Siirry pääsisältöön

Sarjakuva-arvostelu: Mies joka ampui Lucky Luken

AIKUISEMPAA LUCKY LUKEA

Matthieu Bonhomme: Mies joka ampui Lucky Luken. Uudet seikkailut 10 (L’homme qui tua Lucky Luke). Suomentanut Annukka Kolehmainen. Egmont 2016

Keskieurooppalaiset sarjakuvakustantajat ovat oivaltaneet, että sarjakuvia lapsena kuluttaneet suuret ikäpolvet ovat vanhentuneet ja osa sen polven ihmisistä harrastaa yhä sarjakuvia. Niinpä vanhoista sankareista, kuten Pikosta ja Fantasiosta, on tehty uudentyylisiä, aikuisempia albumeita. Usein niiden tapahtumat sijoittuvat sankarien nuoruuteen.
Niin on laita myös tässä Matthieu Bonhommen tekemässä Lucky Luken 70-vuotisjuhlajulkaisussa, joka saatiin suomeksi tuoreeltaan. Bonhomme (s. 1973) on kokenut sarjakuvantekijä. Hänellä on yhteensä tilillään 18 albumia 16 vuoden ajalta, mikä Suomen näkökulmasta tuntuu uskomattomalta.
Ensimmäisen sarjakuvansa, lasten seikkailusarjan Victor & Anais Bonhomme piirsi Jean-Michel Darlot’n käsikirjoituksesta Okapi-lehteen vuonna 2000. Se ilmestyi albumina seuraavana vuonna. Fabien Vehlmanin kanssa hän teki viisi albumia historiallista sarjaa Le Marquis d'Anaon 2002-2008. Kokonaan omin päin on syntynyt esihistoriallinen albumi L'Âge de raison vuonna 2002 ja nyt jo viisi osaa historiallista lasten seikkailusarjaa Estebanin matkoista.
Gwen de Bonnevalin käsikirjoituksista Bonhomme piirsi neljän albumin mittaisen fantasiasarjaa Messire Guillaume. Lewis Trondheimin kanssa Bonhomme teki 2010 absurdin mustavalkoalbumin Omnivisibilis. Sen jälkeen Trondheim ja Bonhomme ovat saanet aikaan kaksi Texas Cowboys -länkkärialbumia, joiden tarinat ilmestyivät ensin Spiroussa.
Bonhommen kokemuksen huomaa hänen Lucky Lukessaan. Tarina alkaa yhden sivun kohtauksella, jonka lopuksi Luke makaa kasvoillaan mutaisella kadulla. Sitten palataan pari päivää taaksepäin siihen hetkeen, jolloin Luke saapuu sateisessa yössä Froggytowniin ja kohtaa sen omalaatuiset asukkaat.
Mukana on länkkärien vakiohahmoja: sivullisena pysyttelevä kapakoitsija, keuhkotautinen tappaja, epäilyttävä veljessarja sheriffeinä, vanha mainari, parannuksen tehnyt kapakkatyttö, häilyvät kaupunkilaiset, uhkaavat ja uhanalaiset intiaanit. Bonhomme kuljettaa tarinaa 50-luvun amerikkalaisista lännenfilmeistä tuttuun rivakkaan tyyliin. Mainio on juokseva gag Luken tupakantuskasta, joka kasvaa lopulta huikeisiin mittoihin. Tarina pysyy silti koko ajan uskottavan rajoissa. Goscinnymaiseen satiiriin ei edes pyritä.
Bonhommen taipuisa piirrostyyli tasapainoilee tässä albumissa onnistuneesti realistisen ja Morrisin karika-tyylin välillä. Kuvakulmaa ja -kokoa Bonhomme vaihtaa useammin kuin Morris. Italowesterneistä on selvästi otettu vaikutteita.
Morrisin tapaan Bonhomme viljelee näköiskuvia filmitähdistä. Mukana ovat ainakin Robert Mitchum ja Lee Marvin. Heidän hahmonsa myös ovat ehkä albumin koskettavimmat.
Mielelläni lukisin suomeksi toisenkin Bonhommen Lucky Luken. Tai sitten vaikka Texas Cowboysia. Englanniksi hänen sarjoistaan on Lucky Luken lisäksi käännetty Anaonin markiisin ensimmäinen osa.

Tapani Bagge

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Wild West Finland

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA

Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016.

”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä.
Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias tekijä …

Lännenmies Roger Moore (Ruudinsavu 3 / vol. 8)

Peribrittiläiseksi mielletty Roger Moore on urallaan päätynyt mukaan myös länkkäreihin.
Roger Mooren tunnetuin rooli on tappolupa taskussaan ympäri maapalloa suhaava agentti James Bond. Toiset pitävät Moorea kaikkien aikojen Bondina, ja toiset puolestaan pitävät häntä rikoksena Ian Flemingin maineikasta perintöä kohtaan. Makuasioita. Moorella on kautta näyttelijäuransa ollut pyrkyä nimenomaan isolle kankaalle, mutta itse asiassa suurimman osan töistään hän on kuitenkin tehnyt televisioruudussa. Bondia pohjustanut Pyhimys (The Saint, 1962–69) ja sitä seurannut hahmopäivitys Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders, 1971–72) tarjoavat ehkä parhaimman kattauksen Roger Mooren ominta  näyttelijänlaatua, johon kuuluu reilu annos kulmakarvankohottelua, peribrittiläistä huumoria sekä äärimmäisen kaunista ääntämystä. Mooren tähtäin oli jo 1950-luvulla Hollywoodin kirkkaimmille kankaille, ja hän lähti siksi vuonna 1953 toivorikkaana kohti Amerikkaa päätyen muutamaan tv-produktioon ja radion kuu…

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista)

Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää?

Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font.
Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan.
Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaistu Dylan…