Siirry pääsisältöön

Suomentamattomia lännenklassikoita: Harvey Fergusson: Grant of Kingdom


Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee suomentamatonta lännenromaania. 

 

Harvey Fergusson: Grant of Kingdom 

Monet amerikkalaiset lännenkirjailijat muistetaan pelkästään elokuvien ansiosta. Joko heidän teoksistaan on tehty elokuvia tai sitten he ovat itse kirjoittaneet käsikirjoituksia. Jälkimmäinenkään ei aina auta, sillä harva muistaa Harvey Fergussonin kirjoittamia 1930-luvulla tehtyjä elokuvia, kuten Hot Saturday ja Kapteeni Peloton. Vielä tuntemattomampia Suomessa ovat hänen romaaninsa, joista tunnetuin ja arvostetuin lienee vuonna 1950 ilmestynyt Grant of Kingdom. Se on hyvä esimerkki teoksesta, jossa lännenfiktion tavanomaiset teemat esiintyvät sofistikoidussa ja taiteellisesti harkitussa muodossa. 

Harvey Fergusson syntyi vuonna 1890 Albuquerquessa Uudessa Meksikossa kongressiedustaja Harvey B. Fergussonin perheeseen. Nuori Fergusson suuntautui journalismiin ja työskenteli eri lehdissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Lopulta hän jäi Washington DC:hin ja raportoi pääkaupungin tapahtumista chicagolaiseen Record-Heraldiin. 

Vuonna 1921 ilmestyi Fergussonin ensimmäinen romaani, historiallinen The Blood of the Conquerors. Kaksi vuotta myöhemmin Capitol Hillissä hän käsitteli Yhdysvaltain pääkaupungin poliittista elämää journalistin silmin nähtynä. Päähenkilönä on opportunistinen toimittaja, joka päättää nousta urahuipulle seurauksista välittämättä. 

Kahden muun romaanin jälkeen ilmestyi yksi Fergussonin tunnetuimmista teoksista, Wolf Song (1927). Sitä on sanottu hienoimmaksi kuvaukseksi mountain manista eli turkismetsästäjästä. Kirjan päähenkilönä on Kit Carsonin mukaan muovailtu Sam Lash (vaikka kyse on myös reippaasta ja sankarillisesta ulkoilmaelämästä haaveilleen Fergussonin omakuvasta), joka lähtee muutamien tovereittensa kanssa Kalliovuorille metsästämään majavia ja isoja kissapetoja. Sam Lash rakastuu meksikolaiseen Lolaan, joka on peräisin ylpeästä ja varakkaasta meksikolaisesta perheestä. Perhe ei hyväksy Lolan rakkautta. Samanlainen juonikuvio elähdyttää myös myöhempää Grant of Kingdomia. 

Victor Fleming ohjasi Wolf Songista elokuvan vuonna 1929, joka nähtiin Suomessa seuraavana vuonna nimellä Suden laulu. Sen pääosassa on nuori Gary Cooper, ja Lolaa esittää Lupe Velez. Elokuva valmistui mykkä- ja äänielokuvan murroksessa, ja mykkänä kuvattuun elokuvaan lisättiin viime hetkillä ääniefektejä ja äänellä varustettuja kohtauksia. Suden laulu ei ole ilmeisesti säilynyt kokonaisena, ja sitä on pidetty on jäykkänä ja näytelmällisenä, vaikka se onkin kuvattu komeissa maisemissa. 

Fergusson oli itse kirjoittamassa Suden laulun käsikirjoitusta, ja hän jäi työskentelemään Hollywoodiin lähes koko 1930-luvun ajaksi. Hän sai ajalle tyypillisesti nimensä alkuteksteihin vain kahteen elokuvaan, It Happened in Hollywoodiin (1937) ja Kapteeni Pelottomaan (Stand Up and Fight, 1939). Lisäksi vuonna 1932 hänen romaaninsa Hot Saturday filmattiin. 

1840-luvulle sijoittuvassa Kapteeni Pelottomassa päähenkilö joutuu luopumaan orjistaan ja plantaasistaan ja etsimään itselleen työpaikkaa. Elokuvan toisena käsikirjoittaja oli tunnettu rikoskirjailija James M. Cain, ja sen on sanottu käsitelleen orjuusaihettaan järkevästi ja ajalleen edistyksellisesti. Elokuvassa mustat kuitenkin kuvataan valkoisia omistajiaan mielistelevinä typeryksinä. Etelävaltiolaisten orjanomistajien uutta elämää kuvataan myös Grant of Kingdomissa.

Fergusson kirjoitti 1930-luvun aikana pari nykyaikaan sijoittuvaa romaania sekä joitain tietoteoksia, kuten Rio Grande -joen historian. 1940-luvulla Fergusson julkaisi omaelämäkerrallisen teoksen Home in the West (1945) sekä poliittisen tutkielman People and Power: A Study of Political Behavior in America (1947). Fergussonin viimeiset teokset olivat kaksi Uuteen Meksikoon sijoittuvaa historiallista romaania, tässä käsiteltävänä oleva Grant of Kingdom ja The Conquest of Don Pedro (1955).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...