Janne Viitalan artikkelin alkua Ruudinsavusta 1-2/2024:
Kun Sam Peckinpahin vuonna 1962 ohjaama Viheltävät luodit tuli televisiosta yli 30 vuotta sitten, TV-arvosteluissa kerrottiin elokuvassa esiintyvän kahden lännenelokuvien ikonin Randolph Scottin ja Joel McCrean. Scott oli jo niihin aikoihin hämärästi tuttu nimi allekirjoittaneelle lähinnä pienen budjetin westerneistään. McCreaa en kuitenkaan osannut yhdistää westerneihin, enkä osannut vielä pitkään aikaan.
Elämä
TV-arvostelujen laatijat olivat 1980-luvulla harvinaisen sivistynyttä väkeä. Joel McCrea todellakin on western-tähti, jopa yksi kaikkien aikojen ansioituneimmista. Hänestä on Pekka Tuliara kirjoittanut hienon artikkelin Ruudinsavuun 2/2004. Siinä jutussa keskitytään enemmän McCreahan kuin hänen elokuviinsa, jotka edelleen, ikävä kyllä, ovat pitkälti painuneet unohduksiin. Tässä jutussa esitellään McCrealta tusina hänen huippuwesternejään, jotka kertovat syyn, miksi hän todellakin on Villin lännen ikoni.
Vuonna 1905 syntynyt McCrea varttui Hollywoodin ympäristössä ja kiinnostui jo hyvin varhain elokuvista. Hän opiskeli näyttelemistä Pomona Collegessa. Valmistuttuaan yliopistosta McCrea aloitti elokuvissa vuonna 1927 aluksi avustajana ja stuntnäyttelijänä. Seuraavana vuonna hän sai nimensä ensimmäisen kerran alkuteksteihin ja jo 1930-luvun alkupuolella hän oli tunnettu elokuvanäyttelijä. Ensimmäinen pääosasuoritus nähtiin jännityselokuvassa Zaroffin koirat (The Most Dangerous Game) vuonna 1932.
Hän halusi päästä westerneihin, mutta studioissa oltiin sitä mieltä, että hän soveltuu paremmin romanttisiin draamoihin ja komedioihin. Tällaisia rooleja tehden hän viettikin miltei koko 1930-luvun esittäen useimmiten jonkun kuuluisamman naisnäyttelijän romanttisen kiinnostuksen kohdetta. Yksi tällaisista elokuvista oli vuonna 1934 ensi-iltansa saanut Gambling Lady, jossa pääosassa oli Barbara Stanwyck.
McCrean ura polki paikoillaan monta vuotta, mutta vihdoin vuonna 1937 hän pääsi ensi kertaa westernin pariin ja heti elokuvan Kansansa sankarit (Well Fargo) päärooliin. McCrean tosielämän vaimo Frances Dee esitti elokuvassa hänen heilaansa. Elokuvaa pidetään kohtalaisen onnistuneena, mutta varsinaisen potin räjäytti kaksi vuotta myöhemmin suurtuotanto Urhojen tie (Union Pacific), jossa kuitenkin ykköspaikan näyttelijälistauksessa vei Barbara Stanwyck.
Tämän jälkeen McCrealle ei ollut paluuta, vaikka hän 1940-luvun alkupuolen teki vielä pääasiassa muita elokuvia. McCreasta kasvoi A-luokan elokuvatähti, jonka ansioluetteloa koristavat muun muassa Alfred Hitchcockin Ulkomaan kirjeenvaihtaja (Foreign Correspondent, 1940) sekä Preston Sturgesin ohjaama Nauru kahleitten talossa (Sullivan’s Travels, 1941).
Kun Rauhaton rajaseutu (The Virginian) valmistui vuonna 1946, siitä muodostui McCrean uran käännekohta. Tämän jälkeen hän esiintyi vain kaksi kertaa muussa elokuvassa kuin westernissä: vuonna 1951 Murha Hollywoodissa (Hollywood Story) ja kaksi vuotta myöhemmin Vastavakoilua (Rough Shoot). Näistäkin ensin mainitussa hän esiintyi vain pikkuroolissa. Muutoin hän keskittyi pelkästään rakastamiinsa lännenelokuviin uransa loppuun vuoteen 1976 asti. Hän esiintyi kaikkiaan 33 lännenelokuvassa.
Elokuvien lisäksi Joel McCrea esiintyi vuosina 1959–1960 Wichita Town -nimisen lännensarjan pääosassa. Hänen pojallaan Jodylla oli sarjassa myös tärkeä rooli. Joel McCrea kuoli vuonna 1990.
Mikä olikaan Joel McCrean keskittyä länkkäreihin, sillä vuonna 1933 hän oli ostanut ensimmäisen maapalansa ja ryhtynyt karjatilalliseksi. Joel McCrea oli 1940-luvun lopulla jo multimiljönääri eikä ollut enää millään tavalla riippuvainen elokuvarooleistaan. Tämä antoi hänelle vapauden valita roolejaan mieltymystensä mukaan. Näyttelemistä hän kutsui harrastukseksi.
McCrea on kertonut, että hän tunsi olonsa Hollywoodissa luontevaksi ainoastaan vetäessään Villin lännen vaatteet ylleen. Nyt hän siis sai olla luonteva käytännössä koko loppuelämänsä ajan sekä kotioloissa että kuvauspaikoilla.
Kommentit
Lähetä kommentti