
Ranskalainen filosofi Olivier Razac käsittelee teoksessaan
Piikkilangan poliittinen historia niitä käyttötapoja, joita piikkilangalla on
ollut keksimisestään saakka, ja näiden käyttötapojen vaikutuksia ihmisten
elämään ja historiaan. Piikkilanka on Razacille modernien valvontakoneistojen
isä ja hän näkee, että valvontakamerat ja vastaavat huipputekniset keksinnöt
ovat selkeätä jatkoa piikkilangalle. Kaikki nimittäin viestittävät: tästä ei
mennä, sinua ei haluta tänne. Piikkilangalla on tehokkaasti Yhdysvaltain
historiassa rajattu ulos epätoivottuja ihmisiä ja ihmisryhmiä.
Keskeisin näistä ovat tietenkin olleet intiaanit, joiden ei
haluttu tulevan reservaateistaan ulos. Piikkilangan avulla intiaanit ajettiin
jatkuvasti pois asuinalueiltaan ja sellaisille alueille, joilla eivät muut
viihtyneet. Tämä tarkoitti lopulta heidän köyhtymistään.
Razacilla on muutama pointti myös lännenfiktiota koskien.
Tutkijan mukaan piikkilangan rooli intiaanien kansanmurhassa on unohdettu ja
cowboysta on turhaan tehty yhteiskunnan muuttumisen vastustamisen eduskuva,
vaikka nimenomaan intiaanit eniten kärsivät piikkilangasta, eivät ”vapaan
laitumen” katoamisesta muka kärsineet lehmipojat ja karjatilalliset.
Razac käy kirjassa lyhyesti myös läpi piikkilangan
keksimisen. Asialla oli illinoislainen farmari J. F. Glidden, joka sai patentin
keksinnölleen 1874. Kirjan lyhyydestä johtuen historiallisia tosiseikkoja on
vähän ja osa siitä saattaa perustua vanhentuneisiin lähteisiin. Razac on
koonnut teoksensa ranskalaisittain aika vapaasti.
Kirjassa on myös analyyseja piikkilangan käytöstä
ensimmäisessä maailmansodassa ja natsien keskitysleireillä.
Juri Nummelin
Olivier Razac: Piikkilangan poliittinen historia. Preeria, taisteluhauta, keskitysleiri. Suom. Vesa Suominen. Vastapaino 2003.
Olivier Razac: Piikkilangan poliittinen historia. Preeria, taisteluhauta, keskitysleiri. Suom. Vesa Suominen. Vastapaino 2003.
Kommentit
Lähetä kommentti