Siirry pääsisältöön

Ruudinsavun klassikkoelokuva: Silmä silmästä (Jeremiah Johnson, 1972)

 

”Keep your nose in the wind and your eyes along the skyline.”

 Ensi-ilta 7.5.1972 (Cannesin elokuvafestivaalit)

Suomen ensi-ilta 24.11.1972

Ensimmäiset lännensankarit olivat tienraivaajia, kuten todellisen elämän Daniel Boone ja James F. Cooperin Nahkasukka, jotka elivät kahden maailman – sivistyksen ja erämaan – välimaastossa. Heidän jälkeensä tulivat ”mountain men”, vuorten yksinäiset turkismetsästäjät, jotka olivat kääntäneet selkänsä sivistykselle. Molemmat ovat jääneet myöhempien sukupolvien varjoon; cowboyt, preeriaintiaanit, ratsuväki ja lainsuojattomat ovat määritelleet lännenelokuvan kuvaston.

Sydney Pollackin ohjaama Silmä silmästä nosti turkismetsästäjät hetkeksi valokeilaan 1970-luvulla. Elokuva perustui Raymond Thorpin ja Robert Bunkerin kirjaan Crow Killer ja Vardis Fisherin romaaniin Mountain Man, joissa kerrottiin crow-intiaaneja kostoksi tappaneesta (ja heidän maksansa syöneestä) Liver-Eating Johnsonista. Käsikirjoituksen elokuvaan tekivät John  Milius ja Edward Anhalt.

Elokuvan ohjaajaksi kaavailtiin Sam Peckinpahia ja pääosaan ensin Lee Marvinia ja sitten Clint Eastwoodia. Kun Robert Redford kiinnitettiin pääosaan, hän toi Pollackin mukanaan. Näyttelijästä tuottaja-ohjaajaksi noussut Pollack teki läpi uransa varmalla kädellä varmoja hittielokuvia (Tootsie, Minun Afrikkani), joita harva kuitenkaan ottaisi mukaansa autiolle saarelle. Parhaat hänen leffoistaan ovat juuri Silmä silmästä ja trilleri Korppikotkan kolme päivää (Three Days of the Condor, 1975); molemmissa pääosassa Pollackin luottonäyttelijä Robert Redford.

Redford esittää Jeremiah Johnsonia, joka kyllästyy sivistykseen ja lähtee vuorille majavanpyyntiin. Hankalan alun jälkeen hän löytää opettajakseen vanhan metsästäjän Karhunkynnen (Will Geer) ja ennen pitkää myös ottopojan ja intiaanivaimon. Crow-intiaanien surmattua hänen perheensä Johnson viettää loppuelokuvan kostaen.

Visuaalisesti upea elokuva kuvattiin Utahissa, Redfordin kotiseuduilla. Maisemat nousevat hetkittäin pääosaan, mikä onkin onni, sillä Redford on tässä (kuten muissakin elokuvissaan) etäinen hahmo, joka ei koskaan välitä katsojalle todellista tunnetta. Sivuhahmot ovatkin häntä värikkäämpiä: Will Geerin lisäksi Stefan Gierasch (Del Gue), Matt Clark (Qualen) ja samoihin aikoihin Robert Aldrichin elokuvassa Ulzana – verinen apassi Ulzanaa esittänyt Joaquin Martinez (Paints His Shirt Red). Myös 13-vuotiaana huipulle noussut teinikantritähti Tanya Tucker vilahtaa elokuvassa yhtenä Qualenin tyttäristä.

Pääosiin ei huolittu alkuperäisiä amerikkalaisia, mutta sivuosissa heitä riittää, ja harvinaista kyllä, he saivat käyttää omaa kieltään. Myös elokuvan teknisten neuvonantajien joukkoon on listattu paikallisia intiaaneja.

Kuriositeettina mainittakoon, että Giancarlo Berardin ja Ivo Milazzon luoma sarjakuvasankari Ken Parker perustui alkujaan Redfordin roolihahmoon tässä elokuvassa.

Anssi Hynynen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...