Juri Nummelinin artikkelisarjan "Suomentamattomia länkkäriklassikoita" aloitus. Billy the Kidistä on kirjoitettu satoja opuksia, mutta kanadalaisen Michael Ondaatjen pieni kirja (vain 107 sivua käyttämässäni laitoksessa) The Collected Works of Billy the Kid: The Left-Handed Poems on niistä todennäköisesti erikoisin. Samalla se on ehkä äärimmäisin lännenromaani koskaan: se koostuu pelkistä fragmenteista.
Osa katkelmista on lyhyitä runoja, jotka ovat itsensä Billy the Kidin "kirjoittamia", osa on eri henkilöiden proosamuodossa kertomia muistikuvia Billy the Kidin elämän varrelta. Mukana on myös sanomalehtijuttuja sekä proosaksi muutettu Charlton-yhtiön Billy the Kid -sarjakuva vuodelta 1969.
Lisäksi kirjassa on muutama vanha epäselvä valokuva sekä yksi sivu, jolla pitäisi olla valokuva, mutta joka onkin jätetty tyhjäksi – aivan kuin osoitukseksi siitä, että Billy the Kidin kaltaisesta hahmosta ei pysty oikeasti kertomaan totuutta. Hän ei jähmety niin kuin kuvaan jähmetytään.
Ondaatjen teoksen lukijaa ei muutenkaan juuri auteta, kulloistakin minäkertojaa ei välttämättä kerrota tai vihjailemallakaan paljasteta. Lisäksi lukijalla pitää olla jo etukäteen paljon tietoa siitä, kenestä kulloinkin on kyse ja mikä tämän henkilön suhde Billy the Kidiin on. Suomalainen lukija pärjää parhaiten proosapätkien parissa, runot voivat olla liian vaikeita tai tiheitä. Eräs intohimoinen amerikkalaisen kirjallisuuden ja elokuvan harrastaja myönsi minulle, että ei ole pystynyt useasta yrityksestä huolimatta lukemaan Ondaatjen kirjaa.
(...)
Ondaatjen teokseen kirjoittamat Billy the Kidin runot lähenevät vahvasti 1900-luvun alkupuolen imagismia tiiviydessään ja äkillisissä kuvan ja näkökulman vaihdoksissaan – ne ovat usein liian älyllisiä ollakseen "oikeasti" Billyn kirjoittamia. Samalla ne kuitenkin usein kertovat normaalista arkiaskareista:
She is boiling us black coffee
leaning her side against the warm stove
taps her nails against the mug
Charlie talking on about things
and with a bit the edge of my eye
I sense the thin white body of my friend's wife
Kirjan ensimmäinen varsinainen kohtaus on jouluna 1880, jolloin Billy the Kid ystävineen viettää syntymäpäiväjuhliaan Fort Sumnerissa. Hän kuulee Pat Garrettin valinnasta sheriffiksi, ja lyhyt proosapätkä päättyy kuvaukseen siitä, miten Garrett ampuu väijyksistä Billyn jengiin kuuluvan Tom O'Folliardin. Teos voi olla puoliksi runoutta, mutta se on myös väkivaltainen. Ondaatje ei kaihda verisen ammuskelun kuvausta:
Garrett had been waiting for us, playing poker with the others, guns on the floor beside them. Told that Tom was riding in alone, he went straight to the window and shot O'Folliard's horse dead. Tom collapsed with the horse still holding the gun and blew out Garrett's window. (...) Garrett fired at O'Folliard's flash and took his shoulder off. Tom O'Folliard screaming out onto the quiet Fort Sumner street, Christmas night, walking over to Garrett, no shoulder left, his jaws tilting up and down like mad bladders going. Too mad to even aim at Garrett. Son of a bitch son of a bitch, as Garrett took clear aim and blew him out.
Ruudinsavu 1/2019
Kommentit
Lähetä kommentti