Siirry pääsisältöön

Piccadilly Publishing tuo vanhat länkkärikirjat takaisin

Alkua kirjailija ja kustantaja David Whiteheadin haastattelusta ja lisäksi Vermijo-elokuvan arvostelu. 

Lännenelokuvien kuolemaa on manattu kohta 50 vuotta, mutta lajityyppi ei vain suostu kupsahtamaan. Myös lännenkirjallisuus on voimissaan, vaikka sitä ei enää lueta ja harrasteta yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin joka kuukausi ilmestyi useita eri kioskilehtiä: Bill ja Ben, Colorado, Colt, Arizona, Texas, Cliff Copper...
Jotkut eivät vain tyydy voivottelemaan menneen perään, vaan toimivat aktiivisesti tuodakseen edes osan siitä nykypäivään. Englantilainen kirjailija David Whitehead perusti muutama vuosi sitten Piccadilly Publishing -kustantamon, joka julkaisee sähkökirjoina sekä vanhoja että uusia länkkäreitä. Paino on vanhojen kirjojen uusintapainoksilla, ennen kaikkea 1960–1980-luvuilla ilmestyneiden pokkarilänkkärien, niiden joille annettu kutsumanimi "Piccadilly Cowboys" on antanut nimensä myös kustantamolle.
Piccadilly Publishingin kirjailijoita ovat muun muassa englantilaiset J. T. Edson ja Matt Chisholm, australialaiset Marshall Grover ja Kirk Hamilton sekä amerikkalaiset Lou Cameron ja David Robbins. Piccadilly Publishing on julkaissut uusintalaitoksina myös tuotteliaan Robert Randisin niin sanottuja aikuisten länkkäreitä, kuten Gunsmithiä.
Sähkökirjoissa on lisäksi legendaarisen kuvittajan Tony Maseron kansikuvat, jotka jatkavat – tosin digitaalisesti tehtyinä – Maseron linjaa 1970-luvun pokkareista tähän päivään. Maseron kuvittamista sarjoista tunnetuin on varmasti George Gilmanin Edge.
Vuonna 2017 sai ensi-iltansa myös Piccadilly Publishingin osittain tuottama lännenelokuva, vajaan tunnin mittainen Vermijo, josta ohessa myös arvostelu.
Saimme Piccadilly Publishingin pääjehun David Whiteheadin sähköpostin päähän ja hän vastaili muutamiin kysymyksiimme.

Ruudinsavu: Milloin Piccadilly Publishing perustettiin ja ketkä olivat sen takana?
David Whitehead: Mike Stotter ja minä olemme lapsuudenystäviä ja olemme aina olleet suuria länkkärien ystäviä! Vuonna 1976 päätimme tehdä asian eteen jotain ja perustimme länkkäriseuran, jonka kautta saimme tavata useita englantilaisia länkkärien kirjoittajia. Lisäksi kävimme kirjeenvaihtoa useiden amerikkalaisten kirjailijoiden kanssa. Tästä syntyi lopulta Western Magazine, joka ilmestyi vuosina 1979–1980. Lehti jäi lyhytikäiseksi, mutta muutoin se oli onnistunut yritys julkaista kuukausittain lehti länkkärien ystäville. Useita vuosia myöhemmin Mike ja minä juttelimme puhelimessa ja juuri ennen kuin puhelu päättyi, Mike kysyi: "On pitänyt sinulta kysyä, mitä mieltä olisit siitä, että yrittäisimme saada vanhat Piccadilly Cowboys -kirjat uudestaan julkisuuteen?" Sitä ei tarvinnut kauan miettiä, sen verran mainio ajatus se oli.

R: Mikä on Piccadilly Publishingin keskeinen idea?
DW: Ajatus on siis tuoda uudestaan saataville ne lännenkirjat, joita meidän yhteiset ystävämme olivat kirjoittaneet länkkäripokkaribuumin aikana 1970- ja 1980-luvuilla. Mutta hyvin nopeasti laajensimme ideaamme ja haluamme nyt tuoda mahdollisimman paljon hyviä lännenkirjoja markkinoille valtameren kummaltakin puolelta.

R: Miten Piccadilly Publishing toimii? Ette julkaise kirjoja perinteiseen tapaan, vaan käytätte vain sähkökirjoja.
DW: Sähkökirjojemme jakelu tapahtuu maailmanlaajuisesti tällä hetkellä täysin Smashwordsin ja Amazonin kautta. Etsimme itse kirjat, joita tarvitsemme, skannaamme ne, muutamme kuvat takaisin tekstiksi, oikoluemme ne, tilaamme kansitaiteen... teemme käytännössä kaiken. Mutta juuri niin me haluammekin tehdä. Olemme ennen kaikkea lajityypin ystäviä, joten haluamme osoittaa rakkautta työllemme tekemällä huolellista työtä joka vaiheessa.

***

Vermijo on kunnioitettava pannukakku

Kuten oheisesta jutusta käy ilmi, englantilainen Piccadilly Publishing on lähtenyt mukaan elokuvabisnekseen. Ensimmäinen elokuva on Paul Vernonin ohjaama Vermijo, joka sai ensi-iltansa viime vuonna. Se on kiertänyt joitain pieniä festivaaleja, joita maailmalla kyllä riittää. Elokuvan voi tällä hetkellä ostaa katseltavaksi ainakin Amazonista kolmen punnan hintaan.
Piccadilly Publishingin Ben Bridges eli pitkän linjan kirjailija David Whitehead on toiminut sekä elokuvan käsikirjoittajana että sen tuottajana – käsikirjoituksen hän on tehnyt Bridgesin nimellä, tuottajana hän on toiminut omalla nimellään. Toisena tuottajana on toinen pitkän linjan brittitoimija, kirjailija ja dekkarikriitikko Mike Stotter, joka Bridgesin ohella häärii Piccadilly Publishingin takana.
Bridges/Whitehead on kirjoittanut päteviä länkkäreitä jo 1980-luvulta alkaen. Onkin suoranainen ihme, että hän on saanut kehittyä kasaan niin vaatimattoman juonen kuin Vermijossa on. Vikaa on myös kuvakerronnassa. Tekijät eivät ole tajunneet, että jos pitkä selittävä monologi toimii kirjassa, se ei toimi sellaisenaan elokuvassa, vaan ainoastaan jarruttaa toimintaa. Ohjaaja Paul Vernon onkin tätä ennen tehnyt vain omia ultrahalpoja lyhäreitä.
Joka tapauksessa Vermijo pyrkii olemaan varsin perinteinen länkkäri kertoessaan kolmen öykkärimäisen veljeksen hallitsemasta pikkukaupungista Vermijosta, johon saapuu eräänä päivänä muukalainen. Muukalainen ampuu yhden veljeksistä – tai siltä ainakin vaikuttaa –, ja koska kyse oli itsepuolustuksesta, hän pitää itseään syyttömänä. Mies onnistuu pakenemaan ja törmää autiomaassa epäuskottavassa ja huonosti pohjustetussa käänteessä isäänsä. Hänet saadaan kuitenkin uudestaan kiinni ja viedään takaisin Vermijoon hirtettäväksi. Miehen isä jätetään virumaan autiomaahan – ei olisi kannattanut, kuten lopussa paljastuu.
Elokuvassa käsitellään ohimennen myös parisuhdeväkivaltaa, kun kaupungin sheriffinä esiintyvä mies hakkaa vaimoaan. Teema unohdetaan alun jälkeen ja tempaistaan esille jälleen kerran lopussa. Käännettä ei ole juuri pohjustettu, ja mielessä käykin, että kuvattaessa Bridgesin käsikirjoitusta on oiottu tai siitä on jätetty kohtauksia pois.
Jossain Villin lännen kaupunkia esittävässä turistirysässä purkitettu Vermijo on lähes kaikilta kanteilta katsoen pannukakku. Se on huonosti ohjattu, huonosti näytelty, kuvattu ja leikattu, mutta silti on pakko nostaa hattua innostukselle, joka valmiista elokuvasta välittyy. Toivottavasti Piccadilly Publishingin toinen elokuva onnistuu jo paremmin.

Juri Nummelin



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1