Noir-juonteita ja monisyistä intiaanikuvaa
Pekka Hakala: Härmäläistä dynamiittia. 233 s. Kustantamo Helmivyö 2019.
Juri Nummelinin luotsaama Kustantamo Helmivyö on pitänyt julkaisuissaan esillä myös kioskilukemistojen perinnettä. Tuota linjaa jatkaa Pekka Hakalan kirja Härmäläistä dynamiittia, joka sisältää kaksi hänen FinnWest-lännensarjaan kirjoittamaansa, tavallista pitempää tarinaa.
Kaikkiaan Hakalan kynästä syntyi vuosina 1976–1992 ilmestyneeseen FinnWestiin toistakymmentä vihkosta, kaikki 1980-luvun puolella. Nopeana kirjoittajana hän saattoi työstää tarinan kahdessa päivässä.
Nopeus ei näy Hakalan teksteissä kuitenkaan löysyytenä, vaan hänen tekstinsä kulkee juohevasti. Tuota sopii tietysti elämäntyönsä pääosin toimittajana – nykyään Helsingin Sanomain palveluksessa – tehneeltä kirjoittajalta odottaakin.
Härmäläistä dynamiittia koostuu FinnWestin erikoisnumeroina ilmestyneistä kertomuksista Vaeltava vainaja ja Härmäläistä dynamiittia. Ensimmäisessä niistä voi huomata lännenkuosiin nivottuja noir-juonteita, käänteissä on traagisuutta.
Nimitarina puolestaan tuo mieleen genren 1960-luvun murroskauden neuroottiset, eurooppalaista tuotantoa olevat elokuvat. Valkokangasvaikutteita jäljessä näkyy muutenkin, muttei päällekäyvän häiritsevästi: vaikutus on enemmän tarinoiden hengessä kuin että niissä käytettäisiin lainoja.
Molemmista töistä huomaa Hakalan tavan asettaa päähenkilö, Juho Helapää, heikompien puolelle. Osin tuo nivoutuu tietysti FinnWestin sisäiseen kaanoniin, jota kirjoittaja ei sinänsä pyri eikä voikaan rikkoa. Ehkä kaikkineen Hakala käyttää tarinoissaan kuitenkin vähemmän huumoria kuin sarjan kirjoittajat yleensä.
Kiintoisaa on, miten Vaeltavassa vainajassa tuodaan esiin se, kuinka Helapää joutuu pettymään odotuksiensa ja todellisuuden sanelemien kuvioiden törmätessä. Ratkaisun tummuuteen on tottunut useammin dekkarin lajityypin parissa.
Alkuperäiskansojen parissa enimmältään liikkuva Härmäläistä dynamiittia kiinnostaa monisyisen intiaanikuviensa vuoksi, valkoihoiset osoitetaan enimmältään korruptoituneiksi. Kertomuksen yleinen vire on kuitenkin toivorikkaampi kuin Vaeltavassa vainajassa.
Härmäläistä dynamiittia -kirja viihdyttänee lännenlukemistojen ystäviä. Hakala sijoittuu vaivatta samaan luotettavaan kirjoittajakaartiin kuin useat muut FinnWestiä työstäneet, kuten esimerkiksi Tapani Bagge, Kari Nenonen ja Juhani Salomaa. Juri Nummelinin esipuhe johdattaa sujuvasti niin tarinoihin kuin FinnWest-sarjaan ylejään.
Sauli Pesonen
Ruudinsavu 1/2019
Pekka Hakala: Härmäläistä dynamiittia. 233 s. Kustantamo Helmivyö 2019.
Juri Nummelinin luotsaama Kustantamo Helmivyö on pitänyt julkaisuissaan esillä myös kioskilukemistojen perinnettä. Tuota linjaa jatkaa Pekka Hakalan kirja Härmäläistä dynamiittia, joka sisältää kaksi hänen FinnWest-lännensarjaan kirjoittamaansa, tavallista pitempää tarinaa.
Kaikkiaan Hakalan kynästä syntyi vuosina 1976–1992 ilmestyneeseen FinnWestiin toistakymmentä vihkosta, kaikki 1980-luvun puolella. Nopeana kirjoittajana hän saattoi työstää tarinan kahdessa päivässä.
Nopeus ei näy Hakalan teksteissä kuitenkaan löysyytenä, vaan hänen tekstinsä kulkee juohevasti. Tuota sopii tietysti elämäntyönsä pääosin toimittajana – nykyään Helsingin Sanomain palveluksessa – tehneeltä kirjoittajalta odottaakin.
Härmäläistä dynamiittia koostuu FinnWestin erikoisnumeroina ilmestyneistä kertomuksista Vaeltava vainaja ja Härmäläistä dynamiittia. Ensimmäisessä niistä voi huomata lännenkuosiin nivottuja noir-juonteita, käänteissä on traagisuutta.
Nimitarina puolestaan tuo mieleen genren 1960-luvun murroskauden neuroottiset, eurooppalaista tuotantoa olevat elokuvat. Valkokangasvaikutteita jäljessä näkyy muutenkin, muttei päällekäyvän häiritsevästi: vaikutus on enemmän tarinoiden hengessä kuin että niissä käytettäisiin lainoja.
Molemmista töistä huomaa Hakalan tavan asettaa päähenkilö, Juho Helapää, heikompien puolelle. Osin tuo nivoutuu tietysti FinnWestin sisäiseen kaanoniin, jota kirjoittaja ei sinänsä pyri eikä voikaan rikkoa. Ehkä kaikkineen Hakala käyttää tarinoissaan kuitenkin vähemmän huumoria kuin sarjan kirjoittajat yleensä.
Kiintoisaa on, miten Vaeltavassa vainajassa tuodaan esiin se, kuinka Helapää joutuu pettymään odotuksiensa ja todellisuuden sanelemien kuvioiden törmätessä. Ratkaisun tummuuteen on tottunut useammin dekkarin lajityypin parissa.
Alkuperäiskansojen parissa enimmältään liikkuva Härmäläistä dynamiittia kiinnostaa monisyisen intiaanikuviensa vuoksi, valkoihoiset osoitetaan enimmältään korruptoituneiksi. Kertomuksen yleinen vire on kuitenkin toivorikkaampi kuin Vaeltavassa vainajassa.
Härmäläistä dynamiittia -kirja viihdyttänee lännenlukemistojen ystäviä. Hakala sijoittuu vaivatta samaan luotettavaan kirjoittajakaartiin kuin useat muut FinnWestiä työstäneet, kuten esimerkiksi Tapani Bagge, Kari Nenonen ja Juhani Salomaa. Juri Nummelinin esipuhe johdattaa sujuvasti niin tarinoihin kuin FinnWest-sarjaan ylejään.
Sauli Pesonen
Ruudinsavu 1/2019
Kommentit
Lähetä kommentti