Lännenkirjallisuuden alkujuurilla
Walkean miehen kosto ja muita vanhoja lännentarinoita. Toim. Ossi Kokko ja Juri Nummelin. 184 s. Kustantamo Helmivyö.
Punasydän ja muita vanhoja länkkäreitä. Toim. Juri Nummelin. 196 s. Kustantamo Helmivyö.
Suomen kielen tutkija Ossi Kokko (1969–2019) oli Ruudinsavun innokas avustaja, ja kustantamo Helmivyön julkaisema pehmeäkantinen kirja Walkean miehen kosto sisältää hänen esille kaivamiaan vanhoja lännenkertomuksia. Kirjaan valikoidut neljä novellia on alun perin julkaistu suomeksi vuosien 1863–1882 välillä. Niiden kielellinen asu on säilytetty ennallaan. Novellit on julkaistu uudelleen aiemmin Ruudinsavussa tai vihkoina.
Taustoitukset kirjan tarinoista ja niiden tekijöistä ovat erinomaisia, mutta mukaan on jäänyt turhan paljon painovirheitä, joissa sanojen välillä ei ole käytetty välilyöntiä. Se häiritsee lukumukavuutta jonkin verran.
Kirjan avaa yhdysvaltalaisen novellin isäksikin kutsutun Washington Irvingin Pokanoketin Filip, joka on perusteellisimmin taustoitettu. Mukana on kirjailijaesittelyn lisäksi selityksiä sanoista, paikoista ja henkilöistä. Lisäksi Kokko kertoo novellin käsittelemästä Kuningas Philipin sodasta. Lukukokemuksena novelli oli kiintoisa. Sen kieli oli hyvin vanhahtavaa, johon oli aluksi hieman vaikea päästä sisään. Kun se onnistui, tarina oli mukaansatempaava. Intiaanien kuvaus on kliseistä, mutta toisaalta heidät nähdään urheina sotureina.
Saksalaiselta Friedrich Gerstäckeriltä on julkaistu kaksi novellia, Kirous ja Walkean miehen kosto. Niissäkin on kyse intiaanien ja uudisasukkaiden konflikteista. Nykysilmin tekstit ovat varsin rasistisia, mutta niissä on paikoittain vetävää kerrontaa. Kirjallisessa mielessä kiinnostavaa on saksalaisen western-kirjallisuuden pitkä traditio, johon Gerstäckerin esimerkillä on varmasti ollut osuutensa. Kirouksen uusintajulkaisu on alun perin ollut erillinen vihko, johon Ossi Kokko on tehnyt selitysosion viitenumeroineen. Numerot ovat tässäkin tekstissä tallella, mutta selitykset ovat ilmeisesti epähuomiossa jääneet pois. Sen sijaan kirjailija esitellään pitkästi.
Viimeisenä on niin ikään saksalaisen Felix Lillan lyhyt esittely ja hänen novellinsa Viimeinen Algonquini. Se on kirjan novelleista vähiten dramaattinen, ja myös vähiten kiinnostava. Intiaanien ja uudisasukkaiden riidoista siinäkin on kyse. Intiaanit esitetään taikauskoisina, kun taivaalla nähty pyrstötähti on villinnyt Mohawkit sotaintoisiksi.
Walkean miehen koston ohella Helmivyöltä ilmestyi myös toinen valikoima vanhoja länkkäreitä. Punasydän on toteutettu periaatteessa samalla kaavalla. Alussa on Juri Nummelinin asiantunteva taustoitus tarinoista ja kirjoittajista, sitten itse novellit.
Hämmentävästi A. H. Fogowitzin nimissä vuonna 1897 suomeksi julkaistu Verikäsi on käytännössä sama tarina kuin Gerstäckerin Walkean miehen kosto. Tämä mainitaan jo kirjan esipuheessa. Oma hupinsa on vertailla eri versioiden eroja. Verikäsi päättyy moraaliseen pohdintaan kannustavaan loppulauseeseen. Nimellä P. B. St. julkaistu Punasydän eli metsien kummitus kertoo intiaaneja vainoavasta ja tuhoavasta kummituksesta. Novellissa etsitään arvoituksen ratkaisua. Saksalaisen Emil von Nordin Sioux-intiaanien kynsissä -tarinassa taas ovat uudisasukkaat ja intiaanit jälleen kerran vastakkain. Suomalaisen O. A. Joutsenen Tarinoita Buffalo Billistä kertoo kuuluisan sankarin urotöistä puhtaasti tekijän mielikuvitukseen pohjautuen.
Rasististen intiaanitarinoiden vastapainoksi saadaan Charles A. Eastmanin kertomus Intiaanipoika Pohjois-Amerikan aarniometsissä. Se perustuu hänen omiin lapsuuden kokemuksiinsa ja on yhä kiintoisaa luettavaa. Kristityksi kääntynyt Eastman oli aktivisti, joka pyrki parantamaan intiaanien asemaa ja alkuperäiskansoja puolustava eetos välittyy tekstistä pakottomasti.
Eastmanin mainiot muistelmat kohottavat kokoelman kirjallista arvoa huomattavasti. Muutkin tarinat ovat silti kiintoisia esimerkkejä oman aikakautensa kirjallisesta viihteestä, vaikka eivät lännenkirjallisuuden kaanoniin ylläkään.
Kaikkiaan Walkean miehen kosto ja Punasydän ovat kiinnostavia sukelluksia suositun lajityypin kirjallisille juurille. Niitä voi suositella kaikille vanhasta westernkirjallisuudesta kiinnostuneille. Kustantaja lupailee mahdollisesti lisääkin vanhoja lännentarinoita tulevaisuudessa. Toivottavasti niitä saadaan!
Rami Nummi
Kommentit
Lähetä kommentti