Palanen Tex-historiaa
Tex Willerin lukuisista erikoisjulkaisuista tuorein Maxi-Tex -pokkari Irlannin poika Pat on ahkerille willeristeille merkittävä monella tapaa. Se tarjoaa asianharrastajille kolme 1960-luvulla suomentamatta jäänyttä tarinaa, mikä itsessään on jo herkkua.
Maittavinta antia on kuitenkin pokkarin alkupuoliskon nimitarina, jossa suomalaisille lukijoille näytetään Pat Macryanin ensiesiintyminen Tex-seikkailussa. Myöhempinä vuosina omalaatuinen oman elämänsä supersankari on tullut tutuksi monen tarinan sivuroolissa.
Heti ensitapaamisesta lähtien niin miehet kuin talotkin ovat kuin paperia Irlannin Patin isoissa kourissa ja seikkailun vire on virkistävän humoristinen. Nähdäänpä menossa mukana ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa Tex Willerin sivuilla automobiilikin.
Muulta anniltaan kirjan kolme tarinaa ovat varsin tutun oloisia. Rikkaiden rötöstelyjen vehkeilyjä, vetävän naiskonnan johtaman koplan juonitteluja ja rasistissävytteistä pienen ihmisen sortamista. Pääosin yksioikoinen juonenkehittely ei lähde kovin loistokkaaseen lentoon klassisen Bonelli-Galep -kaksikon käsistä. Mielenkiintoisinta antia onkin tarkastella vähemmän tunnetun ja väheksytyn Francesco Gamban piirrosjälkeä pokkarin loppupuolella.
Kuvitukseenkaan ei tosin aivan optimaalista otetta saa, sillä pieni ruutukoko ei palvele vanhojen liparetarinoiden visuaalista antia. Nykyoloissa ratkaisu on toki lähes ainoa mahdollinen ja joka tapauksessa lukijaa palveleva. Sisällöstään riippumatta ennen julkaisemattomilla seikkailuilla on paikkansa Tex-kirjastossa.
Jani Mesikämmen (Ruudinsavu 3 / vol. 6)
Tex Willerin lukuisista erikoisjulkaisuista tuorein Maxi-Tex -pokkari Irlannin poika Pat on ahkerille willeristeille merkittävä monella tapaa. Se tarjoaa asianharrastajille kolme 1960-luvulla suomentamatta jäänyttä tarinaa, mikä itsessään on jo herkkua.
Maittavinta antia on kuitenkin pokkarin alkupuoliskon nimitarina, jossa suomalaisille lukijoille näytetään Pat Macryanin ensiesiintyminen Tex-seikkailussa. Myöhempinä vuosina omalaatuinen oman elämänsä supersankari on tullut tutuksi monen tarinan sivuroolissa.
Heti ensitapaamisesta lähtien niin miehet kuin talotkin ovat kuin paperia Irlannin Patin isoissa kourissa ja seikkailun vire on virkistävän humoristinen. Nähdäänpä menossa mukana ensimmäistä ja luultavasti viimeistä kertaa Tex Willerin sivuilla automobiilikin.
Muulta anniltaan kirjan kolme tarinaa ovat varsin tutun oloisia. Rikkaiden rötöstelyjen vehkeilyjä, vetävän naiskonnan johtaman koplan juonitteluja ja rasistissävytteistä pienen ihmisen sortamista. Pääosin yksioikoinen juonenkehittely ei lähde kovin loistokkaaseen lentoon klassisen Bonelli-Galep -kaksikon käsistä. Mielenkiintoisinta antia onkin tarkastella vähemmän tunnetun ja väheksytyn Francesco Gamban piirrosjälkeä pokkarin loppupuolella.
Kuvitukseenkaan ei tosin aivan optimaalista otetta saa, sillä pieni ruutukoko ei palvele vanhojen liparetarinoiden visuaalista antia. Nykyoloissa ratkaisu on toki lähes ainoa mahdollinen ja joka tapauksessa lukijaa palveleva. Sisällöstään riippumatta ennen julkaisemattomilla seikkailuilla on paikkansa Tex-kirjastossa.
Jani Mesikämmen (Ruudinsavu 3 / vol. 6)
Kommentit
Lähetä kommentti