Ruudinsavun juttuja

BD West täydentää aukkoja Rouge & Greg: Pedot. Comanche 11 (Les Fauves, 1989). BD West 3. Suom. Anssi Rauhala. 48 s. Story House Egmont 2025. Egmontin uusi albumisarja BD West paikkaa mainiosti keskieurooppalaisten huippuluokan lännensarjakuvien julkaisuaukkoja Suomessa. Tänä vuonna on jo ennen Comanchea saatu kaksi hienoa albumia, joita ei virallisesti ole aiemmin julkaistu suomeksi: Blueberryn nuoruus 1 ja Jim Cutlass. Comanchen julkaisuhistoria Suomessa on ollut risainen. Ensin saatiin kaksi ja puoli albumia Zoom-lehdessä melko tuoreeltaan 1970-luvulla, samoin pari lyhyttarinaa SuperPokkarissa. Jalava aloitti albumijulkaisut alusta vuonna 2005, Apollo julkaisi albumit 2–8 vuosina 2008-­2014 ja Zoom Teufel kaksi viimeistä Hermannin piirtämää albumia 2017. BD West hyppää nyt Hermannin jälkeiseen aikaan tämän kyllästyttyä perinteiseen lännensarjaan. Sarja oli kuusi vuotta tauolla ennen kuin käsikirjoittaja Greg pyysi Michel Rougea vuonna 1989 jatkamaan sitä. Vuonna 1950 syntynyt Ro...

Höpöhöpöä intiaanileirissä Tapani Koivula ja EQ Halminen: Intiaani Morning.-star & Ada. 36 s. Omakustanne 2017. On vähän makuasia, kuuluuko Tapani Koivulan ja Esa EQ Halmisen pientä sarjakuvakirjaa arvostella Ruudinsavussa, mutta sen henkilöt joka tapauksessa ovat tasankointiaaneja. Samoista intiaaneista – tai ainakin sinnepäin samoista – kertoo myös Petri Hiltunen, jonka Aavetanssi ja Vala Auringolle on arvioitu tällä palstalla. Siihen yhtäläisyydet oikeastaan loppuvatkin. Intiaani Morningstar & Ada on enemmänkin esoteerinen selfhelp-strippi, jossa intiaani Morningstar (päähinestään päätellen päällikkö) kertoo Ada-nimiselle tytölle (joka on nimestään päätellen kaapattu  heimoon) elämän suuria viisauksia: "Sisälläsi on kipinä, joka toimii antennina ja sytykkeenä Korkeampaan minään." Morningstar vastustaa materialismia ja rahan valtaa, kuten aidolle intiaanille toki kuuluukin: "Raha on ihmisen keksimää energiaa (...) ahneessa älyn maailmassa raha on vallan t...

Floyd Gottfredson: Cowboy Mikki. Floyd Gottfredsonin hurjimmat Villin lännen seikkailut. Suom. Antti Hulkkonen. Sanoma Media 2017.  Aku Ankka ja Carl Barks ovat ohjanneet suomalaisten – ja ehkä muidenkin eurooppalaisten – Disney-harrastusta hiukan vinoonkin suuntaan, ja Mikki Hiiri on jäänyt taka-alalle, vaikka hän (vai se?) onkin Disney-yhtiön tunnetuin yksittäinen hahmo. Jonkinlaista kulttuurista vinoumaa ovat paikanneet suuret Sanoman julkaisemat kirjat, joihin on koottu Floyd Gottfredssonin sanomalehtistrippejä Mikki Hiiren alkuajoilta 1930- ja 1940-luvuilta: Mikin oma sanomalehti, Vaarallinen Mikki ja Mikki, konnien kauhu . Sarjaa jatkoi viime vuoden lopulla Gottfredsonin Villin lännen seikkailuihin keskittyvä Cowboy Mikki , edeltäjiensä tavoin hyvin koottu ja painettu kokonaisuus. Osa Cowboy Mikin sarjoista on julkaistu Suomessa aiemminkin esimerkiksi Minä Hessu -kirjassa tai Mikki Hiiren kulta-aika -sarjassa. Osa on ilmestynyt alun perin vain sanomalehdessä, kuten j...

Hermann & Greg: Comanche 9: Paholaisen riemuhuuto. Comanche 10: Algernon Brownin kuolema. Suom. Anssi Rauhala. Toim. Asko Alanen. Zoom Teufel, 2017. Tuottelias käsikirjoittaja, Tintin-lehden päätoimittaja ja Dargaud-kustantamon taiteellinen johtaja Michel Greg loi lännensaaga Comanchen 1960-luvun lopulla yhdessä piirtäjä Hermann Huppen kanssa. Suomalaiset tutustuivat tilanomistaja Comanchen ja oikeamielisen pyssysankarin Red Dustin seikkailuihin jo 70-luvun alkupuolella Zoom-lehden sivuilla. Comanche olikin monen mielestä lehden parasta antia. Greg ja Hermann tekivät yhdessä yhteensä 10 Comanche-albumia, joista nyt on julkaistu suomeksi kaksi viimeistä: Paholaisen riemuhuuto ("Et le diable hurla de joie...") ja Algernon Brownin kuolema ("Le corps d'Algernon Brown"). Julkaisujen takana on Turun Sarjakuvakaupasta tutun Petteri Ojan Zoom Teufel, joka on tanskalaisen Zoom-kustantamon (ei yhteyttä ammoin kuopattuun suomalaiseen Zoom-lehteen) ja suomalaisen Z...

Ratsuväkikomedian paluu Sinitakit: Nukketeatteri (Puppet Blues, 1997). Zoom Teufel 2017. Käsikirjoitus: Raoul Cauvin. Piirros: Willy Lambil. Värit: Leonardo. Suomennos: Anssi Rauhala. Tekstaus: Rasmus Brink Kronholm. Zoon Teufel on turkulaisen Zun Teufelin ja tanskalaisen Zoomin yhteisyritys, joka tuo Suomeen keskieurooppalaista seikkailusarjakuvaa. Yhdeksi avaussarjaksi on valittu Sinitakit, jota Semic julkaisi aikoinaaN yhden suomennoksen Trumf-sarjassa 1973 ja toisen omassa sarjassaan viisitoista vuotta myöhemmin. Kummallakaan kerralla ei jatkoa seurannut.     Sinitakit sai alkunsa 1968, kun Morris lähti Lucky Lukeineen Spirou-lehdestä Piloteen, jota toimitti hänen käsikirjoittajansa Goscinny. Aloitteleva käsikirjoittaja Raoul Cauvin sai tehtäväkseen kehittää aiemminkin koomisia lännensarjoja piirtäneen Louis Salvériuksen eli Salvén kanssa uusi lännensarja Spiroulle.     Alkuun Sinitakit koostui sivun tai parin mittaisista gageista, joissa ratsuväenosasto ot...

Buddy Longway vihdoin suomeksi Kun Zoomin albumisarjassa vuonna 1975 julkaistiin lännentarina nimeltä Sainuk , niin kovin moni ei olisi osannut arvata, että tarinakokonaisuuden seuraava osa saadaan suomeksi vasta yli 40 vuoden päästä. Samaan syssyyn tuli vielä kaksi seuraavaa osaa ja kaupan päälle ykkösosa uusiksi. Buddy Longway -niminen sarjakuvaintegraali nimittäin lävähti Helsingin sarjisfestareiden myyntitiskeihin syyskuussa 2016. Sveitsiläisen Deribin kirjoittamaa ja piirtämää Buddy Longwayta on moni lännen sarjakuvien ystävä kaipaillut suomeksi jo vuosikymmenien ajan. Kyseessä on eittämättä eurooppalaisen sarjakuvalänkkärin yksi kulmakivi yhdessä Blueberryn ja Comanchen kanssa. Sarjan ensimmäinen osa ilmestyi alkukielisenä vuonna 1973 ja viimeinen, kahdeskymmenes osa vuonna 2006. Valtaosa albumisarjasta julkaistiin kuitenkin 1970- ja 80-luvuilla. Sarjan maineen kiiriessä tänne Pohjolan perukoille, on moni turhaan suomiversiota odotellut fani lähtenyt toivioretkelle Tuhkolman d...

Hurjaa kauhusatiiria Preacher on käsikirjoittaja Garth Ennisin ja kuvittaja Steve Dillonin sekopäinen sarjakuva, joka ilmestyi alun perin vuosina 1995—2000. Preacheria kokeiltiin suomeksi ensimmäisen kerran Ruudinsavun alkuaikoina (ks. Ruudinsavu 3/2002), mutta silloin sarja jäi kesken. Nyt uusi kustantaja RW Kustannus on pannut ulos neljä komeaa kovakantista albumia, joissa Preacherin tarina pääsee pidemmälle kuin ensimmäisissä käännöksissä. Preacher on jonkinlainen sekoitus Thomas Pynchonin harhaisia salaliittoparodioita ja Dan Brownin Da Vinci -koodia (tosin vuosikausia ennen Brownia) yhdistettynä äärimmäiseen graafiseen väkivaltaan ja räkäiseen satiiriin. Ennis ja Dillon ovat ottaneet aineksia niin klassisista kuin spagettilänkkäreistäkin, kaiken maailman taivasfantasioista sekä punkin rähjäromantiikasta ja käsitelleet niitä kuin Mad-lehden rääväsuisimmat parodioijat, joilla on vuosisadan krapula. Tarinan lähtökohta jo on mieletön: Jumala jättää tehtävänsä Taivaassa, joku ta...

AIKUISEMPAA LUCKY LUKEA Matthieu Bonhomme: Mies joka ampui Lucky Luken. Uudet seikkailut 10 (L’homme qui tua Lucky Luke). Suomentanut Annukka Kolehmainen. Egmont 2016 Keskieurooppalaiset sarjakuvakustantajat ovat oivaltaneet, että sarjakuvia lapsena kuluttaneet suuret ikäpolvet ovat vanhentuneet ja osa sen polven ihmisistä harrastaa yhä sarjakuvia. Niinpä vanhoista sankareista, kuten Pikosta ja Fantasiosta, on tehty uudentyylisiä, aikuisempia albumeita. Usein niiden tapahtumat sijoittuvat sankarien nuoruuteen. Niin on laita myös tässä Matthieu Bonhommen tekemässä Lucky Luken 70-vuotisjuhlajulkaisussa, joka saatiin suomeksi tuoreeltaan. Bonhomme (s. 1973) on kokenut sarjakuvantekijä. Hänellä on yhteensä tilillään 18 albumia 16 vuoden ajalta, mikä Suomen näkökulmasta tuntuu uskomattomalta. Ensimmäisen sarjakuvansa, lasten seikkailusarjan Victor & Anais Bonhomme piirsi Jean-Michel Darlot’n käsikirjoituksesta Okapi-lehteen vuonna 2000. Se ilmestyi albumina seuraavana vuonna. Fa...

Bouncer jo kolmanteen osaan François Boucqin piirtämä ja Alejandro Jodorowskyn kirjoittama Bouncer-sarja on tullut Suomessakin jo kolmanteen osaan. Tarinassa ei taaskaan siekailla turhia. Ankeus ja inhorealismi vellovat päällimmäisenä, kun heti alkajaisiksi Bouncer joutuu hirttämään lapsia syöneen ihmisraunion. Tämän jälkeen Bouncer, tunnettu tappaja, rientää alttarille rakastamansa Naomin, ansioitunut ilotyttö, kanssa vain tullakseen jätetyksi viime metreillä. Ja tämä kaikki on vain alkua tapahtumien vyörylle. Meininki on sen verran tutun oloista aiemmista tarinoista, että niistä pitäneet takuulla pitävät myös tästä uutukaisesta. Tarinasta tai oikeastaan koko albumisarjasta on vaikea löytää mitään muuta kuin ihmisen elämän synkimpiä sävyjä. Ihmishenget ovat alennusmyynnissä, rakkaus kaupan ja hyvin usein ystävyyskin lunastetaan rahalla. On sanottu, että Bouncer on sukua varhaisemmille Blueberry ja Comanche -sarjoille. Mitään muuta yhteistä näillä ei kuitenkaan ole kuin genre, forma...

Rivo Länsi tarjoilee kakkosta Onanias Onnekas: Rivo Länsi Special N:o 1: Mekaaninen morsian. 77 s. Lempo Kustannus. Kiero-Dick: Rivo Länsi N:o 4: Mambo, musta kostaja. 100 sivua. Lempo Kustannus. Kiero-Dickin eli nykyään Tampereella asuvan Pauli Hirtolahden kiero mielentuotos eli Rivo Länsi on löytänyt selvästi oman lokeronsa ja jatkaa ilmestymistään. Sarjaan teki spesiaalin salanimellä toinen sarjakuvantekijä nimellä Onanias Onnekas – hän ei kuulemma halua nimeään julkisuuteen. Tarina poikkeaa aiemmista Rivo Länsi -sarjan kirjoista huomattavasti: se on scifi- ja steampunk-henkinen juttu hullusta professorista, joka on rakentanut seksirobotin. Robotti on tosin vain yksi sivujuoni mielettömiä ideoita heittelevästä tarinasta, jossa fyysinen kiihotus ei ole niinkään tärkeää kuin varsinaisen Kiero-Dickin omissa kertomuksissa. Lähikuvia pyllyistä ja penetroivista peniksistä tarjoilee sitten taas runsain mitoin Kiero-Dickin paluu sarjaan. Mambo, musta kostaja (kannen mukaan nimi on M...

Happolänkkärisaaga jatkuu Boucq ja Jodorowsky: Bouncer. Osa 2: Armottomien laupeus (Bouncer 2: La Pitié des bourreaux). Suom. Heikki Kaukoranta. 60 s. Jalava 2015. Elokuvaohjaaja Alejandro Jodorowskyn ja kuvittaja Boucqin ankara lännensaaga Bouncer jatkaa kulkuaan. Ensimmäinen osa Kainin silmä avasi tarinan arvoituksellisesti ja hurmeisesti eikä toinen osa, Armottomien laupeus , paljon jälkeen jää. Parhaiten tarinasta saa irti, jos ne lukee kaikki kerralla, sen verran vaikea toiseen osaan on päästä sisään. Jodorowskyn tunnetuin elokuva lienee edelleen hänen esikoisensa, El Topo (1970). Sen psykedeeliset hippikuvastot elävät myös Bouncerissa: Armottomien laupeudessa yksikätinen hylkiö alkaa opettaa verilöylystä ainoana eloonjäänyttä nuorta poikaa tappajaksi, ja riittien kuvaus muistuttaa hyvin paljon El Top oa, varsinkin kohtauksessa, jossa pojalle syötetään hallusinogeenejä sisältäviä katkuksia. Sarjakuva sisältää myös tahallisia anakronismeja, jotka jollakulla muulla olisiva...

Inkkariklassikko viihdyttää edelleen René Goscinny – Albert Uderzo: Umpah-pah. Suom. Mary A. Wuorio ja Outi Walli. 189 s. Egmont. René Goscinny on sarjakuvan historian suurimpia neroja, jonka olennainen taito oli yhdistää seikkailu ja huumori sujuvaan, melkein näkymättömään kerrontaan. Goscinny on tässä näkymättömyydessä saumattomasti Kaj Franckin ja Howard Hawksin sukua. Goscinnyn tuotannon paradokseihin kuuluu, että vaikka hän ei olisi ollut mitään ilman vakiokuvittajiaan, he olivat kaikki auttamattomasti huonompia ilman häntä. Lucky Luke, Asterix ja Ahmed Ahne muuttuivat melkein lukukelvottomiksi Goscinnyn kuoltua ennenaikaisesti vuonna 1977. Sama ei koskenut 1700-luvun Amerikkaan intiaanien ja ranskalaisten sotilaiden pariin sijoittuvaa Umpah-pahia, jota ilmestyi viisi albumimittaista tarinaa 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Sarja ei jatkunut loputtomiin eikä Goscinnyn piirtäjäkumppani Uderzo kokenut tarvetta jatkaa sitä Goscinnyn kuoltua. Sarja ei ole ehkä terävintä Gosc...

Hiltusen toimivaa nostalgiaa Petri Hiltunen: Kalkkaro - heimonsa vartija 1-5. Kukin osa 32 s. Lempo Kustannus 2012. Lempo-kustannuksen länkkäriuutuuksiin kuuluu myös nostalgisessa liuskalehtiformaatissa julkaista Kalkkaro, joka on tietenkin Petri Hiltusen käsialaa. Kalkkaro on muutenkin täyttä nostalgiaa, kun se saa myös tilata kotiin vanhahtavalla mainoskielellä kirjoitetulla lomakkeella - lehti ilmestyy kuukausittain, aivan niin kuin alkuperäinen Tex ja Miki ja muut 50-luvun sankarit. 32-sivuiset lehdet maksavat irtonumeroina kolme euroa, kotiin tilattuna vuodeksi 35 e. Hiltusen tarina ei onneksi ole yhtä naiivi kuin menneen ajan jutut. Jo parissa muiden kustantajien julkaisemissa albumeissa seikkaillut Kalkkaro näyttää Tex Willeriltä huiveineen ja Gary Cooper -maisine kivikauteen kuuluvine kasvoineen, mutta liuskalehti-Kalkkaron tarinassa on enemmänkin särmää. Juttu sijoittuu ei niin perinteisiin länkkärimaisemiin, New Orleansin suistoihin, joissa voodoo vielä hallitsee. Eläv...

Erotiikka- ja pornonumerossa  1/2006 ilmestynyt pieni arvio, joka julkaistiin länkkäri-fumetteja käsittelevän pidemmän artikkelin yhteydessä. ”Alastomuus on synti!” Näin julistaa Tommi Juutilaisen sarjakuvan epämääräinen sankari, nenättömän näköinen sheriffi, joka on päättänyt jatkaa kaupungin kuolleen pastorin työtä. Saarnastuolissa hän on kuitenkin itse alaston. Tätä ennen on näytetty, miten rintaansa tähden verisesti kiinnittävä sheriffi kohtaa kaupungin väkeä ja pastorin, joka alkaa saarnata miehen alastomuutta vastaan. Humalaan vankasti tuleva sheriffi sytyttää vahingossa kirkon ja väkijoukko aikoo lynkata lainvalvojansa. Pastorin henki saapuu paikalle ja hirressä roikkuva sheriffi päättää tehdä parannuksen. Nopeasti kaupunkiin rakennetaan uusi kirkko, joka muistuttaa epäilyttävästi Turun Mikaelinkirkkoa. Loppukuvassa näytetään alastomuuden kieltävän sheriffin kaluja ja peräreikää. Juutilaisen sarjakuva kantaa nimeä Hyökkäävän Eroottinen (vaikka eroottisesta se on ai...

ITE-länkkäri tarjoaa kaikkea Reino Mäkelä: Kynä. 58 s. Lempo Kustannus 2011. Reino Mäkelän Kynä on monellakin tapaa niin hämmentävä teos, ettei tiedä mistä aloittaisi. Ehkä aluksi voi mainita sen, että kyse on yli 70-vuotiaan miehen esikoisteoksesta, jolla Mäkelä pääsisi Guinnessin ennätyskirjaan, jos siellä lueteltaisiin vanhimpia debytoivia sarjakuvantekijöitä. Kiitos kuuluu P. A. Manniselle, joka rohkaisi Mäkelää jatkamaan työtään - jo 1980-luvulla, jolloin Mäkelä näytti Manniselle ensimmäisiä sivuja sarjakuvastaan! Toiseksi voi sanoa, että kyse on todellakin lännensarjakuvasta. Kyse ei tosin ole aivan tavanomaisimmasta länkkäristä, mutta siitä kohta enemmän, nyt riittänee, että lajityypiksi tarkentuu satiirinen seksilänkkäri. Kolmas hämmentävä seikka on tekijän tyyli, joka on opittu 50-60-luvuilla kirjekurssien avulla, mutta joka tuntuu ahtaudessaan koko ajan pakenevan määrittelyjä. Lopuksi voi vielä todeta, että Reino Mäkelä asettuu luontevasti samaan sarjaan vaikkapa Kale...

Hiltusen onnistunut länkkärisarjakuva Petri Hiltunen: Kalkkaro: Ihmisen hinta. 90 s. Jalava. Suomen todennäköisesti tuotteliain sarjakuvantekijä Petri Hiltunen on aina ollut viehättynyt lännentematiikasta. Toisessa Kalkkaro-albumissaan hän palaa peruslänkkärin lähteille – tarinat voisivat olla 1950-luvun lännenelokuvasta tai vaikkapa Tex Willeristä. Kompleksisimmillaan Kalkkaro voisi olla Ken Parkeria, mutta Hiltusen piirrostyylissä ei ole Parkerin modernismia. Ihmisen hinta -albumissa on kaksi tarinaa, jotka ovat aiemman albumin, Ihmispetojen laakson tavoin ilmestyneet ensiksi Aamulehden strippeinä. Parempi kahdesta tarinasta on ensimmäinen, ”Ihmisen hinta”, joka sijoittuu aikaan heti Yhdysvaltain sisällissodan jälkeen. Vapautetun orjan perässä on lynkkausporukka, jota johtaa julma plantaashinomistaja. Hysteeriseksi yltyvän papin tukema porukka paljastuu Ku Klux Klanin jäseniksi, ja Kalkkaro tovereineen ja perheineen joutuu hänkin todistamaan palavia ristejä. Tarina kulkee vauhdilla...

Lännensarjakuvan eliittiä Hermann & Greg: Comanche 3. Wyomingin sudet. Suom. Kirsi Kinnunen. 48 s. Apollo 2009. Ranskankielisessä lännensarjakuvassa on kolme klassista huipputeosta. Jijén eli Joseph Gillainin Jerry Spring alkoi ilmestyä jo vuonna 1954, Jean Giraudin ja Jean-Michel Charlierin Luutnantti Blueberry vuonna 1963 ja kolmantena Hermannin ja Gregin Comanche-sarja, joka aloitti ilmestymisensä vuonna 1969. Comanchen piirtäjä on oikealta nimeltään Hermann Huppen (synt. 1938) ja käsikirjoittaja Michel ”Greg” Regnier (1931–1999). Myöhemmin sarjaa on piirtänyt myös Michel Rouge, jonka kynänjälkeä on nähty myös Marshal Blueberry -sarjassa. Käsikirjoittaja Gregin kuoltua sarjan viimeisen albumin käsikirjoituksen viimeisteli Rodolphe, oikealta nimeltään Rodolphe D. Jacquette. Suomessa Comanche elää parhaillaan kolmatta tulemistaan. Sarjaa julkaistiin 1970-luvulla legendaarisessa, mutta valitettavan lyhytikäiseksi jääneessä Zoom-sarjakuvalehdessä. Jalava aloitti 2005 Comanchen uudel...

Palanen Tex-historiaa Tex Willerin lukuisista erikoisjulkaisuista tuorein Maxi-Tex -pokkari Irlannin poika Pat on ahkerille willeristeille merkittävä monella tapaa. Se tarjoaa asianharrastajille kolme 1960-luvulla suomentamatta jäänyttä tarinaa, mikä itsessään on jo herkkua. Maittavinta antia on kuitenkin pokkarin alkupuoliskon nimitarina, jossa suomalaisille lukijoille näytetään Pat Macryanin ensiesiintyminen Tex-seikkailussa. Myöhempinä vuosina omalaatuinen oman elämänsä supersankari on tullut tutuksi monen tarinan sivuroolissa. Heti ensitapaamisesta lähtien niin miehet kuin talotkin ovat kuin paperia Irlannin Patin isoissa kourissa ja seikkailun vire on virkistävän humoristinen. Nähdäänpä menossa mukana ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa Tex Willerin sivuilla automobiilikin. Muulta anniltaan kirjan kolme tarinaa ovat varsin tutun oloisia. Rikkaiden rötöstelyjen vehkeilyjä, vetävän naiskonnan johtaman koplan juonitteluja ja rasistissävytteistä pienen ihmisen sortamista. Pää...

Tajunnanvirtaa ja liuskalehtinostalgiaa Tommi Musturi: Uni Toivosta. Kolmas Toivon kirja. 38 s. Like. Lahjakkaan nuoren sarjakuvantekijän Tommi Musturin Toivo-hahmo on seikkaillut hänen minialbumeissaan mahdollisena alteregona, vanhana miehenä, jonka assosiaatioita sarjakuvissa seurataan. Kolmannessa Toivo-kirjassa Musturi siirtyy lännenmaisemiin, mutta tekee sen täysin omalla tavallaan. Kirjan formaatti tuo mieleen vanhat liuskalehdet, vaikka Uni Toivosta onkin näitä isompi. Samaan suuntaan ajatukset vie vanhahtava kolmiväripainatus, jossa haalea punainen ja ruohonvihreä korostuvat. Väritys vie ajatukset myös vanhojen lautapelien suuntaan – samoilla nostalgian pelloilla siinäkin liikutaan. Toivo on viiksekäs mies, joka elää lännenelokuvista ja -sarjakuvista tuttuja tilanteita: pelaa korttia, pakenee autiomaassa olkansa yli vilkuillen, kaivaa kuoppaa hirttoköyden koristaman puun alla, säntää luotisateeseen sankarina, ryyppää saluunassa. Musturi kierrättää länkkärikliseet tajunnanvirta...

Parasta Lucky Lukea pitkään aikaan Laurent Gerra ja Achdé: Mies Washingtonista (L'Homme de Washington, 2008). Suom. Liisa Leppänen. 46 s. Egmont. Legendaarisen Morrisin kuolema vajaa kymmenen vuotta sitten teki Lucky Lukelle vain hyvää. Viimeisin tekijäpari, aiemmin stand up -koomikkoina toimineet käsikirjoittaja Laurent Gerra ja kuvittaja Achdé ovat tuoneet kuluneen hahmon seikkailuihin uusia ideoita. Osa niistä on niin hyviä ja ilmeisiäkin, että on ihme, ettei niitä ole aiemmin käytetty. Tällainen oli esimerkiksi Gerran ja Achdén ensimmäinen tarina, Kaunis Quebec , joka tuli suomeksi vuonna 2004: tuntuu oudolta, ettei Goscinny ikinä sijoittanut tarinoita ranskankieliseen Kanadaan. Kaunista Quebeciä tosin rasittaa Jolly Jumperille väkisin kirjoitettu romanssi - toisaalta se on myös uusi idea, jollaisia aina tarvitaan. Myös Quebec-albumin jälkeen tullut Dalton-aiheinen Köysi kaulalla (suom. 2007) oli tuore: Daltonit uhataan hirttää, jotta vankiloihin saadaan tilaa. Köydeltä pelast...