Siirry pääsisältöön

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa: Erik Munsterhjelm

Kuvassa  yksi Munsterhjelmin
Kanadassa julkaisemista teoksista.
Ruudinsavun päätoimittaja Juri Nummelin julkaisi keväällä kirjan Wild West Finland, joka on suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. Ruudinsavussa ilmestyi aiheesta joitain Nummelinin kirjoituksia, viimeisenä ehti juuri ja juuri ennen kirjaa pitkä artikkeli Erik Munsterhjelmistä, tässä jutun alusta maistiainen. 

Erik Munsterhjelmin seikkailut Pohjois-Amerikassa
Kulkurista poikakirjailijaksi

Erik Munsterhjelm (1905–1992) kirjoitti sekä muistelmia eräretkistään Pohjois-Amerikassa että samoihin maisemiin sijoittuvia seikkailukirjoja.

Lohjalla syntyneen Munsterhjelmin vanhemmat olivat taidemaalarit Alarik "Ali" Munsterhjelm ja Alma Viriä Olivia Dahlberg. Munsterhjelmin setä Rudolf Ludvig Munsterhjelm oli tunnettu tutkimusmatkailija ja eräkirjailija, joka muun muassa hiihti yli Grönlannin. Erik Munsterhjelm seurasi setänsä jalanjälkiä. Lähes kaksimetristä Munsterhjelmia sanottiin Iso-Erikiksi.
Munsterhjelm kävi oppikoulua ja vuoden verran Kadettikoulua, minkä jälkeen hän lähti vuonna 1928 Kanadaan siirtolaislaivalla. Ensiksi hän työskenteli montrealilaisessa leipomossa taikinanvaivaajana, mutta ei kestänyt yksitoikkoista työtä ja päätti lähteä preerioille osallistumaan vehnänkorjuuseen.
Munsterhjelm liikkui Kanadassa junalla pummina ja teki samalla tavalla lopulta myös matkan Yhdysvaltojen puolelle (mikä oli tuohon aikaan laitonta). Munsterhjelm päätyi matkoillaan aina Los Angelesiin asti. Sieltä hän lähti takaisin Kanadaan saatuaan tarpeekseen kuluttavista satamahommista ja niiden 18-tuntisista työpäivistä.
Munsterhjelm osallistui kultarynnäkköön, joka oli vallannut Kanadan suurten järvien seudut 1930-luvun pulakauden aikana. Aikansa kultaa suurelta osin turhaan etsittyään Munsterhjelm lähti vielä kerran vaellukselle, tällä kertaa Kanadan Luoteisterritoriossa sijaitsevalle Ena-järvelle. Kullankaivuu vaihtui turkismetsästykseksi, mutta Munsterhjelm palasi kullan pariin vielä myöhemmin.

Munsterhjelm aikoi asettua Kanadaan lopullisesti, mutta palasikin Suomeen 1930-luvun lopulla ja osallistui talvi- ja jatkosotaan. Samalla hän julkaisi ensiksi ruotsiksi ja sitten suomeksi kolme muistelmateosta erä- ja kullankaivuuretkistään Pohjois-Amerikassa: Med kanot och hundspann (1942, suom. Kanootilla ja koiravaljakolla, 1947), Guldfeber (1943, suom. Kultakuumetta, 1945) ja Som vagabond till Kalifornien (1945, suom. Kulkurina Kaliforniaan, 1946).
Munsterhjelm kirjoitti teoksensa (tai ainakin ne julkaistiin) "väärässä" järjestyksessä, sillä ajallisesti ensimmäisenä tapahtuu Kulkurina Kaliforniaan, minkä jälkeen tulevat Kanootilla ja koiravaljakolla- ja Kultakuumetta-kirjojen tapahtumat.
Muistelmiensa lisäksi Munsterhjelm kirjoitti myös neljä poikakirjana julkaistua fiktiivistä teosta, jotka alun perin ilmestyivät ruotsiksi neljän vuoden sisällä. Aineksia niihin kirjailija sai omilta vaellusvuosiltaan.
Vuosina 1943-1945 Munsterhjelm työskenteli Ruskealan Marmorin palveluksessa Neuvostoliitolle sodan jälkeen jääneessä Karjalassa. Viimeisen poikakirjansa kirjoitettuaan Munsterhjelm palasi Kanadaan vuonna 1947 ja ryhtyi siellä liikemieheksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…