Siirry pääsisältöön

Sarjakuva-arvostelu: Gottfredsonin levottomat länkkärit

Floyd Gottfredson: Cowboy Mikki. Floyd Gottfredsonin hurjimmat Villin lännen seikkailut. Suom. Antti Hulkkonen. Sanoma Media 2017. 

Aku Ankka ja Carl Barks ovat ohjanneet suomalaisten – ja ehkä muidenkin eurooppalaisten – Disney-harrastusta hiukan vinoonkin suuntaan, ja Mikki Hiiri on jäänyt taka-alalle, vaikka hän (vai se?) onkin Disney-yhtiön tunnetuin yksittäinen hahmo.
Jonkinlaista kulttuurista vinoumaa ovat paikanneet suuret Sanoman julkaisemat kirjat, joihin on koottu Floyd Gottfredssonin sanomalehtistrippejä Mikki Hiiren alkuajoilta 1930- ja 1940-luvuilta: Mikin oma sanomalehti, Vaarallinen Mikki ja Mikki, konnien kauhu. Sarjaa jatkoi viime vuoden lopulla Gottfredsonin Villin lännen seikkailuihin keskittyvä Cowboy Mikki, edeltäjiensä tavoin hyvin koottu ja painettu kokonaisuus.

Osa Cowboy Mikin sarjoista on julkaistu Suomessa aiemminkin esimerkiksi Minä Hessu -kirjassa tai Mikki Hiiren kulta-aika -sarjassa. Osa on ilmestynyt alun perin vain sanomalehdessä, kuten juttu "Hornanlaakson Lepakko", joka ilmestyi Helsingin Sanomissa vuonna 1934. Osaa sarjoista ei kuitenkaan ole koskaan aiemmin täällä julkaistu, kuten "Billy Hiiri", jossa Mikkiä luullaan verenhimoiseksi pyssysankariksi.
Gottfredsonin ja hänen käsikirjoittajiensa Ted Osbornen, Merrill De Marisin ja Bill Washin tyylilaji on reipas parodia. 1930-luvun lännenelokuvat olivat suurelta osin B-elokuvia, joissa sankarit kohtaavat naamioituja pahiksia, karjavarkaita ja pyssysankareita. Vuosikymmenen muotivillitys olivat laulavat cowboyt. Pahiksilla on erikoisia nimiä, kuten Thunderbolt Kid tai One-Shot Mallory. Näitä ilmiöitä Cowboy Mikin sarjoissa pilkataan, kliseet viedään äärirajoille saakka.
Se tekee samalla sarjakuvat aika oudon tuntuisiksi. En tiedä, mitä ajattelee lukija, joka ei tunnista Gottfredsonin viittauskohteita millään tavalla. Ehkä se saa ne vaikuttamaan vielä absurdimmilta.


Varhaisimmissa sarjoissa, "Autiolaaksossa" (1930) ja "Hukka-Haukkusen jäljillä" (1933), näkyy liian paljaana myös se, että jutut ovat ilmestyneet päivittäisinä strippeinä, jolloin Gottfredson tai käsikirjoittajat eivät ole viitsineet tai ehtineet miettiä jatkuvuutta tai rytmitystä. Cowboy Mikki -kirjan juttuja ei ole alun perin tarkoitettu luettavaksi yhtenäisinä kokonaisuuksina, ja näin kirja muodostuu toisteiseksi ja väliin rasittavaksikin kokemukseksi.
Kirjan parhaat jutut voivat olla Bill Walshin käsikirjoittamat "Billy Hiiri" ja "Hytinälän haamut" (1949), joissa on jo nykyaikaisempaa tarinallista yhtenäisyyttä. Yhtenäiseltä vaikuttaa myös kirjan viimeinen juttu "Mikki Hiiri Kultakylän sheriffinä" (1937). Sarjoissa näkyy myös Gottfredsonin tyylin kehitys ensimmäisistä kulmikkaista sarjoista 1940-luvun sulavampaan viivaan.
Antti Hulkkosen suomennos on viitseliäs, mutta silti käännöksessä häviävät elokuvista ja kirjoista tutun cowboyslangin vivahteet. Näin horisontista katoaa myös yksi parodian kohde.
Juri Nummelin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan tun

Esa Paloniemi: Arizona Ranger

  Tanskasta Arizonaan   Esa Paloniemi: Arizona Ranger. 349 s. Firma Piasteri 2021.   Oululaisen Esa Paloniemen (s. 1971) omakustanteisen romaanin pääosassa on tanskalainen Jens T. Holm. Nuori mies pakenee skandaalin vuoksi kotimaastaan ja työskentelee sekä kaivoksilla että karjapaimenena ennen päätymistään lainvartijaksi kesyttömään Arizonan territorioon.  Todellisten henkilöiden inspiroima teos sijoittuu peckinpahilaiseen saumaan, jolloin Villi länsi vetelee viimeisiään ja uusi tekniikan aikakausi tekee tuloaan. Osuvimpia kohtauksia ovat juuri vanhan ja uuden kohtaaminen. Karski cowboy hämmentyy, kun hänen pitäisi soittaa elämänsä ensimmäinen puhelu. Rosvot miettivät, pitäisikö heidän ryhtyä varastamaan pankkien sijasta autoja.  Tarina kulkee turhia viipyilemättä, joten Paloniemen kyydissä ei pitkästy. Miinuksina voi mainita ohueksi jäävät henkilöhahmot ja sen, että teos ei ota draamasta kaikkia tehoja irti. Yksi esimerkki: Holm on rangerina murtamassa kaivoslakkoja, vaikka tuntee sym

Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvoista 1