus ulottuu myös miespääosanesittäjiin: hienossa kohtauksessa Joaquin Phoenix on riisunut paitansa ja näyttää keneltä tahansa yli nelikymppiseltä mieheltä löysine lihaksineen. Joku voi kysyä, eikö 1800-luvun puolivälin Amerikassa normaali mieskin näyttäisi lihaksikkaalta, mutta Joaquin Phoenixin Charliehan on ammattitappaja eikä tee fyysistä työtä.
Elokuva ei menestynyt lippuluukuilla, ja oli melkein ihme, että se tuli Suomeen teatterilevitykseen. Kriitikko Kalle Kinnunen sanoi sitä yhdeksi vuoden parhaista ensi-illoista, itse sanoisin, että Audiardin elokuva on parempi kuin De Wittin hehkutettu romaani.
Juri Nummelin
Ruudinsavu 1/2019
Kommentit
Lähetä kommentti