Matthieu Bonhomme: Mies joka ampui Lucky Luken. Uudet seikkailut 10 (L’homme qui tua Lucky Luke). Suomentanut Annukka Kolehmainen. Egmont 2016
Keskieurooppalaiset sarjakuvakustantajat ovat oivaltaneet, että sarjakuvia lapsena kuluttaneet suuret ikäpolvet ovat vanhentuneet ja osa sen polven ihmisistä harrastaa yhä sarjakuvia. Niinpä vanhoista sankareista, kuten Pikosta ja Fantasiosta, on tehty uudentyylisiä, aikuisempia albumeita. Usein niiden tapahtumat sijoittuvat sankarien nuoruuteen.
Niin on laita myös tässä Matthieu Bonhommen tekemässä Lucky Luken 70-vuotisjuhlajulkaisussa, joka saatiin suomeksi tuoreeltaan. Bonhomme (s. 1973) on kokenut sarjakuvantekijä. Hänellä on yhteensä tilillään 18 albumia 16 vuoden ajalta, mikä Suomen näkökulmasta tuntuu uskomattomalta.
Ensimmäisen sarjakuvansa, lasten seikkailusarjan Victor & Anais Bonhomme piirsi Jean-Michel Darlot’n käsikirjoituksesta Okapi-lehteen vuonna 2000. Se ilmestyi albumina seuraavana vuonna. Fabien Vehlmanin kanssa hän teki viisi albumia historiallista sarjaa Le Marquis d'Anaon 2002-2008. Kokonaan omin päin on syntynyt esihistoriallinen albumi L'Âge de raison vuonna 2002 ja nyt jo viisi osaa historiallista lasten seikkailusarjaa Estebanin matkoista.
Gwen de Bonnevalin käsikirjoituksista Bonhomme piirsi neljän albumin mittaisen fantasiasarjaa Messire Guillaume. Lewis Trondheimin kanssa Bonhomme teki 2010 absurdin mustavalkoalbumin Omnivisibilis. Sen jälkeen Trondheim ja Bonhomme ovat saanet aikaan kaksi Texas Cowboys -länkkärialbumia, joiden tarinat ilmestyivät ensin Spiroussa.
Bonhommen kokemuksen huomaa hänen Lucky Lukessaan. Tarina alkaa yhden sivun kohtauksella, jonka lopuksi Luke makaa kasvoillaan mutaisella kadulla. Sitten palataan pari päivää taaksepäin siihen hetkeen, jolloin Luke saapuu sateisessa yössä Froggytowniin ja kohtaa sen omalaatuiset asukkaat.
Mukana on länkkärien vakiohahmoja: sivullisena pysyttelevä kapakoitsija, keuhkotautinen tappaja, epäilyttävä veljessarja sheriffeinä, vanha mainari, parannuksen tehnyt kapakkatyttö, häilyvät kaupunkilaiset, uhkaavat ja uhanalaiset intiaanit. Bonhomme kuljettaa tarinaa 50-luvun amerikkalaisista lännenfilmeistä tuttuun rivakkaan tyyliin. Mainio on juokseva gag Luken tupakantuskasta, joka kasvaa lopulta huikeisiin mittoihin. Tarina pysyy silti koko ajan uskottavan rajoissa. Goscinnymaiseen satiiriin ei edes pyritä.
Bonhommen taipuisa piirrostyyli tasapainoilee tässä albumissa onnistuneesti realistisen ja Morrisin karika-tyylin välillä. Kuvakulmaa ja -kokoa Bonhomme vaihtaa useammin kuin Morris. Italowesterneistä on selvästi otettu vaikutteita.
Morrisin tapaan Bonhomme viljelee näköiskuvia filmitähdistä. Mukana ovat ainakin Robert Mitchum ja Lee Marvin. Heidän hahmonsa myös ovat ehkä albumin koskettavimmat.
Mielelläni lukisin suomeksi toisenkin Bonhommen Lucky Luken. Tai sitten vaikka Texas Cowboysia. Englanniksi hänen sarjoistaan on Lucky Luken lisäksi käännetty Anaonin markiisin ensimmäinen osa.
Tapani Bagge
Kommentit
Lähetä kommentti