Janne Viitalan uraa uurtavan artikkelin alkua:
Lännen korkeajännityksiin kajoamista välttää moni kaikkiruokainenkin lännenharrastaja. Sarjan maine on huono, ja kritiikin kärki on kohdistunut kaikkein eniten tarinoiden epätasaisuuteen. Moni mieltää, että helmiäkin mahtuu mukaan, mutta valtaosa tarinoista on silkkaa roskaa. Mielikuva saa vahvistusta yleensä divarissa kuin divarissa, sillä satunnaisotannalla käteen osuvassa Lännen korkeajännityksessä on niin kehno kuvitus, että se ei houkuttele ostamaan tai lukemaan. On aika selvittää, pitävätkö nämä mielikuvat paikkansa ja mitä Lännen korkkari pystyy tarjoamaan lukijoilleen.
Brittilänkkärien julkaisualusta
Lännen korkeajännitys perustettiin alustaksi lännensarjakuville, joita jo 1950- ja 1960-luvuilla julkaistiin Suomessa pilvin pimein. Niinpä jo ihan ensimmäinen Korkeajännitys 1/1973 tajoaa Buck Jones -seikkailun Ylpeän miehen varjo, jonka on kuvittanut oikein kunnon tekijämies Jesus Blasco, joka tunnetaan muun muassa Teräsnyrkistä ja Tex Willeristä. Tarina on alun perin julkaistu brittiläisen Fleetwayn Cowboy Picture Libraryn osassa 446 vuonna 1962.
Cowboy Picture Library olikin pitkään se, mistä Lännen korkeajännityksen aineisto hankittiin varhaisemman Cowboy Comicsin ohella. Vuodesta 1978 lähtien alettiin ammentaa lyhytikäiseksi jääneestä Lone Rider Picture Librarystä, jossa julkaistiin osittain samojen hahmojen tarinoita kuin mainituissa kahdessa muussakin sarjassa.
Lännen korkeajännitys on siis pitkälti brittiläistä sarjakuvaa, jota ovat olleet kuvittamassa monet tunnetut tekijät monesta eri maasta. Materiaali Cowboy Picture Libraryssä lopulta oli varsin laadukasta ja vertailukelpoista heidän julkaisemansa sotamateriaalin kanssa, jota julkaistiin Korkeännityksissä pitkälle 1960-luvun puolelle ja sen jälkeen vielä Siivet- ja Kuvajännäri-lehdissä. Lännen korkeajännityksissä materiaali oli aluksi suunnilleen kymmenkunta vuotta vanhaa. Vuosikymmenen loppupuolella alettiin Lännen korkeajännityksessä uusia Suomessa aiemmin Buck Jones-, Kit Carson- ja Cowboy-lehdissä julkaistuja tarinoita.
Vuodesta 1978 lähtien uusittiin myös joitakin Lännen korkeajännityksessa vain muutama vuosi aiemmin julkaistuja tarinoita. Käytännössä Lännen korkeajännityksessä julkaistiin siis koko ajan vanhempaa materiaalia.
Lännen korkeajännityksen, kuten muidenkin korkeajännitysten, julkaiseminen Suomessa oli 1970- ja 1980-luvuilla hyvissä käsissä. Vastaava päätoimittaja oli Marjatta Valjakka, mutta pääsääntöisesti sarjan tekemisestä lienevät vastanneet toimittaja Ulla-Maija Kankaanpää ja kääntäjä Renne Nikupaavola. Saattaa olla, että Nikupaavolan ohella myös Kankaanpää suomensi joitakin tarinoita, sillä senkin taidon hän osasi ja varmuudella käänsi suomeksi jonkun verran muita Semicin julkaisuja. Kaksikko oli niin sanotusti Korkeajännityksen puikoissa vielä 1990-luvulle tultaessa.
Kommentit
Lähetä kommentti