Siirry pääsisältöön

Elmore Leonardin länkkäri

Jos ei maksua tule, tartutaan haulikkoon

Elmore Leonard: Valdez (Valdez Is Coming, 1969). Suom. Jorma-Veikko Sappinen. 198 s. Bookkari, 2009.

Elmore Leonardin rikosromaaneista tuttu pelkistetyn toteava tyyli on mitä ilmeisimmin karaistunut varhaisempien lännenromaanien omaperäisessä tyylittelyssä. Jo 40 vuoden takainen Valdez ei ratsasta western-kliseillä, mutta pienoisromaani luo omat vähintään yhtä vahvat tyypityksensä ja juoniratkaisunsa. Apassisotien karaisema konstaapeli Roberto Valdez ja revolverisankarien ympäröimä karjaparoni Frank Tanner voisivat olla hyvin tyypillinen vastapari esimerkiksi Rio Bravon tapaan, mutta Leonard ei loihdi mielikuviaan Hollywood-kulisseihin eikä henkilöhahmojaan jatkotarinoinnin tavaramerkeiksi.
Oikeudentajuinen lainvalvoja ja oman käden oikeuteen sortunut paikalliskiho päätyvät keskinäiseen sotaansa oman määrätietoisuutensa ajamina eivätkä minkään western-toimintamallin variaatioina. He vain tekevät asioita, joita heidänlaisensa ihmiset tekevät, niistä vaihtoehdoista, joita rajaseutu heille suo. Valdez hakee 500 dollarin hyvitystä Tannerin komennosta syyttä ammutun miehen intiaanivaimolle. Tannerin kunniakäsityksen mukaisesti aseeton ulosottomies yritetään ensin pelotella ja toisella kerralla mukiloida ja musertaa selkään sidottua paaluristiä kyöräävänä kyläjeesuksena. Kolmannen yrityksen tekee jo aivan toinen, vankasti aseistettu mies, joka tekee edeltä tiedoksi, että "Valdez on tulossa".
Kuvaus on kautta linjan tiivistä, voimakasta ja yllättävästi painotettua. Valdez ei ryhdy hyökkääväksi kostajaksi, vaan vaatii tinkimättä haluamaansa, muuttumatonta hyvitystä uusin keinoin. Hän kidnappaa Tannerin vaimon neuvotteluvaltiksi, mikä lisää juoneen vielä yhden henkilöhistorian kerroksen. Leonard jyvittää päähenkilöiden taustaselvityksen nerokkaasti juonen kulkuun niin, että lukija saa tietää aina vain olennaisen. Hillitty loppuratkaisu huipentaa sekä tarinan että henkilökuvauksen loogisesti. Voi vain ihailla tapaa, jolla asetelmaan, sen kehitykseen ja laukeamiseen liitetään naisen lisäksi vielä liipaisinherkkä mukaan tuppautuja R. L. Davis, hevostenkesyttäjä Diego sekä Tannerin oikea käsi, possea johtava Segundo.
Valdez on erittäin mukaansa tempaava ja vaiheikas lännenseikkailu, mutta todellista western-aatelia se edustaa tavassaan liikkua älykkäästi ja levollisesti tarkkaillen raameiltaan tutussa aihepiirissä. Yksityiskohdat ovat huomattavan mielenkiintoisia oli kyse haulikon panosten hajonnan tiivistämisestä naudanrasvalla tai leirieväisiin kuuluvista paprikoista (kääntäjän mukaan "pippureista"). Digitaiteiltu maisemakansi on heleydessäänkin harmittavan ankea, kun on tottunut perinteisten kioskilukemistojen tyylikkäisiin action-maalauksiin.
Asko Alanen (Ruudinsavu 3 / vol. 6)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Arvostelu: Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla

Lännenelokuvia ilman käsikirjoitusta

Pertti Avola: Ruutia valkokankaalla. Elokuvien villi länsi. 205 s. Jalava 2017.

Helsingin Sanomien kriitikkona tunnettu Pertti Avola on ottanut itselleen uutuuskirjassaan Ruutia valkokankaalla mahdottoman tehtävän. Hän on yrittänyt mahduttaa pariinsataan runsaasti kuvitettuun sivuun sekä lännenelokuvien historian että niiden suhteen historialliseen villiin länteen.
Minä yritin samaa viiden tai kuuden sivun mittaisessa ylioppilasaineessani keväällä 1981 ja sain ällän, jossa taisi olla plussiakin perässä. Vaatimustaso ei silloin kuitenkaan ehkä ollut ihan sama kuin tietokirjan tekijällä.
Pertti Avola on tajunnut urakan mahdottomuuden ja valinnut joitakin sinänsä edustavia aiheita, joihin keskittyy: karjapaimen, muutama revolverisankari lain molemmin puolin, suhtautuminen intiaaneihin ja muihin vähemmistöihin. Lisäksi on erilliset luvut italowesternistä ja 2000-luvun länkkäristä.
Mistään aiheesta hän ei esitä mitään erityisen uutta ajatusta, ja peruste…

Luonnonsuojelun etiikkaa lännen maisemissa

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin.

Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864).
Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan.
Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaaksi …