Alkua Juri Nummelinin Roger Cormanin lännenelokuvia käsittelevästä artikkelista.
Toukokuussa 2024 kuollut Roger Corman oli legendaarinen amerikkalainen elokuvatuottaja, joka keskittyi lähes koko urallaan tekemään halvalla lajityyppielokuvia. Hänen omaelämäkertansa alkuperäinen otsikko kuuluu How I Made a Hundred Movies in Hollywood and Never Lost a Dime.
Corman tunnettiin myös lahjakkaiden nuorten tekijöiden esiintuojana, ja hänelle työskennelleiden lista on uskomaton: Francis Ford Coppola, Jonathan Demme, Martin Scorsese, vain muutaman mainitaksemme.
Roger Cormanin valtavaan tuotantoon kuuluu myös kourallinen länkkäreitä. Ne eivät edusta Cormania parhaimmillaan, mutta ne ovat omalla tavallaan kiinnostavia katsauksia Hollywoodin halpatuotantoon 1950-luvun puolivälissä.
Insinööriksi opiskellut Corman teki koulutustaan vastaavaa työtä vain muutaman päivän ja pyrki Hollywoodiin. Sinnikäs nuorukainen pääsi viestinviejäksi 20th Century Foxille. Hän eteni asemaan, jossa sai kommentoida käsikirjoituksia. Kun hän ei saanut krediittejä ideoistaan Henry Kingin ohjaamaan länkkäriin Ase kädessä (The Gunfighter, 1949), hän lähti Foxista ja päätti suuntautua tuottamaan omat elokuvansa.
Hän sai läpi käsikirjoituksen noir-henkiseen halpisjännäriin Kohtalokas hetki (Highway Dragnet, 1954) ja tuotti kauhuelokuvan The Monster from the Ocean Floor (1954). Toisen elokuvansa The Fast and the Furious hän kirjoitti ja tuotti (ja ansaitsi siitä rahaa vielä myydessään elokuvan nimen vuonna 2001 uusille tuottajille). Elokuvaa tehtäessä hän toimi jo apulaisohjaajana. Lisäksi hän antoi pääosan esittäjä John Irelandin ohjata osan elokuvasta, jotta tämä suostui normaalia halvempaan palkkioon.
Pyssyjä länteen
Corman myi The Fast and the Furiousin pienelle levittäjälle American Releasing Companylle. Siitä tuli myöhemmin American International Pictures, jonka kanssa Corman työskenteli pitkään. Corman teki samalla studion kanssa sopimuksen kolmesta uudesta elokuvasta. Näistä kaksi oli länkkäreitä ja yksi oli kuvaus ydinsodan jälkeisestä maailmasta. Ensimmäiseksi valmistui Five Guns West vuonna 1955. Sille annetaan Elonetissä suomenkielinen nimi 5 revolveria länteen, mutta on epäselvää, onko elokuvaa oikeasti esitetty Suomessa.
Amerikan sisällissotaan sijoittuva tarina kertoo viidestä tuomitusta rikollisesta, jotka armahdetaan, jos he ottavat hoitaakseen vaarallisen tehtävän: heidän pitää päästä Pohjoisen joukkojen puolelle ja ottaa kiinni Etelän loikkari, jolla on tärkeitä tietoja hallussaan. Lisäksi loikkarin tiedetään kuljettavan 30 000 dollarin arvosta rahaa. Miehet tietysti haluavat rahat itselleen, ja saman tien alkaa selkääniskeminen ja neuvottelut siitä, kuka tappaa kenet ja kuka saa minkäkin osuuden rahoista.
Jos elokuva ei olisi tunnetun ohjaaja-tuottajan tekemä, se ei varmasti juuri kiinnittäisi huomiota, mutta jo tässä vaiheessa Corman ohjasi ripeästi ja tarina kulkee eteenpäin melko vaivattomasti. Kohtaukset, joissa intiaanit ovat potentiaalinen uhka päähenkilöille, ovat tosin täysin turhia, koska intiaanit eivät koskaan hyökkää! Ongelmaksi muodostuu se, että elokuvassa puhutaan aika paljon ja väkivaltaista toimintaa on vähän. Lopun välienselvittelyssä on tosin tehokasta kylmäverisyyttä. Kaikkiaan elokuvassa on minimalismia, jollaista on myös Budd Boetticherin ja Monte Hellmanin ohjaustöissä.
Five Guns West kuvattiin Cormanille tyypillisesti hyvin nopeasti, yhdeksässä päivässä, muun muassa cowboy-näyttelijä Jack Ingramin maatilalla, jossa filmattiin paljon muitakin lännenelokuvia. Five Guns Westin kuvasi Floyd Crosby, joka oli aloittanut uransa jo mykkäkaudella ja kuvannut F. W. Murnaulle Etelämeri-dokumentin Tabu (1931) ja Fred Zinnemannille Sheriffin. Crosbysta ja Cormanista tuli läheiset työtoverit, ja Corman kehui aina Crosbyn nopeutta ja varmuutta. Five Guns West onkin koko ajan hyvännäköinen elokuva, jonka visuaalisessa ilmeessä ei ole huomauttamista.
Näyttelijöistä pääosan John Lund on joko vähäeleisen kovaksikeitetty tai unissakävelijän oloinen, katsojasta riippuen. Elokuvan ainoaa naishahmoa esittävä Dorothy Malone on Cormanille tyypillisesti vahva ja itsenäinen nainen, joka on jätetty omilleen selviämään juopon kullankaivajaenonsa kanssa, mutta valitettavasti käsikirjoituksessa hänet on pantu rakastumaan John Lundiin. Kliseinen ratkaisu vähentää hahmon kiinnostavuutta. Tässä vaiheessa Malonen ura oli alamaissa, ja uuteen nousuun vaadittiin vuoden 1956 Tuuleen kirjoitettu.
Käsikirjoittaja R. Wright Campbell sai esikoisskenaariostaan kertakorvauksen 200 dollaria; Corman kertoo muistelmissaan kehitelleensä itse tarinan lähtökohdat. Campbell myös näyttelee elokuvassa: hän esittää yhtä värvätyistä rikollisista, psykopaattista veljeään kaitsevaa kylmäveristä John Morgan Candya. Hulluna veljenä esittäytyy Jonathan Haze, joka nähdään monissa muissakin Cormanin elokuvissa, tunnetuimmin ehkä Pienen kauhukaupan (1960) pääosassa. Elokuvassa nähdään muutaman sekunnin ajan myös vuonna 2024 kuollut näyttelijäveteraani James B. Sikking ensimmäisessä roolissaan.
Corman ja Campbell kierrättivät samaa tarinaa Jugoslaviassa kuvatussa sotaelokuvassa Salainen maihinnousu (The Secret Invasion, 1964), ja kumpaakin voi pitää Likaisen tusinan esikuvana.
Kommentit
Lähetä kommentti