Jollain tavalla länkkäreihin liittyvät asiat olivat pinnalla viime keväänä, jolloin tämänkin Ruudinsavun tekemistä jo aloiteltiin. Ensiksi Herra Heinämäki intiaanihahmoineen heivattiin pois Yle Areenasta, ja sitten Laura Ingalls Wilderin nimeä kantavan palkinnon nimeä muutettiin.
Kummatkin asiat – tai "kohut", jos niin halua sanoa – liittyivät siihen, että niin sanottujen rodullistettujen (toisin sanoen ihmisten, joiden valkoinen valtaväestö väittää edustavan toista rotua, vaikka he ovatkin ihmisiä kaikki) kuvaukseen on viime vuosina kiinnitetty aivan poikkeuksellista huomiota.
On herätty vastustamaan kulttuurista omimista, esimerkiksi sitä, että valtaväestön edustaja esittää alkuperäisväestön edustajaa, suomalainen saamelaista tai valkoihoinen intiaania. Tämä tuntuu ihan järkevältä vaatimukselta, nythän jo nauramme elokuville, joissa Charles Bronsonin tai Chuck Connorsin kaltaiset näyttelijät esittävät intiaanipäälliköitä, puhumattakaan elokuvista, joissa valkoinen mies maalaa kasvonsa mustiksi ja esittää hassunhauskaa jazz-laulajaa.
Ajatusta voi testata miettimällä, miten suhtautuisimme suomalaisina siihen, että marsalkka Mannerheimia esittäisi ruskeaihoinen afrikkalainen. Aivan, sellainen elokuvahan on jo tehty, eikä sen vastaanotto ollut järin suopea.
Herra Heinämäen tapaus oli juuri tällainen: yksi sympaattisen lastensarjan vakiohahmoista Punanata on lähes kaiken aikaa pukeutunut mohawk-intiaanien juhlapäähineeseen. Päähineet ovat intiaaneille pyhiä eikä niitä saa käyttää kuin tietyissä tilaisuuksissa. Maallistuneille suomalaisille ei tietenkään ole enää olemassa yhtä pyhiä asioita, mutta voi miettiä, miltä meistä tuntuisi, jos joku hassuttelisi tv-ohjelmassa jatkuvasti Suomen lippu päällä (ja lisäksi täysin ilman syytä).
Sensuurisyytteitä heittäneille voi sanoa, että sarjan siirtäminen yhdestä palvelusta, Yle Areenasta, toiseen, Ylen Elävään arkistoon, ei ole sensuuria.
Yhdysvalloissa taas American Library Association poisti Laura Ingalls Wilderin nimen jakamastaan palkinnosta, koska ei halunnut enää tukea Wilderin Pieni talo preerialla -kirjoihin sisältyvästä alkuperäisväestön kuvauksesta. Vuonna 1867 syntyneen Wilderin kirjat perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa Keskilännessä kasvamisesta ja niihin kuuluu olennaisena osana kuvaus aikansa asenteista, joissa alkuperäisväestöihin saatettiin suhtautua hyvinkin vihamielisesti. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse enää tällaista ajattelua tukea. Wilderin kirjat sen sijaan ovat edelleen kirjastojen hyllyillä ja niitä saa kirjakaupoista, nykyään myös sähkökirjoina. Tässäkään tapauksessa ei siis kyse ollut sensuurista, niin kuin monet haluavat syystä tai toisesta ajatella.
***
Ruudinsavun uusimman numeron tuleminen on jälleen kerran kestänyt luvattoman kauan, mistä voimme syyttää vain muita töitä ja kuumaa kesää, joka ei varsinaisesti houkutellut koneen ääressä istumiseen. Koetamme kuitenkin täällä toimituksessa saada seuraavan numeron nopeasti kasaan – sen juttuihin kuuluu ainakin Tapio Tolmusen artikkeli Andrew McLaglenista, 1960- ja 1970-luvuilla menestyslänkkäreitä tehneestä traditionalistista.
Maksathan kiireisesti tilausmaksun 12 euroa tilille FI90 4309 1820 1262 07, jotta lehti saavuttaa sinut. Muista ilmoittaa nimesi ja osoitteesi tai ole yhteydessä lehden toimitukseen: juri.nummelin@gmail.com tai ruudinsavu@gmail.com.
Lukuiloja alkavaan syksyyn!
Juri Nummelin
Kummatkin asiat – tai "kohut", jos niin halua sanoa – liittyivät siihen, että niin sanottujen rodullistettujen (toisin sanoen ihmisten, joiden valkoinen valtaväestö väittää edustavan toista rotua, vaikka he ovatkin ihmisiä kaikki) kuvaukseen on viime vuosina kiinnitetty aivan poikkeuksellista huomiota.
On herätty vastustamaan kulttuurista omimista, esimerkiksi sitä, että valtaväestön edustaja esittää alkuperäisväestön edustajaa, suomalainen saamelaista tai valkoihoinen intiaania. Tämä tuntuu ihan järkevältä vaatimukselta, nythän jo nauramme elokuville, joissa Charles Bronsonin tai Chuck Connorsin kaltaiset näyttelijät esittävät intiaanipäälliköitä, puhumattakaan elokuvista, joissa valkoinen mies maalaa kasvonsa mustiksi ja esittää hassunhauskaa jazz-laulajaa.
Ajatusta voi testata miettimällä, miten suhtautuisimme suomalaisina siihen, että marsalkka Mannerheimia esittäisi ruskeaihoinen afrikkalainen. Aivan, sellainen elokuvahan on jo tehty, eikä sen vastaanotto ollut järin suopea.
Herra Heinämäen tapaus oli juuri tällainen: yksi sympaattisen lastensarjan vakiohahmoista Punanata on lähes kaiken aikaa pukeutunut mohawk-intiaanien juhlapäähineeseen. Päähineet ovat intiaaneille pyhiä eikä niitä saa käyttää kuin tietyissä tilaisuuksissa. Maallistuneille suomalaisille ei tietenkään ole enää olemassa yhtä pyhiä asioita, mutta voi miettiä, miltä meistä tuntuisi, jos joku hassuttelisi tv-ohjelmassa jatkuvasti Suomen lippu päällä (ja lisäksi täysin ilman syytä).
Sensuurisyytteitä heittäneille voi sanoa, että sarjan siirtäminen yhdestä palvelusta, Yle Areenasta, toiseen, Ylen Elävään arkistoon, ei ole sensuuria.
Yhdysvalloissa taas American Library Association poisti Laura Ingalls Wilderin nimen jakamastaan palkinnosta, koska ei halunnut enää tukea Wilderin Pieni talo preerialla -kirjoihin sisältyvästä alkuperäisväestön kuvauksesta. Vuonna 1867 syntyneen Wilderin kirjat perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa Keskilännessä kasvamisesta ja niihin kuuluu olennaisena osana kuvaus aikansa asenteista, joissa alkuperäisväestöihin saatettiin suhtautua hyvinkin vihamielisesti. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse enää tällaista ajattelua tukea. Wilderin kirjat sen sijaan ovat edelleen kirjastojen hyllyillä ja niitä saa kirjakaupoista, nykyään myös sähkökirjoina. Tässäkään tapauksessa ei siis kyse ollut sensuurista, niin kuin monet haluavat syystä tai toisesta ajatella.
***
Ruudinsavun uusimman numeron tuleminen on jälleen kerran kestänyt luvattoman kauan, mistä voimme syyttää vain muita töitä ja kuumaa kesää, joka ei varsinaisesti houkutellut koneen ääressä istumiseen. Koetamme kuitenkin täällä toimituksessa saada seuraavan numeron nopeasti kasaan – sen juttuihin kuuluu ainakin Tapio Tolmusen artikkeli Andrew McLaglenista, 1960- ja 1970-luvuilla menestyslänkkäreitä tehneestä traditionalistista.
Maksathan kiireisesti tilausmaksun 12 euroa tilille FI90 4309 1820 1262 07, jotta lehti saavuttaa sinut. Muista ilmoittaa nimesi ja osoitteesi tai ole yhteydessä lehden toimitukseen: juri.nummelin@gmail.com tai ruudinsavu@gmail.com.
Lukuiloja alkavaan syksyyn!
Juri Nummelin
Kommentit
Lähetä kommentti