Siirry pääsisältöön

Mihinkä me mennään?

John Steinbeck Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath, 1939). Suom. Raimo Salminen. 629 s. Otava 2016.

Myöhemmän Nobel-kirjailija John Steinbeckin (1902–1968) suurin romaani The Grapes of Wrath ilmestyi 1939 ja sijoittui aikalaishistoriaansa eli Yhdysvaltojen 1930-luvun lama-aikaan. Teos nousi suureksi menestykseksi, mutta sai myös suurta kritiikkiä yhteiskunnallisista näkemyksistään. Vielä tunnetummaksi maailmalla teosta nosti John Fordin ohjaama elokuva (1940), jonka pääroolissa oli Henry Fonda. Elokuva ei tosin kulje aivan romaanin mukaisesti. Ensimmäisen suomennoksen romaanista teki Alex Matson 1944, ja viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestyi Raimo Salmisen uusi suomennos. Käännös ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota.
Tarinan pääroolissa on oklahomalainen Joadien perhe, joka joutuu lähtemään vuokratilaltaan pankin pakkolunastuksen takia. Kysessä ei ole mikään yksittäinen tapaus, vaan samankaltaiset toiminnat synnyttivät lukuisia ”irtolaisia” Yhdysvaltojen etelä- ja keskivaltioissa. He saavat kuulla Kalifornian mahtavista työtarjouksista, ja niin länteen lähtee tuhansia siirtolaisia.
Joadien perhe on varsin tyypillinen maalaisperhe 30-luvulta. Siihen kuuluvat isovanhemmat, jotka ovat oklahomalaisen tilan alun perin rakentaneet, ja heidän lapsensa, joista toinen poika vaimonsa kanssa on tilaa hoitanut ja toinen poika on kokenut oman perheensä menetyksen aiemmin. Tilanhoitajapariskunnalla on kuusi lasta, joista vanhin Tom on joutunut kuolemantuottamuksesta vankilaan ja palaa sieltä romaanin alussa. Toiseksi vanhin Noah on hieman tylsämielinen. Nuoria aikuisia ovat Rosaharn, joka on raskaana, sekä Al, joka on kiinnostunut pääasiassa tytöistä ja autoista. Kaksi nuorinta lasta on vielä alaikäisiä. Kaliforniaan retkelle lähtee mukaan lisäksi Rosaharnin avopuoliso sekä Tomin kotiin mennessään vahingossa tapaama koditon, entinen tuttu saarnamies.
Teoksen alkupuolisko on matkatarinaa, jossa aiemmat ihanteelliset odotukset alkavat vähetä mitä lähemmäksi Kaliforniaa tullaan. Oman osansa tarinasta saa myös Alin ja Tomin ylläpitämä Hudson Super-Six, perheen ”tavaravaunu”, jossa on paljon huoltamista. Joadien matkaväki ei kaikilta osin selviä perille asti. Varsinainen tragedia alkaa kuitenkin vasta Kaliforniassa, missä siirtolaisia on paljon ja suuret työnantajat ja muutkin paikalliset käsittelevät heitä miten tahtovat. Paikallisten lisäksi myös luonto nousee ahdistamaan siirtolaisia.
Tarinassa tavataan paljon erilaisia ihmisiä, mikä luo monipuolisen näkökulman aikaan ja tilanteeseen. Vanhimmat muistavat vielä, kun olivat apasseja hävittämässä 1800-luvulla, nuoremmat ovat enemmän kiinnostuneita tansseista ja autoista. Siirtolaisten näkökulma elämäänsä on täysin erilainen kuin paikallisten, jotka pelkäävät ja vihaavat heitä. Tämä näkökulma yhdistää teoksen monin osin nykyiseen Yhdysvaltoihin, jossa siirtolaisia, työttömiä, keskiluokkaisia ja miljonäärejä repivät ja ahdistavat monet asiat omasta näkökulmastaan. Sen sijaan se, johon vihamielisyys kohdistuu, näkee asian täysin toisenlaisesta perspektiivistä.
Vaikka tarina sijoittuu Oklahomaan, Teksasiin ja Kaliforniaan, perinteistä western-tarinaa Steinbeck ei kirjoittanut. Tarina sijoittuu hyvin voimakkaasti ja tarkasti 1930-luvun Yhdysvaltoihin eivätkä vaellustarinat olleet kovin yleisiä vanhassa lännenkirjallisuudessa. Tarina on kuitenkin kiinnostava ja monipuolinen, ja uusi suomennos on erinomainen. Modernistiseen tapaan tarina ei saa erityistä loppuhuipennusta, vaan se vain päättyy tiettyyn tilanteeseen, jonka merkitystä lukija saa itse miettiä. Joadin perheen lopullinen kohtalo jää auki.
Ossi Kokko


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…