Siirry pääsisältöön

Ruudinsavun 2/2025 pääkirjoitus: Miksi Elmore Leonardia ei ole suomennettu?

Aiemmin Viihdeviikareita ja Book Studiota pyörittänyt kustantaja Kari Lindgren perusti vuonna 2008 uuden kustantamon Bookkarin, joka jatkoi aiempien kustantamojen linjalla: tuli Donald Westlakea, Mauri Sariolan vanhoja jatkokertomuksia, James Crumleyta. Tuli myös länkkäreitä. 

Olin koonnut Lindgrenille yhden kirjan (Reino Helismaan jännitysnovelleja sisältävä ...ja Reikärauta-Brown), ja hän tiesi minut länkkäriharrastajana. Olin lapsen kanssa leikkipuistossa, kun Lindgren soitti ja kysyi neuvoa, mitä länkkäreitä hänen kannattaisi julkaista. Lindgren oli kuitenkin vanhan kustantamonsa Viihdeviikarien kautta julkaissut paljon kioskilänkkäreitä, joilla oli vielä 1980-luvulla menekkiä. 

Puhelimessa Lindgren pohti Louis L'Amouria, jota oli Suomessakin paljon julkaistu 1960-luvulta 1980-luvulle. Yhdysvalloissa hän oli pitkään käytännössä ainoa lännenkirjailija, jota kirjakaupoissa myytiin. Itse en ole koskaan ollut kovin innoissani L'Amourista, joten ehdotin, että Lindgren voisi kokeilla jotakin Elmore Leonardin lännenromaaneista, joita ei ollut koskaan suomennettu. Lindgren oli kuitenkin julkaissut lukuisia amerikkalaisen kirjailijan rikosromaaneja (Hyvä pätkä, Pronto, Kärsi kakkusi jne.). Puhelu johti siihen, että vuonna 2009 suomeksi ilmestyi Jorma-Veikko Sappisen suomentamana yksi Leonardin tunnetuimmista lännenromaanista, Valdez Is Coming (1970) nimellä Valdez. Kirjasta oli aikoinaan tehty elokuvakin, se oli saanut suoran käännösnimen Valdez on tulossa.


Kirja hävisi vähin äänin. Ruudinsavussa siitä luonnollisesti ilmestyi arvostelu, jossa Asko Alanen teosta kehui. Itse kirjoitin kirjasta blogissa ja sanoin, että se on varmasti yksi parhaista lännenromaaneista koskaan. Nähdäkseni mikään sanoma- tai aikakauslehti ei Valdezia arvostellut. Kyse on myös suomalaisten kirjakauppaketjujen tavoittamattomuudesta, josta pienet kustantajat kärsivät. 

On joka tapauksessa hämmentävää, että Leonardin lännenromaaneja ei ole Valdezia lukuun ottamatta suomennettu. 2000-luvulla perinteisen lännenkirjallisuuden lukeminen on vähentynyt huomattavasti satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta (esim. Patrick De Witt: Sistersin veljekset), mutta Leonardia ei Suomessa nähty edes vanhoissa kioskikirjasarjoissa. Ruotsissa sentään ilmestyi Wennerbergs Förlagin Västern-sarjassa 40 Lashes Less One nimellä 40 slag på ett när. Valdez taas ilmestyi ruotsiksi vuonna 1981 nimellä Valdez kommer

Bookkarin tarina loppui vuonna 2010, mutta kustantamolta tuli vielä toinen länkkäri, Loren D. Estlemanin Kuolleen miehen käsi, joka oli uusintapainos vuonna 1983 Viihdeviikareilta tulleesta pokkarista. Tämäkin on erinomainen länkkäri, josta varmasti moni pitäisi. Oli miten oli, Kari Lindgren oli varmaankin viimeinen kustantaja Suomessa, joka olisi vielä saattanut laajamittaisesti julkaista länkkäreitä. 

Elmore Leonard olisi tänä vuonna täyttänyt sata vuotta. Ruudinsavu kunnioittaa Leonardin muistoa laajalla juttupaketilla: ensiksi Tapani Bagge kirjoittaa Leonardista tuoreen elämäkerran pohjalta, sitten Ruudinsavun avustajat käyvät läpi Leonardin tuotannon pohjalta syntyneitä elokuvia. 

***

Länkkäriaiheisia kirjoja ilmestyy koko ajan, ja voitte luottaa siihen, että Ruudinsavu ne arvioi. Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen julkaisi kesällä Suomen ilmeisesti laajimman elokuvakirjan koskaan, John Fordin kaksiosaisen elämäkerran, josta tietenkin lännenelokuvat ahmaisevat suuren osan. Janne Viitala arvostelee kirjan asiantuntevasti arviosivulla. John Ford näkyy myös Kari Glödstafin jutussa The Scarlet Drop -elokuvasta, josta löytyi hiljattain täydellinen kopio. 

Muissa jutuissa käsitellään uutta ranskalaista lännensarjakuvaa sekä Ralf Königin Lucky Luke -tulkintaa, joka ei pahimmille puritaaneille sovi. Mukana myös vakiopalstat. 

Ruudinsavu ilmestyy jälleen ensi keväänä tai kesänä. Tulevista aiheista voi mainita ainakin klassikkonovellin ensimmäisen suomennoksen yli 50 vuoteen, mutta ei paljasteta nimeä vielä! Tue Suomen tärkeintä kulttuurilehteä maksamalla jäsenmaksu 18 e tilille FI90 4309 1820 1262 07 ja ilmoita maksukentässä nimesi ja osoitteesi, jotta voimme lähettää lehden. (Huom! Sivun yläosassa lukee jäsenmaksun hinnaksi 12 euroa, mutta se on vanhentunutta tietoa, jota en Bloggerin kirjautumisen takia pysty muuttamaan. Pahoittelut harhaanjohtavasta tiedosta.)

Juri Nummelin


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista) Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää? Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa. Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font. Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan. Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaist...

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...