Siirry pääsisältöön

Suomalaisen lännenkirjallisuuden historiaa: Erik Munsterhjelm

Kuvassa  yksi Munsterhjelmin
Kanadassa julkaisemista teoksista.
Ruudinsavun päätoimittaja Juri Nummelin julkaisi keväällä kirjan Wild West Finland, joka on suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. Ruudinsavussa ilmestyi aiheesta joitain Nummelinin kirjoituksia, viimeisenä ehti juuri ja juuri ennen kirjaa pitkä artikkeli Erik Munsterhjelmistä, tässä jutun alusta maistiainen. 

Erik Munsterhjelmin seikkailut Pohjois-Amerikassa
Kulkurista poikakirjailijaksi

Erik Munsterhjelm (1905–1992) kirjoitti sekä muistelmia eräretkistään Pohjois-Amerikassa että samoihin maisemiin sijoittuvia seikkailukirjoja.

Lohjalla syntyneen Munsterhjelmin vanhemmat olivat taidemaalarit Alarik "Ali" Munsterhjelm ja Alma Viriä Olivia Dahlberg. Munsterhjelmin setä Rudolf Ludvig Munsterhjelm oli tunnettu tutkimusmatkailija ja eräkirjailija, joka muun muassa hiihti yli Grönlannin. Erik Munsterhjelm seurasi setänsä jalanjälkiä. Lähes kaksimetristä Munsterhjelmia sanottiin Iso-Erikiksi.
Munsterhjelm kävi oppikoulua ja vuoden verran Kadettikoulua, minkä jälkeen hän lähti vuonna 1928 Kanadaan siirtolaislaivalla. Ensiksi hän työskenteli montrealilaisessa leipomossa taikinanvaivaajana, mutta ei kestänyt yksitoikkoista työtä ja päätti lähteä preerioille osallistumaan vehnänkorjuuseen.
Munsterhjelm liikkui Kanadassa junalla pummina ja teki samalla tavalla lopulta myös matkan Yhdysvaltojen puolelle (mikä oli tuohon aikaan laitonta). Munsterhjelm päätyi matkoillaan aina Los Angelesiin asti. Sieltä hän lähti takaisin Kanadaan saatuaan tarpeekseen kuluttavista satamahommista ja niiden 18-tuntisista työpäivistä.
Munsterhjelm osallistui kultarynnäkköön, joka oli vallannut Kanadan suurten järvien seudut 1930-luvun pulakauden aikana. Aikansa kultaa suurelta osin turhaan etsittyään Munsterhjelm lähti vielä kerran vaellukselle, tällä kertaa Kanadan Luoteisterritoriossa sijaitsevalle Ena-järvelle. Kullankaivuu vaihtui turkismetsästykseksi, mutta Munsterhjelm palasi kullan pariin vielä myöhemmin.

Munsterhjelm aikoi asettua Kanadaan lopullisesti, mutta palasikin Suomeen 1930-luvun lopulla ja osallistui talvi- ja jatkosotaan. Samalla hän julkaisi ensiksi ruotsiksi ja sitten suomeksi kolme muistelmateosta erä- ja kullankaivuuretkistään Pohjois-Amerikassa: Med kanot och hundspann (1942, suom. Kanootilla ja koiravaljakolla, 1947), Guldfeber (1943, suom. Kultakuumetta, 1945) ja Som vagabond till Kalifornien (1945, suom. Kulkurina Kaliforniaan, 1946).
Munsterhjelm kirjoitti teoksensa (tai ainakin ne julkaistiin) "väärässä" järjestyksessä, sillä ajallisesti ensimmäisenä tapahtuu Kulkurina Kaliforniaan, minkä jälkeen tulevat Kanootilla ja koiravaljakolla- ja Kultakuumetta-kirjojen tapahtumat.
Muistelmiensa lisäksi Munsterhjelm kirjoitti myös neljä poikakirjana julkaistua fiktiivistä teosta, jotka alun perin ilmestyivät ruotsiksi neljän vuoden sisällä. Aineksia niihin kirjailija sai omilta vaellusvuosiltaan.
Vuosina 1943-1945 Munsterhjelm työskenteli Ruskealan Marmorin palveluksessa Neuvostoliitolle sodan jälkeen jääneessä Karjalassa. Viimeisen poikakirjansa kirjoitettuaan Munsterhjelm palasi Kanadaan vuonna 1947 ja ryhtyi siellä liikemieheksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …