Villi länsi valkokankaalla
Anssi Hynynen: Rautahevosta Tombstoneen. Ruudinsavuisia klassikkoelokuvia. 128 s. Helmivyö 2021.
Paraislainen populaarikulttuurin tuntija ja filosofi Anssi Hynynen on kirjoittanut Ruudinsavu-lehteen lännenelokuvan klassikoista jo 20 vuotta eli koko lehden eliniän. Rautahevosta Tombstoneen -kirjaan on koottu kaikki tähänastiset artikkelit elokuvien ensi-illan mukaiseen kronologiseen järjestykseen. Hynynen istuttaa kunkin elokuvan ajan ilmiöihin ja suuntauksiin sekä ohjaajan että pääosanesittäjän uraan.
Lyhyen lehtiartikkelin mitta asettaa omat rajoituksensa elokuvien käsittelylle, mutta Hynynen osaa hienosti keskittyä olennaiseen ja kiteyttää juttunsa tiukaksi timantiksi, josta löytyy yllättävän monia puolia. Kokonaisuudesta muodostuu kattava katsaus lännenfilmin yli satavuotiseen historiaan.
Saamme esimerkiksi tietää, että vaikka lännenelokuvia tehtiin niin kauan kuin elokuvia Yhdysvalloissa ylipäätään, tyyli ja teemat muuttuivat tuotantojen siirtyessä itärannikolta ja Chicagosta Kaliforniaan. Teatterinomaisista kulisseista vapauduttiin avariin, aidoilta näyttäviin maisemiin. Toiminta korostui ja miljööt ja alkuperäisasukkaat muuttuivat vihamielisiksi.
Jokaisen artikkelin alkuun on liitetty tieto ensi-illasta sekä leffan kotimaassa että Suomessa ynnä englanninkielinen avainreplikki. Repliikit on valittu osuvasti, mutta ne olisi myös voinut suomentaa, kun kerran tehdään suuren yleisön tietokirjaa suomeksi.
Kustakin filmistä on myös juliste tai mustavalkokuva. Kuvat on taiten valittu. Ne esittävät joko keskeistä kohtausta tai pääosanesittäjää.
Keskeiset länkkäriohjaajat John Fordista Anthony Mannin ja Budd Boetticherin kautta Robert Aldrichiin ja Sergio Leoneen ovat mukana, samoin länkkäritähdet John Waynesta Clint Eastwoodiin.
Päinvastoin kuin Pertti Avola kirjassaan Ruutia valkokankaalla (2017), Hynynen ei unohda käsikirjoittajia tai pohjatarinan tekijöitä. Ainoa mainittava miinus tulee siitä, ettei Hurjan joukon alkuperäistä käsikirjoittajaa Walon Greeniä mainita. Esimerkiksi Peckinpahiin vahvasti henkilöidyt toimintakohtausten hidastukset olivat jo hänen käsiksessään. Hän taas sai idean niihin Seitsemästä samuraista.
Kirjan tuorein klassikkoelokuva on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut Tombstone. Hynynen ei kuitenkaan julista lännenfilmiä kuolleeksi. Uudemmista leffoista on vain turhan aikaista nimetä klassikkoja.
Kuten Hynynen esipuheessaan mainitsee, kuvamme villistä lännestä on muotoutunut elokuvien kautta. Kuvamme lännenelokuvasta taas muotoutuu paitsi elokuvia katsomalla, myös tällaisten kirjojen kautta. Rautahevosta Tombstoneen laajentaa ja syventää sitä kuvaa ansiokkaasti.
Samalla kirja herättää halun nähdä elokuvia, joita ei vielä ole nähnyt (kuten Hell’s Hinges, Polttava aurinko, Peloton mies ja Barbarosa) – ja kerrata muita. Hynysen teos on kaikin puolin loistava julkaisu juhlistamaan Länkkäriseuran 20-vuotista taivalta.
Tapani Bagge
Kirja saatavana mm. täältä!
Kommentit
Lähetä kommentti