Ruudinsavun juttuja

  ”Keep your nose in the wind and your eyes along the skyline.”   Ensi-ilta 7.5.1972 (Cannesin elokuvafestivaalit) Suomen ensi-ilta 24.11.1972 Ensimmäiset lännensankarit olivat tienraivaajia, kuten todellisen elämän Daniel Boone ja James F. Cooperin Nahkasukka, jotka elivät kahden maailman – sivistyksen ja erämaan – välimaastossa. Heidän jälkeensä tulivat ”mountain men”, vuorten yksinäiset turkismetsästäjät, jotka olivat kääntäneet selkänsä sivistykselle. Molemmat ovat jääneet myöhempien sukupolvien varjoon; cowboyt, preeriaintiaanit, ratsuväki ja lainsuojattomat ovat määritelleet lännenelokuvan kuvaston. Sydney Pollackin ohjaama Silmä silmästä nosti turkismetsästäjät hetkeksi valokeilaan 1970-luvulla. Elokuva perustui Raymond Thorpin ja Robert Bunkerin kirjaan Crow Killer ja Vardis Fisherin romaaniin Mountain Man , joissa kerrottiin crow-intiaaneja kostoksi tappaneesta (ja heidän maksansa syöneestä) Liver-Eating Johnsonista. Käsikirjoituksen elokuvaan tekivät John ...

"Remember the rules, Lieutenant: the first one to make a mistake gets to buryin' some people." Ensi-ilta 15.11. 1972 Suomen ensi-ilta 23.6. 1973 Kourallinen apasseja karkaa San Carlosin reservaatista Arizonassa kylväen kuolemaa ja kauhua. Ratsuväen osasto jahtaa heitä nuoren, kokemattoman luutnantin ja tiedustelijaveteraanin johdolla. Robert Aldrichin ohjaamassa Ulzana - verinen apassi -elokuvassa ei pintapuolisesti katsottuna tapahdu mitään muuta, mutta tämä on elokuvan voima eikä heikkous. Nogalesin tienoilla kuvatun leffan karut maisemat sulautuvat yhteen riisutun tarinan ja sen kuvaamien samalla kertaa yksinkertaisten ja moniulotteisten ihmisten kanssa. Burt Lancaster tekee kenties uransa parhaan roolityön ikääntyneenä tiedustelijana nimeltä McIntosh. Hän vaikuttaa koko elokuvan ajan väsyneeltä, aivan kuin tietäisi, ettei palaa retkeltä, muttei välitä siitä. McIntoshille on aivan sama, miten lopulta käy - hän ei ole mukana, koska vihaisi apasseja (hänen vaimons...

"Laugh at old Cable Hogue, huh?" Sam Peckinpahin Hurja joukko herätti paljon huomiota 1969; erityisesti elokuvan väkivaltaisuutta kauhisteltiin. Kuten Jukka Kemppinen aikoinaan totesi, elokuva oli "niin hyvä, että se ymmärrettiin välittömästi väärin". Kuin vastapainoksi Hurjalle joukolle Peckinpah tarttui seuraavaksi John Crawfordin ja Edward Penneyn käsikirjoitukseen, josta oli alun perin pitänyt tulla TV-elokuva. Balladi Cable Hoguesta kertoo kokeneesta rajaseudun asukista (Jason Robards), jonka hänen kaverinsa (Strother Martin ja L.Q. Jones) jättävät erämaahan kuolemaan. Hogue löytää kuitenkin vettä, selviytyy ja perustaa menestyvän postivaunuaseman. Jos Peckinpah olisi jatkanut näennäisesti Hurjan joukon linjoilla, olisi elokuvasta voinut tulla verinen kostotarina. Hän jatkoi kuitenkin edellisen elokuvansa syvällisemmän tematiikan tutkimista ja ohjasi runollisen kertomuksen Vanhan Lännen hiipumisesta. Cable Hogue, joka ei elokuvan alussa vielä edes tiedä...

"It seems terrible that something bad can happen and all anybody can do is stand by and watch." Delmer Davesin ohjaama Armoton ase on 50-luvun lännenelokuvien parhaimmistoa: taloudellisesti, suorastaan lakonisesti kerrottu tarina lainsuojatonta telkien taakse saattavasta pientilallisesta tiukentaa otettaan katsojasta minuutti minuutilta. Lähin vertailukohta elokuvalle on Zinnemanin Sheriffi ( High Noon , 1952), jossa myös kamppaillaan aikaa vastaan ja jossa kaupunkilaiset kääntävät yksi toisensa jälkeen selkänsä tiukassa tilanteessa olevalle lainvartijalle. Armoton ase on kuitenkin vielä Sheriffiäkin terävämpi leffa, joka muistuttaa osiltaan myös samoihin aikoihin tehtyjä Boetticher-Scott -westernejä; lähimpänä esimerkkinä kenties Pettämätön pistooli ( The Tall T , 1957). Niin Armoton ase kuin Pettämätön pistoolikin perustuvat Elmore Leonardin tarinoihin; molemmat elokuvat myös kuvasi mestarillisesti Charles Lawton Jr. Kuvauspaikatkin olivat osittain samat Arizonan m...

Delmer Daves Maisema ja muisti Delmer Davesin lännenelokuvissa 1950–1959  (ote artikkelista)  Delmer Daves ohjasi 1950-luvulla sarjan huolellisesti suunniteltuja lännenelokuvia, jotka olivat myös kaupallisia menestyksiä. Artikkelissa käsitellään miten Daves rakensi oman ikonografiansa ennen kaikkea Arizonan maisemien varaan ja miten hän tehosti kuvastoa omalla persoonallisella visuaalisella tyylillään. Davesin lännenelokuvat ovat rakentaneet kulttuurista muistia myös audiovisuaalisessa mielessä, muovaamalla westernin kuvastoa ja sitä tapaa, jolla lajityyppi itse muistaa omaa menneisyyttään. Delmer Daves (1904–1977) teki näyttävän Hollywood-uran, ensin näyttelijänä ja myöhemmin ohjaajana. Häntä ei useinkaan mainita keskeisten westernin tekijöiden joukossa, vaikka hän loi 1950-luvulla sarjan persoonallisia Villin lännen tulkintoja. Davesin kehitystä voi verrata sellaisiin tekijöihin kuin André de Toth ja Rudolph Maté, joiden uralla lännenelokuva merkitsi erityisen inten...

Ruudinsavun jokaisessa numerossa on vuodesta 2001 alkaen ilmestynyt lyhyt esseemäinen teksti klassikon aseman saavuttaneesta lännenelokuvasta, tässä viimeisimpänä yksi John Waynen parhaista elokuvista: Ruudinsavun klassikkoelokuva: Revolverimies (The Shootist, 1976) Ensi-ilta: 21.7. 1976 Suomen ensi-ilta: 24.11. 1978 ˮI won't be wronged, I won't be insulted, I won't be laid a hand on.ˮ Don Siegelin ohjaama Revolverimies muistetaan John Waynen viimeisenä elokuvana. Wayne esittää revolverimies J.B.Booksia, joka on kuolemaisillaan syöpään. Hän haluaa viettää viimeiset hetkensä rauhassa, joten hän vuokraa huoneen leskirouva Bond Rogersilta. Tätä esittää Lauren Bacall — mainio valinta, vaikka moni olisi varmaan mielellään nähnyt roolissa Maureen O'Haran. Booksin kuoleman lähestyessä haaskalinnut alkavat kerääntyä: yhdet hankkimaan mainetta, toiset kostamaan. Books näkee tilaisuuden lähteä maailmasta kuten on elänytkin, ja elokuva huipentuu tulitaisteluun, jonka tu...