Ruudinsavun juttuja

  Perusteellinen elämäkerta John Fordista toimii Lauri Timonen: John Ford I: vuodet 1894–1949; John Ford II: vuodet 1950–1973. Yhteensä 1441 s. Rosebud 2025. Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen on kirjoittanut ohjaajalegenda John Fordista massiivisen, kaksiosaisen elämäkerran. Teos on osa sarjaa, sillä Timonen on aiemmin julkaissut vastaavat kirjat jo Aki Kaurismäestä, Matti Pellonpäästä, Lauri Ijäksestä, Jean Sebergistä, Rainer Werner Fassbinderistä, Federico Fellinistä ja Robert Bressonista. Seuraavaksi ovat vuorossa Orson Welles ja sen jälkeen Howard Hawks. Aikamoista! Nämä kolme viimeistä osaa tulevat muodostamaan erillisen USA-trilogian. Kirja John Fordista saattaa olla Timoselle se kaikkein tärkein, sillä hän on tunnustautunut länkkärifaniksi jo lapsesta lähtien. Allekirjoittajalla oli tiettyjä ennakkoluuloja Timosen kirjaa kohtaan, sillä satunnaisesti selattuna Filmihullu on vaikuttanut lehtenä pääsääntöisesti turhan totiselta, puisevalta ja tieteelliseltä joitakin mehev...

Alkua Tapani Baggen artikkelista Ruudinsavuun 1/2025.  H. A. DeRosso (1917-1960) eli lyhyen elämän Wisconsinin syrjäseudulla ja kirjoitti toiminnallisimmat ja synkimmät noir-länkkärit, mitä olen lukenut. Hän julkaisi vain viisi romaania ja yhden tv-sarjaan perustuvan nuortenkirjan, mutta niiden lisäksi syntyi yli kaksisataa lännennovellia.  Suurin osa yhdysvaltalaisista lännenkirjailijoista joko syntyi ja kasvoi lännessä tai muutti sinne myöhemmin. Detroitilaisen Elmore Leonardin lisäksi toinen merkittävä poikkeus oli H.A. DeRosso, joka vietti melkein koko lyhyehkön elämänsä Pohjois-Wisconsinin syrjäseudulla lähellä Montrealjokea ja Michiganin ja Kanadan rajaa.  Synnyinkaupunki Carey ja varsinkin naapuri Hurley, jonne DeRosso pian vanhempiensa mukana muutti, olivat hurjia rautakaivoskaupunkeja. Lähitienoon suurissa metsissä oli isoja savottoja, joissa puita kaadettiin lähinnä rautakaivosten tukipylväiksi. Tukkijätkät viettivät pitkiä aikoja eristyksissä kuin cowboyt ikään...

  Villi länsi valkokankaalla Anssi Hynynen: Rautahevosta Tombstoneen. Ruudinsavuisia klassikkoelokuvia. 128 s. Helmivyö 2021. Paraislainen populaarikulttuurin tuntija ja filosofi Anssi Hynynen on kirjoittanut Ruudinsavu-lehteen lännenelokuvan klassikoista jo 20 vuotta eli koko lehden eliniän. Rautahevosta Tombstoneen -kirjaan on koottu kaikki tähänastiset artikkelit elokuvien ensi-illan mukaiseen kronologiseen järjestykseen. Hynynen istuttaa kunkin elokuvan ajan ilmiöihin ja suuntauksiin sekä ohjaajan että pääosanesittäjän uraan.  Lyhyen lehtiartikkelin mitta asettaa omat rajoituksensa elokuvien käsittelylle, mutta Hynynen osaa hienosti keskittyä olennaiseen ja kiteyttää juttunsa tiukaksi timantiksi, josta löytyy yllättävän monia puolia. Kokonaisuudesta muodostuu kattava katsaus lännenfilmin yli satavuotiseen historiaan. Saamme esimerkiksi tietää, että vaikka lännenelokuvia tehtiin niin kauan kuin elokuvia Yhdysvalloissa ylipäätään, tyyli ja teemat muuttuivat tuotantojen siir...

GODLESS - JUMALATONTA MENOA LÄNNESSÄ Netflixille ilmestyi loppuvuodesta 2017 uusi seitsemänosainen länkkäriminisarja Godless. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Scott Frank. Frank (s. 1960) on aiemmin tunnettu lähinnä luottokäsikirjoittajana, joka on sovittanut taitavasti valkokankaalle sellaisia rikoskirjailijoita kuin Elmore Leonard ( Get Shorty – Hyvä pätkä, Mieletön juttu) , James Lee Burke ( Taivaan vangit ), Lawrence Block ( Tanssi haudoilla ) ja Charles Willeford ( Hoke ) tai tieteiskirjailija Philip K. Dickiä ( Minority Report ). Hänen alkuperäiskäsikirjoituksensa eivät ole olleet yhtä innostavia. Paras niitä on ehkä ollut läpimurtoteos Pikku mies Tate . Samana vuonna 1991 teattereihin tullut Murha menneisyydestä maistui lähinnä pastissilta. Ohjaajana Frank aloitti 2007 rikosfilmillä Lookout , oman käsikirjoituksensa pohjalta. Elokuvan katsoi sujuvasti, mutta päähenkilön nuoruutta lukuun ottamatta siitä ei jäänyt ihmeempää muistijälkeä. Sittemmin hän on ohjannut Tanssin ...

Ruudinsavu 2/2017 on novellinumero, toisin sanoen sen teksteistä suurin osa on kaunokirjallisuutta. Lehdessä on julkaistu uudestaan aktivisti ja maankiertäjä Konni Zilliacuksen novelli "Eversti Beckridge ja hänen gorillansa", josta myös näyte. Muita novelleja ovat kirjoittaneet Tapani Bagge, jolta lehdessä on uusi FinnWest-tarina "Joulusauna", Pentti Koskelo, jonka novellissa legendaarinen sankari Punavyö tekee paluun, Eero Korpinen ja Otso Kantokorpi (Kantokorven novelli löytyy hänen omasta blogistaan ). Zilliacuksen novellin kuvitus on animaattori Malakiaksen käsialaa. Ne olivat monivaiheisia kuukausia ne, joita vietin Kalliovuorilla vähän sen jälkeen kuin nuo uudet, suuret kultalöydöt oli tehty Coloradossa ja houkutelleet kaiken maailman kansaa ahtautumaan noihin kurjiin kaivoskaupunkeihin, joita kultamailla kasvoi kuin sieniä sateella. Monivaiheisia monella tavalla ja täynnä kaikellaisia pettymyksiä, niin että ne silloin näyttivät hukkaan menneiltä. Mutta oliv...

Ratsuväkikomedian paluu Sinitakit: Nukketeatteri (Puppet Blues, 1997). Zoom Teufel 2017. Käsikirjoitus: Raoul Cauvin. Piirros: Willy Lambil. Värit: Leonardo. Suomennos: Anssi Rauhala. Tekstaus: Rasmus Brink Kronholm. Zoon Teufel on turkulaisen Zun Teufelin ja tanskalaisen Zoomin yhteisyritys, joka tuo Suomeen keskieurooppalaista seikkailusarjakuvaa. Yhdeksi avaussarjaksi on valittu Sinitakit, jota Semic julkaisi aikoinaaN yhden suomennoksen Trumf-sarjassa 1973 ja toisen omassa sarjassaan viisitoista vuotta myöhemmin. Kummallakaan kerralla ei jatkoa seurannut.     Sinitakit sai alkunsa 1968, kun Morris lähti Lucky Lukeineen Spirou-lehdestä Piloteen, jota toimitti hänen käsikirjoittajansa Goscinny. Aloitteleva käsikirjoittaja Raoul Cauvin sai tehtäväkseen kehittää aiemminkin koomisia lännensarjoja piirtäneen Louis Salvériuksen eli Salvén kanssa uusi lännensarja Spiroulle.     Alkuun Sinitakit koostui sivun tai parin mittaisista gageista, joissa ratsuväenosasto ot...

Ennen vanhaan länkkäritkin olivat parempia Tapani Bagge: Tappajatimantti. Kolme FinnWest-klassikkoa. 288 s. Turbator 2015. Ennen vanhaan 1980-luvulla kaikki oli paremmin. Lauantaisin tuli kuukauden western ja kioskeissa myytiin kioskikirjallisuutta. Siellä R-kioskin ikkunassa Mack Bolanien, Remojen ja Nick Carttereiden rinnalla oli myytävänä myös FinnWest. Ainakin omassa Morgan Kanea ja Tex Willeriä diggailevassa kaveripiirissä Oululaisen, lähinnä Yöjutusta ja Jerry Cottonista tunnetun Kolmiokirjan julkaisema lännensarja oli outolinnun maineessa. Kun Amerikka oli jotain myyttistä ja kaikki sieltä tuleva varmasti parempaa, niin tuntui lähes pyhäinhäväistykseltä, että joku suomalainen kehtasi kirjoittaa härmäläisen puukkojunkkarin seikkailuista villissä lännessä. Tosin kokeiluluontoisen lukukokemuksen perusteella oli koulupojankin pakko myöntää, että lehden jutut veivät mukanaan ja ruumiitakin tuli riittävästi koulupojan verenhimoa tyydyttämään. FinnWest ilmestyi vuosina 1976–1992...