Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka koskee naisten kirjoittamaa lännenkirjallisuutta. Koko artikkeli on Ruudinsavun lisäksi luettavissa kirjasta Etäisten laaksojen kirjat.
Ovatko naisten kirjoittamat kirjat erilaisia kuin miesten? Jotkut ovat sitä mieltä, että tällaisia jaotteluja ei pitäisi tehdä eri sukupuolten välillä, vaan katsoa vain kirjoja kirjoina, mutta totuus lienee, että sukupuoli todella näkyy kirjoissa, niiden tarinoissa, teemoissa ja kerronnassa. Naisten kirjoittamat länkkärit ovat useimmiten nimenomaan niitä länkkäreitä, joissa kerrotaan todellisesta maaseudun, pienviljelijöiden ja heidän vaimojensa Villistä lännestä.
Yleensä lännenkirjallisuuden katsotaan alkaneen Owen Wisterin Virginialaisesta, joka ilmestyi vuonna 1902. Wisterin romaani oli ensimmäinen realistinen kuvaus cowboy-elämästä – vai oliko? Coloradossa asunut naisasianainen Emma Ghent Curtis nimittäin julkaisi romaanin nimeltä The Administratrix vuonna 1889, ja siinä kuvataan cowboy-elämää, jonka Ghent hyvin tunsi, realistisesti ja uskottavasti. Juonikin voisi olla jostain uudesta länkkäristä: Coloradoon muuttava naisopettaja rakastuu cowboyyn, joka puhuu naisten oikeuksien puolesta. Mies murhataan, ja opettaja naamioituu cowboyksi kostaakseen murhaajille. Ghentin romaani on vasta viime vuosikymmeninä kaivettu esille ja nostettu vaihtoehdoksi perinteisen Wister-lähtöisen historiankirjoituksen rinnalle.
Toinen varhainen naispuolinen lännenkirjailija oli Helen Hunt Jackson. Hän oli aktivisti, joka toimi alkuperäisasukkaiden puolesta ja piti heidän kohteluaan ala-arvoisena. Hän kirjoitti aiheesta kirjan A Century of Dishonor vuonna 1881, ja samaa aihetta käsittelee myös hänen tunnetuin kaunokirjallinen teoksensa Ramona. Siinä kuvaillaan myös Kalifornian meksikolaisten turhautuneisuutta ja vihaa amerikkalaisia kohtaan, jotka ovat sodassa vieneet Kalifornian Meksikolta 1840-luvulla.
Ramona ilmestyi vuonna 1884 ja oli niin suosittu, että siitä kerrotaan otetun peräti kolmisensataa painosta. Kirja onkin vahvasti romanttinen: tarinassa skottilaista ja intiaaniperintöä oleva puoliverinen orpo Ramona asuu ankaran ottoäitinsä, varakkaan tilanomistajan señora Morenon talossa Etelä-Kaliforniassa, ja rakastuu Alessandro-nimiseen intiaaniin, joka tulee tilalle töihin lampaita keritsemään. Koska señora ei hyväksy suhdetta, Ramona ja Alessandro karkaavat. Elämä on kuitenkin vaikeaa: Alessandron heimo ajetaan kotiseudultaan, jotta alueelle saadaan eurooppalaisia siirtolaisia, ja sama jatkuu pitkin kirjaa. Ramona ja Alessandro joutuvat jatkuvasti muuttamaan lapsineen.
Lopulta Ramona ja Alessandro asettuvat asumaan San Bernardinon vuoristoon, mutta siellä jatkuvan muuttamisen aiheuttama stressi ja ahdistus ajavat Alessandron mielenterveysongelmiin. Lisäksi pariskunnan ensimmäinen lapsi kuolee, koska lääkäri ei suostu hoitamaan häntä. Valkoinen mies ampuu Alessandron, kun tämä ottaa hänen hevosensa. Ramona palaa señora Morenon tilalle, jossa hänet ottaa vastaan señoran poika Felipe. Kirja päättyy onnellisesti: kun ankara äiti on kuollut, Felipe ottaa Ramonan puolisokseen ja rakastaa myös tämän ja Alessandron lasta.
Ramonasta valmistui useita elokuvia, kuten D. W. Griffithin versio vuonna 1910. Kuuteentoista minuuttiin typistetyssä tarinassa Ramonaa esittää Mary Pickford. Dolores Del Rio esitti pääosassa vuoden 1928 versiossa, joka nähtiin myös Suomessa. Henry Kingin elokuvassa vuodelta 1936 pääosia esittävät Loretta Young ja Don Ameche. Tarinasta valmistui vielä meksikolainen filmatisointi vuonna 1946, ja lisäksi maassa tehtiin kirjan pohjalta telenovela vuonna 2000.
Pohjois-Amerikan tilanteesta kiinnostunut ja siitä useita teoksia kirjoittanut naisasianainen Alexandra Gripenberg suunnitteli Ramonan suomennuttamista, mutta työhön ei löytynyt riittäviä varoja. Se olisi ollut ilmestyessään yksi ensimmäisiä suomeksi ilmestyneitä romaanimittaisia Lännen kertomuksia.
Jackson ei ollut ainoa naiskirjailija, joka edellisen vuosisadan vaihteessa kirjoitti rotujen välisistä suhteista. Esimerkiksi Honorée Willsie Morrowin ensimmäisessä romaanissa The Heart of the Desert (1913) sankaritar menee naimisiin täysiverisen intiaanin kanssa, mitä pidettiin ajan kirjallisuudessa yleensä tabuna. Morrowilta on suomennettu yksi romaani, Uudisasukkaan poika (1926), jossa kuvataan länteen suuntautuvan muuttoliikkeen traagisia tapahtumia, näkökulmahenkilönä 13-vuotias poika. Suomalainen kustantaja WSOY peitteli kirjailijan sukupuolta julkaisemalla romaania nimellä H. W. Morrow.
Muita saman ajan realistisia naispuolisia lännenkirjailijoita olivat esimerkiksi Kate Boyles, joka kirjoitti veljensä Virgil Boylesin kanssa teoksen Langford of the Three Bars (1907), Ada Woodruff Andersonin The Heart of the Red Firs (1908) ja luonnonsuojelijana ja naisasianaisena tunnetun Adeline Knappin The Well in the Desert (1908). Amerikkalainen kirjoittaja Ron Scheer on kaksiosaisessa teoksessaan How the West Was Written 1–2 (2014) on käsitellyt laajasti myös naiskirjailijoiden varhaisia lännenromaaneja.
Monet näistä naiskirjailijoista olivat itse eläneet rajaseutuelämää. Esimerkiksi Bertha Muzzy Bower (1871–1940) kirjoitti hyvin tuntemastaan cowboy- ja ranch-elämästä. Hän käytti taiteilijanimenään sukupuolineutraalia B. M. Boweria ensimmäisen aviomiehensä Clayton Bowerin mukaan, ehkä välttääkseen kilpailua toisen aviomiehensä, niin ikään lännenkirjailijana tunnetun Bertrand William Sinclairin kanssa. Pariskunta oli tutustunut Montanassa, jossa Sinclair oli toiminut Bowerien perheen alivuokralaisena ja antanut Bowerille palautetta tämän tarinoista. Myöhemmin Bower meni vielä kerran naimisiin cowboy Bud Cowanin kanssa ja avasi tämän kanssa hopeakaivoksen Nevadassa.
Bower julkaisi ensimmäisen tarinansa vuonna 1901 Lippincott's Magazine -kirjallisuuslehdessä, mutta enemmän hän kirjoitti pulp-lehtiin, jotka olivat alkaneet ilmestyä vuosisadan vaihteessa. Bowerin ensimmäinen romaani Chip of the Flying U ilmestyi kirjana vuonna 1906, ja siitä tehtiin elokuvakin vuonna 1914. Pääosassa oli Tom Mix, josta tuli Bowerin henkilökohtainen ystävä.
Nyt luettuna Bowerin kirjat tuntuvat vanhentuneilta ja vanhan cowboy-slangin käyttö on vieraannuttavaa, mutta aikanaan hänen teoksensa olivat silti suosittuja ja niistä valmistui useita elokuvia. Viimeinen oli vuonna 1939 tehty The Chip of the Flying U:n filmatisointi, jonka pääosassa oli B-elokuvien tähti Johnny Mack Brown.
Bowerin kirjat asettuvat kuitenkin vastahankaan länkkärien yleisen kehityksen kanssa: pääosassa ei ole yksinäinen sankari, vaan joukko erilaisia tyyppejä. Kirjoissa väkivaltainen toiminta ei koskaan ole keskiössä eikä kaikilla hänen sankareillaan ole edes revolveria. Lisäksi Bowerin kirjoissa naiset voivat olla yhtä tärkeitä hahmoja kuin miehetkin.
Bower kuitenkin piilotteli sukupuoltaan nimensä alkukirjainten taakse. Arvosteluissa häntä kutsuttiin mieheksi vielä 1920-luvulla, ja asianlaidan tietävätkin välttelivät sukupuolen paljastavien pronominien käyttämistä. Lännenkirjallisuuden klassikko Elmer Kelton on tiennyt kertoa, että kun Bowerin sukupuoli paljastui, hänen kirjojensa myynti väheni.
Kommentit
Lähetä kommentti