Alkua kirjailija ja kustantaja David Whiteheadin haastattelusta ja lisäksi Vermijo-elokuvan arvostelu.
Lännenelokuvien kuolemaa on manattu kohta 50 vuotta, mutta lajityyppi ei vain suostu kupsahtamaan. Myös lännenkirjallisuus on voimissaan, vaikka sitä ei enää lueta ja harrasteta yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin joka kuukausi ilmestyi useita eri kioskilehtiä: Bill ja Ben, Colorado, Colt, Arizona, Texas, Cliff Copper...
Jotkut eivät vain tyydy voivottelemaan menneen perään, vaan toimivat aktiivisesti tuodakseen edes osan siitä nykypäivään. Englantilainen kirjailija David Whitehead perusti muutama vuosi sitten Piccadilly Publishing -kustantamon, joka julkaisee sähkökirjoina sekä vanhoja että uusia länkkäreitä. Paino on vanhojen kirjojen uusintapainoksilla, ennen kaikkea 1960–1980-luvuilla ilmestyneiden pokkarilänkkärien, niiden joille annettu kutsumanimi "Piccadilly Cowboys" on antanut nimensä myös kustantamolle.
Piccadilly Publishingin kirjailijoita ovat muun muassa englantilaiset J. T. Edson ja Matt Chisholm, australialaiset Marshall Grover ja Kirk Hamilton sekä amerikkalaiset Lou Cameron ja David Robbins. Piccadilly Publishing on julkaissut uusintalaitoksina myös tuotteliaan Robert Randisin niin sanottuja aikuisten länkkäreitä, kuten Gunsmithiä.
Sähkökirjoissa on lisäksi legendaarisen kuvittajan Tony Maseron kansikuvat, jotka jatkavat – tosin digitaalisesti tehtyinä – Maseron linjaa 1970-luvun pokkareista tähän päivään. Maseron kuvittamista sarjoista tunnetuin on varmasti George Gilmanin Edge.
Vuonna 2017 sai ensi-iltansa myös Piccadilly Publishingin osittain tuottama lännenelokuva, vajaan tunnin mittainen Vermijo, josta ohessa myös arvostelu.
Saimme Piccadilly Publishingin pääjehun David Whiteheadin sähköpostin päähän ja hän vastaili muutamiin kysymyksiimme.
Ruudinsavu: Milloin Piccadilly Publishing perustettiin ja ketkä olivat sen takana?
David Whitehead: Mike Stotter ja minä olemme lapsuudenystäviä ja olemme aina olleet suuria länkkärien ystäviä! Vuonna 1976 päätimme tehdä asian eteen jotain ja perustimme länkkäriseuran, jonka kautta saimme tavata useita englantilaisia länkkärien kirjoittajia. Lisäksi kävimme kirjeenvaihtoa useiden amerikkalaisten kirjailijoiden kanssa. Tästä syntyi lopulta Western Magazine, joka ilmestyi vuosina 1979–1980. Lehti jäi lyhytikäiseksi, mutta muutoin se oli onnistunut yritys julkaista kuukausittain lehti länkkärien ystäville. Useita vuosia myöhemmin Mike ja minä juttelimme puhelimessa ja juuri ennen kuin puhelu päättyi, Mike kysyi: "On pitänyt sinulta kysyä, mitä mieltä olisit siitä, että yrittäisimme saada vanhat Piccadilly Cowboys -kirjat uudestaan julkisuuteen?" Sitä ei tarvinnut kauan miettiä, sen verran mainio ajatus se oli.
R: Mikä on Piccadilly Publishingin keskeinen idea?
DW: Ajatus on siis tuoda uudestaan saataville ne lännenkirjat, joita meidän yhteiset ystävämme olivat kirjoittaneet länkkäripokkaribuumin aikana 1970- ja 1980-luvuilla. Mutta hyvin nopeasti laajensimme ideaamme ja haluamme nyt tuoda mahdollisimman paljon hyviä lännenkirjoja markkinoille valtameren kummaltakin puolelta.
R: Miten Piccadilly Publishing toimii? Ette julkaise kirjoja perinteiseen tapaan, vaan käytätte vain sähkökirjoja.
DW: Sähkökirjojemme jakelu tapahtuu maailmanlaajuisesti tällä hetkellä täysin Smashwordsin ja Amazonin kautta. Etsimme itse kirjat, joita tarvitsemme, skannaamme ne, muutamme kuvat takaisin tekstiksi, oikoluemme ne, tilaamme kansitaiteen... teemme käytännössä kaiken. Mutta juuri niin me haluammekin tehdä. Olemme ennen kaikkea lajityypin ystäviä, joten haluamme osoittaa rakkautta työllemme tekemällä huolellista työtä joka vaiheessa.
***
Vermijo on kunnioitettava pannukakku
Kuten oheisesta jutusta käy ilmi, englantilainen Piccadilly Publishing on lähtenyt mukaan elokuvabisnekseen. Ensimmäinen elokuva on Paul Vernonin ohjaama Vermijo, joka sai ensi-iltansa viime vuonna. Se on kiertänyt joitain pieniä festivaaleja, joita maailmalla kyllä riittää. Elokuvan voi tällä hetkellä ostaa katseltavaksi ainakin Amazonista kolmen punnan hintaan.
Piccadilly Publishingin Ben Bridges eli pitkän linjan kirjailija David Whitehead on toiminut sekä elokuvan käsikirjoittajana että sen tuottajana – käsikirjoituksen hän on tehnyt Bridgesin nimellä, tuottajana hän on toiminut omalla nimellään. Toisena tuottajana on toinen pitkän linjan brittitoimija, kirjailija ja dekkarikriitikko Mike Stotter, joka Bridgesin ohella häärii Piccadilly Publishingin takana.
Bridges/Whitehead on kirjoittanut päteviä länkkäreitä jo 1980-luvulta alkaen. Onkin suoranainen ihme, että hän on saanut kehittyä kasaan niin vaatimattoman juonen kuin Vermijossa on. Vikaa on myös kuvakerronnassa. Tekijät eivät ole tajunneet, että jos pitkä selittävä monologi toimii kirjassa, se ei toimi sellaisenaan elokuvassa, vaan ainoastaan jarruttaa toimintaa. Ohjaaja Paul Vernon onkin tätä ennen tehnyt vain omia ultrahalpoja lyhäreitä.
Joka tapauksessa Vermijo pyrkii olemaan varsin perinteinen länkkäri kertoessaan kolmen öykkärimäisen veljeksen hallitsemasta pikkukaupungista Vermijosta, johon saapuu eräänä päivänä muukalainen. Muukalainen ampuu yhden veljeksistä – tai siltä ainakin vaikuttaa –, ja koska kyse oli itsepuolustuksesta, hän pitää itseään syyttömänä. Mies onnistuu pakenemaan ja törmää autiomaassa epäuskottavassa ja huonosti pohjustetussa käänteessä isäänsä. Hänet saadaan kuitenkin uudestaan kiinni ja viedään takaisin Vermijoon hirtettäväksi. Miehen isä jätetään virumaan autiomaahan – ei olisi kannattanut, kuten lopussa paljastuu.
Elokuvassa käsitellään ohimennen myös parisuhdeväkivaltaa, kun kaupungin sheriffinä esiintyvä mies hakkaa vaimoaan. Teema unohdetaan alun jälkeen ja tempaistaan esille jälleen kerran lopussa. Käännettä ei ole juuri pohjustettu, ja mielessä käykin, että kuvattaessa Bridgesin käsikirjoitusta on oiottu tai siitä on jätetty kohtauksia pois.
Jossain Villin lännen kaupunkia esittävässä turistirysässä purkitettu Vermijo on lähes kaikilta kanteilta katsoen pannukakku. Se on huonosti ohjattu, huonosti näytelty, kuvattu ja leikattu, mutta silti on pakko nostaa hattua innostukselle, joka valmiista elokuvasta välittyy. Toivottavasti Piccadilly Publishingin toinen elokuva onnistuu jo paremmin.
Juri Nummelin
Lännenelokuvien kuolemaa on manattu kohta 50 vuotta, mutta lajityyppi ei vain suostu kupsahtamaan. Myös lännenkirjallisuus on voimissaan, vaikka sitä ei enää lueta ja harrasteta yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin joka kuukausi ilmestyi useita eri kioskilehtiä: Bill ja Ben, Colorado, Colt, Arizona, Texas, Cliff Copper...
Jotkut eivät vain tyydy voivottelemaan menneen perään, vaan toimivat aktiivisesti tuodakseen edes osan siitä nykypäivään. Englantilainen kirjailija David Whitehead perusti muutama vuosi sitten Piccadilly Publishing -kustantamon, joka julkaisee sähkökirjoina sekä vanhoja että uusia länkkäreitä. Paino on vanhojen kirjojen uusintapainoksilla, ennen kaikkea 1960–1980-luvuilla ilmestyneiden pokkarilänkkärien, niiden joille annettu kutsumanimi "Piccadilly Cowboys" on antanut nimensä myös kustantamolle.
Piccadilly Publishingin kirjailijoita ovat muun muassa englantilaiset J. T. Edson ja Matt Chisholm, australialaiset Marshall Grover ja Kirk Hamilton sekä amerikkalaiset Lou Cameron ja David Robbins. Piccadilly Publishing on julkaissut uusintalaitoksina myös tuotteliaan Robert Randisin niin sanottuja aikuisten länkkäreitä, kuten Gunsmithiä.
Sähkökirjoissa on lisäksi legendaarisen kuvittajan Tony Maseron kansikuvat, jotka jatkavat – tosin digitaalisesti tehtyinä – Maseron linjaa 1970-luvun pokkareista tähän päivään. Maseron kuvittamista sarjoista tunnetuin on varmasti George Gilmanin Edge.
Vuonna 2017 sai ensi-iltansa myös Piccadilly Publishingin osittain tuottama lännenelokuva, vajaan tunnin mittainen Vermijo, josta ohessa myös arvostelu.
Saimme Piccadilly Publishingin pääjehun David Whiteheadin sähköpostin päähän ja hän vastaili muutamiin kysymyksiimme.
Ruudinsavu: Milloin Piccadilly Publishing perustettiin ja ketkä olivat sen takana?
David Whitehead: Mike Stotter ja minä olemme lapsuudenystäviä ja olemme aina olleet suuria länkkärien ystäviä! Vuonna 1976 päätimme tehdä asian eteen jotain ja perustimme länkkäriseuran, jonka kautta saimme tavata useita englantilaisia länkkärien kirjoittajia. Lisäksi kävimme kirjeenvaihtoa useiden amerikkalaisten kirjailijoiden kanssa. Tästä syntyi lopulta Western Magazine, joka ilmestyi vuosina 1979–1980. Lehti jäi lyhytikäiseksi, mutta muutoin se oli onnistunut yritys julkaista kuukausittain lehti länkkärien ystäville. Useita vuosia myöhemmin Mike ja minä juttelimme puhelimessa ja juuri ennen kuin puhelu päättyi, Mike kysyi: "On pitänyt sinulta kysyä, mitä mieltä olisit siitä, että yrittäisimme saada vanhat Piccadilly Cowboys -kirjat uudestaan julkisuuteen?" Sitä ei tarvinnut kauan miettiä, sen verran mainio ajatus se oli.
R: Mikä on Piccadilly Publishingin keskeinen idea?
DW: Ajatus on siis tuoda uudestaan saataville ne lännenkirjat, joita meidän yhteiset ystävämme olivat kirjoittaneet länkkäripokkaribuumin aikana 1970- ja 1980-luvuilla. Mutta hyvin nopeasti laajensimme ideaamme ja haluamme nyt tuoda mahdollisimman paljon hyviä lännenkirjoja markkinoille valtameren kummaltakin puolelta.
R: Miten Piccadilly Publishing toimii? Ette julkaise kirjoja perinteiseen tapaan, vaan käytätte vain sähkökirjoja.
DW: Sähkökirjojemme jakelu tapahtuu maailmanlaajuisesti tällä hetkellä täysin Smashwordsin ja Amazonin kautta. Etsimme itse kirjat, joita tarvitsemme, skannaamme ne, muutamme kuvat takaisin tekstiksi, oikoluemme ne, tilaamme kansitaiteen... teemme käytännössä kaiken. Mutta juuri niin me haluammekin tehdä. Olemme ennen kaikkea lajityypin ystäviä, joten haluamme osoittaa rakkautta työllemme tekemällä huolellista työtä joka vaiheessa.
***
Vermijo on kunnioitettava pannukakku
Kuten oheisesta jutusta käy ilmi, englantilainen Piccadilly Publishing on lähtenyt mukaan elokuvabisnekseen. Ensimmäinen elokuva on Paul Vernonin ohjaama Vermijo, joka sai ensi-iltansa viime vuonna. Se on kiertänyt joitain pieniä festivaaleja, joita maailmalla kyllä riittää. Elokuvan voi tällä hetkellä ostaa katseltavaksi ainakin Amazonista kolmen punnan hintaan.
Piccadilly Publishingin Ben Bridges eli pitkän linjan kirjailija David Whitehead on toiminut sekä elokuvan käsikirjoittajana että sen tuottajana – käsikirjoituksen hän on tehnyt Bridgesin nimellä, tuottajana hän on toiminut omalla nimellään. Toisena tuottajana on toinen pitkän linjan brittitoimija, kirjailija ja dekkarikriitikko Mike Stotter, joka Bridgesin ohella häärii Piccadilly Publishingin takana.
Bridges/Whitehead on kirjoittanut päteviä länkkäreitä jo 1980-luvulta alkaen. Onkin suoranainen ihme, että hän on saanut kehittyä kasaan niin vaatimattoman juonen kuin Vermijossa on. Vikaa on myös kuvakerronnassa. Tekijät eivät ole tajunneet, että jos pitkä selittävä monologi toimii kirjassa, se ei toimi sellaisenaan elokuvassa, vaan ainoastaan jarruttaa toimintaa. Ohjaaja Paul Vernon onkin tätä ennen tehnyt vain omia ultrahalpoja lyhäreitä.
Joka tapauksessa Vermijo pyrkii olemaan varsin perinteinen länkkäri kertoessaan kolmen öykkärimäisen veljeksen hallitsemasta pikkukaupungista Vermijosta, johon saapuu eräänä päivänä muukalainen. Muukalainen ampuu yhden veljeksistä – tai siltä ainakin vaikuttaa –, ja koska kyse oli itsepuolustuksesta, hän pitää itseään syyttömänä. Mies onnistuu pakenemaan ja törmää autiomaassa epäuskottavassa ja huonosti pohjustetussa käänteessä isäänsä. Hänet saadaan kuitenkin uudestaan kiinni ja viedään takaisin Vermijoon hirtettäväksi. Miehen isä jätetään virumaan autiomaahan – ei olisi kannattanut, kuten lopussa paljastuu.
Elokuvassa käsitellään ohimennen myös parisuhdeväkivaltaa, kun kaupungin sheriffinä esiintyvä mies hakkaa vaimoaan. Teema unohdetaan alun jälkeen ja tempaistaan esille jälleen kerran lopussa. Käännettä ei ole juuri pohjustettu, ja mielessä käykin, että kuvattaessa Bridgesin käsikirjoitusta on oiottu tai siitä on jätetty kohtauksia pois.
Jossain Villin lännen kaupunkia esittävässä turistirysässä purkitettu Vermijo on lähes kaikilta kanteilta katsoen pannukakku. Se on huonosti ohjattu, huonosti näytelty, kuvattu ja leikattu, mutta silti on pakko nostaa hattua innostukselle, joka valmiista elokuvasta välittyy. Toivottavasti Piccadilly Publishingin toinen elokuva onnistuu jo paremmin.
Juri Nummelin
Kommentit
Lähetä kommentti