Siirry pääsisältöön

Mihinkä me mennään?

John Steinbeck Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath, 1939). Suom. Raimo Salminen. 629 s. Otava 2016.

Myöhemmän Nobel-kirjailija John Steinbeckin (1902–1968) suurin romaani The Grapes of Wrath ilmestyi 1939 ja sijoittui aikalaishistoriaansa eli Yhdysvaltojen 1930-luvun lama-aikaan. Teos nousi suureksi menestykseksi, mutta sai myös suurta kritiikkiä yhteiskunnallisista näkemyksistään. Vielä tunnetummaksi maailmalla teosta nosti John Fordin ohjaama elokuva (1940), jonka pääroolissa oli Henry Fonda. Elokuva ei tosin kulje aivan romaanin mukaisesti. Ensimmäisen suomennoksen romaanista teki Alex Matson 1944, ja viime vuonna Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestyi Raimo Salmisen uusi suomennos. Käännös ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota.
Tarinan pääroolissa on oklahomalainen Joadien perhe, joka joutuu lähtemään vuokratilaltaan pankin pakkolunastuksen takia. Kysessä ei ole mikään yksittäinen tapaus, vaan samankaltaiset toiminnat synnyttivät lukuisia ”irtolaisia” Yhdysvaltojen etelä- ja keskivaltioissa. He saavat kuulla Kalifornian mahtavista työtarjouksista, ja niin länteen lähtee tuhansia siirtolaisia.
Joadien perhe on varsin tyypillinen maalaisperhe 30-luvulta. Siihen kuuluvat isovanhemmat, jotka ovat oklahomalaisen tilan alun perin rakentaneet, ja heidän lapsensa, joista toinen poika vaimonsa kanssa on tilaa hoitanut ja toinen poika on kokenut oman perheensä menetyksen aiemmin. Tilanhoitajapariskunnalla on kuusi lasta, joista vanhin Tom on joutunut kuolemantuottamuksesta vankilaan ja palaa sieltä romaanin alussa. Toiseksi vanhin Noah on hieman tylsämielinen. Nuoria aikuisia ovat Rosaharn, joka on raskaana, sekä Al, joka on kiinnostunut pääasiassa tytöistä ja autoista. Kaksi nuorinta lasta on vielä alaikäisiä. Kaliforniaan retkelle lähtee mukaan lisäksi Rosaharnin avopuoliso sekä Tomin kotiin mennessään vahingossa tapaama koditon, entinen tuttu saarnamies.
Teoksen alkupuolisko on matkatarinaa, jossa aiemmat ihanteelliset odotukset alkavat vähetä mitä lähemmäksi Kaliforniaa tullaan. Oman osansa tarinasta saa myös Alin ja Tomin ylläpitämä Hudson Super-Six, perheen ”tavaravaunu”, jossa on paljon huoltamista. Joadien matkaväki ei kaikilta osin selviä perille asti. Varsinainen tragedia alkaa kuitenkin vasta Kaliforniassa, missä siirtolaisia on paljon ja suuret työnantajat ja muutkin paikalliset käsittelevät heitä miten tahtovat. Paikallisten lisäksi myös luonto nousee ahdistamaan siirtolaisia.
Tarinassa tavataan paljon erilaisia ihmisiä, mikä luo monipuolisen näkökulman aikaan ja tilanteeseen. Vanhimmat muistavat vielä, kun olivat apasseja hävittämässä 1800-luvulla, nuoremmat ovat enemmän kiinnostuneita tansseista ja autoista. Siirtolaisten näkökulma elämäänsä on täysin erilainen kuin paikallisten, jotka pelkäävät ja vihaavat heitä. Tämä näkökulma yhdistää teoksen monin osin nykyiseen Yhdysvaltoihin, jossa siirtolaisia, työttömiä, keskiluokkaisia ja miljonäärejä repivät ja ahdistavat monet asiat omasta näkökulmastaan. Sen sijaan se, johon vihamielisyys kohdistuu, näkee asian täysin toisenlaisesta perspektiivistä.
Vaikka tarina sijoittuu Oklahomaan, Teksasiin ja Kaliforniaan, perinteistä western-tarinaa Steinbeck ei kirjoittanut. Tarina sijoittuu hyvin voimakkaasti ja tarkasti 1930-luvun Yhdysvaltoihin eivätkä vaellustarinat olleet kovin yleisiä vanhassa lännenkirjallisuudessa. Tarina on kuitenkin kiinnostava ja monipuolinen, ja uusi suomennos on erinomainen. Modernistiseen tapaan tarina ei saa erityistä loppuhuipennusta, vaan se vain päättyy tiettyyn tilanteeseen, jonka merkitystä lukija saa itse miettiä. Joadin perheen lopullinen kohtalo jää auki.
Ossi Kokko


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...