Ruudinsavun juttuja

  Perusteellinen elämäkerta John Fordista toimii Lauri Timonen: John Ford I: vuodet 1894–1949; John Ford II: vuodet 1950–1973. Yhteensä 1441 s. Rosebud 2025. Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen on kirjoittanut ohjaajalegenda John Fordista massiivisen, kaksiosaisen elämäkerran. Teos on osa sarjaa, sillä Timonen on aiemmin julkaissut vastaavat kirjat jo Aki Kaurismäestä, Matti Pellonpäästä, Lauri Ijäksestä, Jean Sebergistä, Rainer Werner Fassbinderistä, Federico Fellinistä ja Robert Bressonista. Seuraavaksi ovat vuorossa Orson Welles ja sen jälkeen Howard Hawks. Aikamoista! Nämä kolme viimeistä osaa tulevat muodostamaan erillisen USA-trilogian. Kirja John Fordista saattaa olla Timoselle se kaikkein tärkein, sillä hän on tunnustautunut länkkärifaniksi jo lapsesta lähtien. Allekirjoittajalla oli tiettyjä ennakkoluuloja Timosen kirjaa kohtaan, sillä satunnaisesti selattuna Filmihullu on vaikuttanut lehtenä pääsääntöisesti turhan totiselta, puisevalta ja tieteelliseltä joitakin mehev...

Alkua Tapani Baggen artikkelista Ruudinsavuun 1/2025.  H. A. DeRosso (1917-1960) eli lyhyen elämän Wisconsinin syrjäseudulla ja kirjoitti toiminnallisimmat ja synkimmät noir-länkkärit, mitä olen lukenut. Hän julkaisi vain viisi romaania ja yhden tv-sarjaan perustuvan nuortenkirjan, mutta niiden lisäksi syntyi yli kaksisataa lännennovellia.  Suurin osa yhdysvaltalaisista lännenkirjailijoista joko syntyi ja kasvoi lännessä tai muutti sinne myöhemmin. Detroitilaisen Elmore Leonardin lisäksi toinen merkittävä poikkeus oli H.A. DeRosso, joka vietti melkein koko lyhyehkön elämänsä Pohjois-Wisconsinin syrjäseudulla lähellä Montrealjokea ja Michiganin ja Kanadan rajaa.  Synnyinkaupunki Carey ja varsinkin naapuri Hurley, jonne DeRosso pian vanhempiensa mukana muutti, olivat hurjia rautakaivoskaupunkeja. Lähitienoon suurissa metsissä oli isoja savottoja, joissa puita kaadettiin lähinnä rautakaivosten tukipylväiksi. Tukkijätkät viettivät pitkiä aikoja eristyksissä kuin cowboyt ikään...

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka koskee naisten kirjoittamaa lännenkirjallisuutta. Koko artikkeli on Ruudinsavun lisäksi luettavissa kirjasta Etäisten laaksojen kirjat .  Ovatko naisten kirjoittamat kirjat erilaisia kuin miesten? Jotkut ovat sitä mieltä, että tällaisia jaotteluja ei pitäisi tehdä eri sukupuolten välillä, vaan katsoa vain kirjoja kirjoina, mutta totuus lienee, että sukupuoli todella näkyy kirjoissa, niiden tarinoissa, teemoissa ja kerronnassa. Naisten kirjoittamat länkkärit ovat useimmiten nimenomaan niitä länkkäreitä, joissa kerrotaan todellisesta maaseudun, pienviljelijöiden ja heidän vaimojensa Villistä lännestä.  Yleensä lännenkirjallisuuden katsotaan alkaneen Owen Wisterin Virginialaisesta , joka ilmestyi vuonna 1902. Wisterin romaani oli ensimmäinen realistinen kuvaus cowboy-elämästä – vai oliko? Coloradossa asunut naisasianainen Emma Ghent Curtis nimittäin julkaisi romaanin nimeltä The Administratrix vuonna 1889, ja siinä kuvataan cowboy-elämää,...

  Tehokkaasti ja hyytävästi osagejen kansanmurhasta David Grann: Killers of the Flower Moon. Öljymurhat ja FBI:n synty (2017). Suom. Ari Väntänen. Otava 2023.  Martin Scorsesen ensimmäiseksi länkkäriksi sanotun elokuvan Killers of the Flower Moonin  (Ruudinsavun arvostelu luettavissa täällä ) tarina on jo monille tuttu, mutta tutkivan toimittajan David Grannin alkuperäiskirja tarjoaa siitä vähemmän yksilökeskeisen ja laajemman tulkinnan. Laatulehti New Yorkerissa työskentelevän Grannin teos edustaa amerikkalaista journalistista tietokirjoittamista parhaimmillaan. Se edustaa myös tosirikoskirjoittamista parhaimmillaan, täysin vailla lajille tyypillistä sensaationhakuisuutta. Samalla laajasti ja tasapainoisesti arkistomateriaalia ja haastatteluja käyttävä kirja tempaisee mukaansa kuin paraskin dekkari.   Kyse on Amerikan valloituksen ja alkuperäisväestön järjestelmällisen tuhoamisen viimeisistä iskuista. Usein ajatellaan, että lännen valloittamiseen liittyvät väär...

Pennsylvanian sankarit (Juri Nummelinin artikkelin alkua)  Suomalaisen lännenkirjallisuuden piiriin kuuluu useita eastern-tyyppisiä teoksia. Tälle on luonteva selitys: Ruotsin niin sanotut metsäsuomalaiset olivat yksiä ensimmäisiä siirtolaisia Pohjois-Amerikassa 1600-luvulla, ja heistä on luonnollisesti kirjoitettu useita seikkailuteoksia. Suurin osa teoksista on suunnattu nuorille lukijoille, mutta osa kestää lukemista aikuistenkin käsissä.  Yksi ensimmäisiä laajempia proosateoksia metsäsuomalaisista oli lehtimiehen, poliitikon ja kirjailijan Akseli Järnefelt-Rauanheimon Uuteen maailmaan (1921). Järnefelt-Rauanheimon jäykähkösti kirjoittama romaani on laajin kaunokirjallinen esitys 1600-luvun suomalaisista siirtolaisista, jotka yrittävät tulla toimeen Pennsylvanian metsämaissa. Kirja alkaa tietopuolisella katsauksella metsäsuomalaisten siirtolaisuuden historiaan, minkä jälkeen seuraa pitkä Ruotsiin sijoittuva johdanto. Siinä todistellaan, miten ruotsalaiset sortavat suomalais...

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee suomentamatonta lännenromaania.    Harvey Fergusson: Grant of Kingdom  Monet amerikkalaiset lännenkirjailijat muistetaan pelkästään elokuvien ansiosta. Joko heidän teoksistaan on tehty elokuvia tai sitten he ovat itse kirjoittaneet käsikirjoituksia. Jälkimmäinenkään ei aina auta, sillä harva muistaa Harvey Fergussonin kirjoittamia 1930-luvulla tehtyjä elokuvia, kuten Hot Saturday ja Kapteeni Peloton. Vielä tuntemattomampia Suomessa ovat hänen romaaninsa, joista tunnetuin ja arvostetuin lienee vuonna 1950 ilmestynyt Grant of Kingdom. Se on hyvä esimerkki teoksesta, jossa lännenfiktion tavanomaiset teemat esiintyvät sofistikoidussa ja taiteellisesti harkitussa muodossa.  Harvey Fergusson syntyi vuonna 1890 Albuquerquessa Uudessa Meksikossa kongressiedustaja Harvey B. Fergussonin perheeseen. Nuori Fergusson suuntautui journalismiin ja työskenteli eri lehdissä eri puolilla Yhdysvaltoja. Lopulta hän jäi Washington DC:hin...

  Lännenkirjallisuuden alkujuurilla Walkean miehen kosto ja muita vanhoja lännentarinoita. Toim. Ossi Kokko ja Juri Nummelin. 184 s. Kustantamo Helmivyö.  Punasydän ja muita vanhoja länkkäreitä. Toim. Juri Nummelin. 196 s. Kustantamo Helmivyö.   Suomen kielen tutkija Ossi Kokko (1969–2019) oli Ruudinsavun innokas avustaja, ja kustantamo Helmivyön julkaisema pehmeäkantinen kirja Walkean miehen kosto sisältää hänen esille kaivamiaan vanhoja lännenkertomuksia. Kirjaan valikoidut neljä novellia on alun perin julkaistu suomeksi vuosien 1863–1882 välillä. Niiden kielellinen asu on säilytetty ennallaan. Novellit on julkaistu uudelleen aiemmin Ruudinsavussa tai vihkoina. Taustoitukset kirjan tarinoista ja niiden tekijöistä ovat erinomaisia, mutta mukaan on jäänyt turhan paljon painovirheitä, joissa sanojen välillä ei ole käytetty välilyöntiä. Se häiritsee lukumukavuutta jonkin verran. Kirjan avaa yhdysvaltalaisen novellin isäksikin kutsutun Washington Irvingin Pokanoketin Filip ...

  Tarantinon romaani on osittain länkkäri Quentin Tarantino: Once Upon A Time in Hollywood. Suom. Juha Ahokas. 392 s. Like 2021. Kulttiohjaaja Quentin Tarantinon romaanista Once Upon a Time in Hollywood puhuttiin etukäteen paljon enemmän kuin sen lopulta ilmestyttyä. Ilmeisesti kirja oli lähes kaikille jonkin sortin pettymys, vaikka varmasti moni suhtautui siihen jo etukäteenkin epäillen. Tarantino on parhaimmillaan loistava elokuvantekijä, mutta hänen uransa on ollut epätasainen. Lisäksi Tarantinon tapa rakentaa pitkä dialogi on nimenomaan elokuvallista, ei proosallista. Once Upon A Time in Hollywood -elokuva, johon romaani perustuu, oli tietysti luonnollista jatketta Tarantinon aiemmalle työlle. Hän on elokuvissaan aina kierrättänyt ideoita ja kohtauksia vanhoista suttuisista sivukatujen leffateattereissa pyörineistä leffoista: länkkäreistä, sotaelokuvista, kaahausta ja tissejä tarjoilevista rikosfilmeistä... Ylipäätään häntä on innoittanut eksploitaatioryönä, ja hän on harvois...

Kirjailija Max Evansia käsittelevän artikkelin alkua:  Suomentamattomia länkkäriklassikoja 5:  Max Evans: The Hi Lo Country Nykylänkkäri on ongelmallinen käsite. Länkkärin, westernin, lajityyppi on yleensä kytketty rajaseutuun, ja rajaseutu, frontier, on historiallisesti muuttuva. Enää rajaseutua ei ole, ole ollut pitkään aikaan. Kaikki on valloitettu. Monet länkkärithän kertovat siitä epämääräisestä tuskasta, joka syntyy, kun ei ole mitään valloitettavaa.  Mistä nykylänkkäri sitten voisi kertoa, jos se kertoo ajasta, jolloin rajaseutua ei enää ole?  Max Evansin tuotanto on yksi vastaus. Evansin kirjojen länkkäriluonnetta tuskin kukaan kiistää, ja hänen romaaneistaan tehdyt elokuvat luokitellaan käytännössä aina länkkäreiksi, vaikka niissä liikutaankin kirjoitusajassa tai aivan lähimenneisyydessä, Evansin tapauksessa 1930- ja 1940-luvuilla. Tällainen on esimerkiksi Evansin ehkä tunnetuin romaani, The Hi Lo Country , josta valmistui elokuva osana 1990-luvun länkkäribu...

Juri Nummelin on edennyt suomentamattomien lännenkirjaklassikoiden sarjassaan Charles Neiderin The Authentic Death of Hendry Jonesiin, joka ilmestyi alun perin vuonna 1956. Se on verhottu kertomus Billy the Kidin vaiheista, ja siihen perustuu Marlon Brandon ainoa ohjaustyö, Vihan riivaama (The One-Eyed Jacks, 1961). Tässä artikkelin alkua.  Billy the Kid on yksi lännenfiktion perushahmoja: nuori kapinallinen, joka ryhtyy rikolliseksi. Billy the Kidin hahmoon liittyy paljon romantiikkaa, joka ei nykykatsojasta tai -lukijasta ole enää perusteltua, mutta hahmon historiaan liittyy edelleen niin paljon epäselvyyksiä, että kaikenlaiselle romantisoinnille on ollut tilaa.  Yksi varhaisista yrityksistä murtaa Billy the Kidin peittämää utuista verhoa oli kirjailija ja tutkija Charles Neiderin romaani The Authentic Death of Hendry Jones . Se kertoo peitellysti Billy the Kidin viimeisisistä vaiheista, mutta tekee sen autenttisen tuntuisella puheenomaisella kerronnalla ja kuvaamalla väkiva...

Juri Nummelinin artikkelisarjan "Suomentamattomia länkkäriklassikoita" aloitus.  Billy the Kidistä on kirjoitettu satoja opuksia, mutta kanadalaisen Michael Ondaatjen pieni kirja (vain 107 sivua käyttämässäni laitoksessa) The Collected Works of Billy the Kid: The Left-Handed Poems on niistä todennäköisesti erikoisin. Samalla se on ehkä äärimmäisin lännenromaani koskaan: se koostuu pelkistä fragmenteista. Osa katkelmista on lyhyitä runoja, jotka ovat itsensä Billy the Kidin "kirjoittamia", osa on eri henkilöiden proosamuodossa kertomia muistikuvia Billy the Kidin elämän varrelta. Mukana on myös sanomalehtijuttuja sekä proosaksi muutettu Charlton-yhtiön Billy the Kid -sarjakuva vuodelta 1969. Lisäksi kirjassa on muutama vanha epäselvä valokuva sekä yksi sivu, jolla pitäisi olla valokuva, mutta joka onkin jätetty tyhjäksi – aivan kuin osoitukseksi siitä, että Billy the Kidin kaltaisesta hahmosta ei pysty oikeasti kertomaan totuutta. Hän ei jähmety niin kuin kuvaan...

Alkua kirjailija ja kustantaja David Whiteheadin haastattelusta ja lisäksi Vermijo-elokuvan arvostelu.  Lännenelokuvien kuolemaa on manattu kohta 50 vuotta, mutta lajityyppi ei vain suostu kupsahtamaan. Myös lännenkirjallisuus on voimissaan, vaikka sitä ei enää lueta ja harrasteta yhtä paljon kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin joka kuukausi ilmestyi useita eri kioskilehtiä: Bill ja Ben, Colorado, Colt, Arizona, Texas, Cliff Copper... Jotkut eivät vain tyydy voivottelemaan menneen perään, vaan toimivat aktiivisesti tuodakseen edes osan siitä nykypäivään. Englantilainen kirjailija David Whitehead perusti muutama vuosi sitten Piccadilly Publishing -kustantamon, joka julkaisee sähkökirjoina sekä vanhoja että uusia länkkäreitä. Paino on vanhojen kirjojen uusintapainoksilla, ennen kaikkea 1960–1980-luvuilla ilmestyneiden pokkarilänkkärien, niiden joille annettu kutsumanimi "Piccadilly Cowboys" on antanut nimensä myös kustantamolle. Piccadilly Publishingin kirjailijoita ovat...

Aldo Leopold: Sand Countyn almanakka ja luonnoksia sieltä täältä (A Sand County Almanac, 1949). Suom. Tapani Kilpeläinen. 212 s. niin & näin. Luontokirjallisuus on merkittävä osa amerikkalaista kirjallisuutta. Siinä yhdistyvät filosofinen pohdinta ja lyyrinen luontokuvaus, kuten osoittaa luontokirjallisuuden suurin klassikko, Henry David Thoreaun Walden eli Elämää metsässä (1864). Myöhempiä klassikoita ovat muun muassa Suomessakin viime aikoina muutamalla käännöksellä esiin noussut (ja Ruudinsavussakin laajasti käsitelty) John Muir sekä 1900-luvun puolivälissä vaikuttanut Aldo Leopold (1887–1949). Leopold on ollut Amerikassa merkittävä luontokirjailija, joka on vaikuttanut suuresti ekologiseen ajatteluun, mutta Suomessa hänet on tunnettu huonosti, jos ollenkaan. Leopold työskenteli Yhdysvaltain liittovaltion hallinnossa riistanvartioinnin päällikkönä ja myöhemmin maanviljelystalouden professorina Wisconsinissa. Hän hankki osavaltiossa asuessaan omistukseensa 80 eekkeriä paljaa...

John Steinbeck Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath, 1939). Suom. Raimo Salminen. 629 s. Otava 2016. Myöhemmän Nobel-kirjailija John Steinbeckin (1902–1968) suurin romaani The Grapes of Wrath ilmestyi 1939 ja sijoittui aikalaishistoriaansa eli Yhdysvaltojen 1930-luvun lama-aikaan. Teos nousi suureksi menestykseksi, mutta sai myös suurta kritiikkiä yhteiskunnallisista näkemyksistään. Vielä tunnetummaksi maailmalla teosta nosti John Fordin ohjaama elokuva (1940), jonka pääroolissa oli Henry Fonda. Elokuva ei tosin kulje aivan romaanin mukaisesti. Ensimmäisen suomennoksen romaanista teki Alex Matson 1944, ja viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestyi Raimo Salmisen uusi suomennos. Käännös ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Tarinan pääroolissa on oklahomalainen Joadien perhe, joka joutuu lähtemään vuokratilaltaan pankin pakkolunastuksen takia. Kysessä ei ole mikään yksittäinen tapaus, vaan samankaltaiset toiminnat synnyttivät lukuisia ”irtolaisia” Yhdysvaltojen etelä- ja...

Michael Punke: The Revenant –  Kostaja. Suom. Arto Konttinen. 286 s. Scanria 2016. Vuoden 2016 vuodenvaihteessa tuli elokuviin Alejandro G. Iñarritun The Revenant , jonka pääosaa esitti Leonardo di Caprio. Elokuva osoittautui todella suosituksi: se sai kolme Oscar-palkintoa sekä useita Golden Globe-, BAFTA- ja muitakin palkintoja. Kyseinen elokuva perustui yli kymmenen vuotta aiemmin julkaistuun romaaniin, mutta vapaamuotoisesti. Romaanin kirjoittaja oli Michael Punke, joka on historian alaan erikoistunut asiantuntija. Hän on toiminut Montanan yliopiston määräaikaisena professorina ja Montana Quarterly ‑historialehden kirjeenvaihtajana, mutta myös Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusneuvostossa ja kongressissa sekä Maailman kauppajärjestössä Yhdysvaltain lähettiläänä. The Revenant (2002) on hänen ainoa fiktioteoksensa, mutta sen lisäksi hän on julkaissut kaksi historiateosta, joista toisessa ( Fire and Brimstone , 2006) käsitellään vuoden 1917 kaivosonnettomuutta Montanassa...

ENSYKLOPEDISTINEN LÄNNENKIRJALLISUUDEN HISTORIA Juri Nummelin: Wild West Finland. Suomalaisen lännenkirjallisuuden historia. 384 s. Avain 2016. ”Villiä länttä enää ole ei”, lauloivat Lasse Liemola ja Four Cats singlelevyllä 1960-luvun alussa. Laulun ”Viimeinen mohikaani” sepittänyt Peter Wehle ja suomentanut Kari Tuomisaari olivat omassa ajassaan oikeassa. Ilmiönä ”villi länsi”, jolla käsitteellä yleisesti viitataan Yhdysvaltojen ekspansiiviseen laajenemiseen länteen ja sen myötä konflikteihin intiaanien kanssa, oli tuolloin kauan sitten jäänyt historiaan. Siitä huolimatta villin lännen tarinat jatkuivat elinvoimaisina niin laulujen, näytelmien, elokuvien kuin kirjojenkin muodossa. Vielä 2000-luvulla villin lännen kuvauksilla on oma yleisönsä eri medioiden piirissä. Yleisten uskomusten mukaan lännenkirjallisuus Suomessa on perustunut käännettyyn tuotantoon. Juri Nummelinin kokoama teos Wild West Finland todistaa vastaansanomattomasti, että luulo ei ole tiedon väärti. Tuottelias t...