Siirry pääsisältöön

Piikkilangasta lyhyesti ja teoreettisesti

Viime vuonna [eli 2003] ilmestyi tamperelaisen tiedekustantamon pamflettisarjassa pieni kirja, joka sivuaa kiinnostavasti Villin Lännen historiaa. Se tekee sen tosin verran teoreettisesti, että kevyemmällä koulutuksella pienestä ja tiiviistä kirjaa ei välttämättä ota selkoa.
Ranskalainen filosofi Olivier Razac käsittelee teoksessaan Piikkilangan poliittinen historia niitä käyttötapoja, joita piikkilangalla on ollut keksimisestään saakka, ja näiden käyttötapojen vaikutuksia ihmisten elämään ja historiaan. Piikkilanka on Razacille modernien valvontakoneistojen isä ja hän näkee, että valvontakamerat ja vastaavat huipputekniset keksinnöt ovat selkeätä jatkoa piikkilangalle. Kaikki nimittäin viestittävät: tästä ei mennä, sinua ei haluta tänne. Piikkilangalla on tehokkaasti Yhdysvaltain historiassa rajattu ulos epätoivottuja ihmisiä ja ihmisryhmiä.
Keskeisin näistä ovat tietenkin olleet intiaanit, joiden ei haluttu tulevan reservaateistaan ulos. Piikkilangan avulla intiaanit ajettiin jatkuvasti pois asuinalueiltaan ja sellaisille alueille, joilla eivät muut viihtyneet. Tämä tarkoitti lopulta heidän köyhtymistään.
Razacilla on muutama pointti myös lännenfiktiota koskien. Tutkijan mukaan piikkilangan rooli intiaanien kansanmurhassa on unohdettu ja cowboysta on turhaan tehty yhteiskunnan muuttumisen vastustamisen eduskuva, vaikka nimenomaan intiaanit eniten kärsivät piikkilangasta, eivät ”vapaan laitumen” katoamisesta muka kärsineet lehmipojat ja karjatilalliset.
Razac käy kirjassa lyhyesti myös läpi piikkilangan keksimisen. Asialla oli illinoislainen farmari J. F. Glidden, joka sai patentin keksinnölleen 1874. Kirjan lyhyydestä johtuen historiallisia tosiseikkoja on vähän ja osa siitä saattaa perustua vanhentuneisiin lähteisiin. Razac on koonnut teoksensa ranskalaisittain aika vapaasti.
Kirjassa on myös analyyseja piikkilangan käytöstä ensimmäisessä maailmansodassa ja natsien keskitysleireillä.
Juri Nummelin

Olivier Razac: Piikkilangan poliittinen historia. Preeria, taisteluhauta, keskitysleiri. Suom. Vesa Suominen. Vastapaino 2003.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …