Siirry pääsisältöön

Elmore Leonardin länkkäri

Jos ei maksua tule, tartutaan haulikkoon

Elmore Leonard: Valdez (Valdez Is Coming, 1969). Suom. Jorma-Veikko Sappinen. 198 s. Bookkari, 2009.

Elmore Leonardin rikosromaaneista tuttu pelkistetyn toteava tyyli on mitä ilmeisimmin karaistunut varhaisempien lännenromaanien omaperäisessä tyylittelyssä. Jo 40 vuoden takainen Valdez ei ratsasta western-kliseillä, mutta pienoisromaani luo omat vähintään yhtä vahvat tyypityksensä ja juoniratkaisunsa. Apassisotien karaisema konstaapeli Roberto Valdez ja revolverisankarien ympäröimä karjaparoni Frank Tanner voisivat olla hyvin tyypillinen vastapari esimerkiksi Rio Bravon tapaan, mutta Leonard ei loihdi mielikuviaan Hollywood-kulisseihin eikä henkilöhahmojaan jatkotarinoinnin tavaramerkeiksi.
Oikeudentajuinen lainvalvoja ja oman käden oikeuteen sortunut paikalliskiho päätyvät keskinäiseen sotaansa oman määrätietoisuutensa ajamina eivätkä minkään western-toimintamallin variaatioina. He vain tekevät asioita, joita heidänlaisensa ihmiset tekevät, niistä vaihtoehdoista, joita rajaseutu heille suo. Valdez hakee 500 dollarin hyvitystä Tannerin komennosta syyttä ammutun miehen intiaanivaimolle. Tannerin kunniakäsityksen mukaisesti aseeton ulosottomies yritetään ensin pelotella ja toisella kerralla mukiloida ja musertaa selkään sidottua paaluristiä kyöräävänä kyläjeesuksena. Kolmannen yrityksen tekee jo aivan toinen, vankasti aseistettu mies, joka tekee edeltä tiedoksi, että "Valdez on tulossa".
Kuvaus on kautta linjan tiivistä, voimakasta ja yllättävästi painotettua. Valdez ei ryhdy hyökkääväksi kostajaksi, vaan vaatii tinkimättä haluamaansa, muuttumatonta hyvitystä uusin keinoin. Hän kidnappaa Tannerin vaimon neuvotteluvaltiksi, mikä lisää juoneen vielä yhden henkilöhistorian kerroksen. Leonard jyvittää päähenkilöiden taustaselvityksen nerokkaasti juonen kulkuun niin, että lukija saa tietää aina vain olennaisen. Hillitty loppuratkaisu huipentaa sekä tarinan että henkilökuvauksen loogisesti. Voi vain ihailla tapaa, jolla asetelmaan, sen kehitykseen ja laukeamiseen liitetään naisen lisäksi vielä liipaisinherkkä mukaan tuppautuja R. L. Davis, hevostenkesyttäjä Diego sekä Tannerin oikea käsi, possea johtava Segundo.
Valdez on erittäin mukaansa tempaava ja vaiheikas lännenseikkailu, mutta todellista western-aatelia se edustaa tavassaan liikkua älykkäästi ja levollisesti tarkkaillen raameiltaan tutussa aihepiirissä. Yksityiskohdat ovat huomattavan mielenkiintoisia oli kyse haulikon panosten hajonnan tiivistämisestä naudanrasvalla tai leirieväisiin kuuluvista paprikoista (kääntäjän mukaan "pippureista"). Digitaiteiltu maisemakansi on heleydessäänkin harmittavan ankea, kun on tottunut perinteisten kioskilukemistojen tyylikkäisiin action-maalauksiin.
Asko Alanen (Ruudinsavu 3 / vol. 6)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…