Siirry pääsisältöön

Sarjakuva-arvostelu: Bouncer 3

Bouncer jo kolmanteen osaan

François Boucqin piirtämä ja Alejandro Jodorowskyn kirjoittama Bouncer-sarja on tullut Suomessakin jo kolmanteen osaan. Tarinassa ei taaskaan siekailla turhia. Ankeus ja inhorealismi vellovat päällimmäisenä, kun heti alkajaisiksi Bouncer joutuu hirttämään lapsia syöneen ihmisraunion. Tämän jälkeen Bouncer, tunnettu tappaja, rientää alttarille rakastamansa Naomin, ansioitunut ilotyttö, kanssa vain tullakseen jätetyksi viime metreillä. Ja tämä kaikki on vain alkua tapahtumien vyörylle. Meininki on sen verran tutun oloista aiemmista tarinoista, että niistä pitäneet takuulla pitävät myös tästä uutukaisesta.
Tarinasta tai oikeastaan koko albumisarjasta on vaikea löytää mitään muuta kuin ihmisen elämän synkimpiä sävyjä. Ihmishenget ovat alennusmyynnissä, rakkaus kaupan ja hyvin usein ystävyyskin lunastetaan rahalla. On sanottu, että Bouncer on sukua varhaisemmille Blueberry ja Comanche -sarjoille. Mitään muuta yhteistä näillä ei kuitenkaan ole kuin genre, formaatti, kerrassaan upea kuvitus ja hyvä tarinan kerronta. Bouncerissä ei ole häivähdystäkään etenkään Blueberryä leimaavasta seikkailullisuudesta. Yhtenevyyttä löytyy ehkä eniten italo-westernien antisankareihin, Jonah Hexiin tai ahdistuneisiin supersankareihin. Mutta ei niihinkään ihan täysin, sillä esimerkiksi Jonah Hex on onnistunut rujoudestaan huolimatta säilyttämään ison osan moraalisesta selkärangastaan. Bouncerissa antisankarius on viety niin pitkälle, että hyvyyttä on vaikea löytää enää mistään. Lukijan on vaikea löytää itselleen samaistumiskohdetta, ja siksi joidenkin on vaikea pitää tästä sarjasta. Käytännössä Bouncerin ainut inhimillinen piirre on päähenkilö itse, alkoholisoitunut, yksikätinen tappaja, joka kuitenkin edelleen on kykenevä rakkauteen ja ystävyyteen.
Nyt käsillä oleva tarina kaksiosaisen seikkailun aloitusosa. Tuskinpa Jalava olisi tätäkään julkaissut ellei olisi aikeissa päräyttää myös jatko-osaa painokoneesta ulos. Ranskassa sarja on edennyt jo yhdeksänteen osaan, joten Jalavalla on vielä paljon työsarkaa edessään, mikäli sarja löytää Suomessa tarpeeksi ostajia. Onneksi Bounceria suomentamaan on otettu legendaarinen Heikki Kaukoranta, joka tulkitsee tämänkin tarinan suomilukijoille pettämättömällä ammattitaidollaan. Parhaan mahdollisen kotimaisen toimittamisen ja kääntämisen näin laadukas sarjakuva todella ansaitseekin.
Janne Viitala

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Dvd-arvostelu: Hostiles

Yrmy ratsuväkidraama Hostiles (USA 2017). Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Stuart Cooper. Pääosissa: Christian Bale, Rosamund Pike, Wes Studi. 2 t 7 min. Saatavilla dvd:nä ja mm. Telia TV:ssa.  Stuart Cooper on aiemmissa ohjaustöissään ( Crazy Heart, Rautakaupunki, Black Mass ) osoittautunut mielenkiintoiseksi tekijäksi, jonka töitä leimaa miehinen ahdistus. Väkivalta purkautuu esiin vahvana draamallisena elementtinä, mutta samalla Cooper antaa näyttelijöille tilaa. Hyvä esimerkki tästä on myös Cooperin uusin elokuva, viime vuonna kansainvälisen ensi-iltansa saanut ratsuväkikuvaus Hostiles . On harmi, että näin hyvää elokuvaa ei tuotu Suomessa elokuvateattereihin, vaan se nähdään täällä vain suoratoisto- ja vuokrapalveluissa sekä dvd:nä. Elokuvan valmistuminen on hyvä esimerkki siitä, että länkkärit ja niiden tematiikka kiinnostavat tuottajia ja näyttelijöitä, mutta sama ei aina näy lippuluukuilla. Vuoten 1892 sijoittuvan Hostilesin pääosassa Christian Bale on väkivaltaisuudestaan...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...

Martin Scorsesen ensimmäinen lännenelokuva

Martin Scorsese: Killers of the Flower Moon. Pääosissa Leonardo Di Caprio, Lily Gladstone,  Robert De Niro. 3 t 28 min.  Ohjaajaveteraani Martin Scorsese on selvästi kovassa vedossa yli 80-vuotiaana: hänen uusin elokuvansa, Killers of the Flower Moon on hyvä ja energinen näyttö ohjaajan taidoista.  Tarina yksinkertaisesta nuoresta miehestä (Di Caprio), joka ajautuu manipuloivan enonsa (De Niro) taikapiiriin ja alkaa tuhota osage-vaimonsa sukulaisia, jotta näiden öljymaat tulisivat hänen enolleen, on kerrottu vetävästi ja kiinnostavasti – kolmen ja puolen tunnin kesto ei tunnu missään kohtaa liialliselta.  Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin lännenelokuvien maailma on melkein kokonaan kadonnut. Ollaan 1920-luvulla, suurin osa liikkumisesta tapahtuu autoilla, hevosrancheja on. Alkuperäisasukkaat ovat rikastuneet mailta löytyneen öljyn ansiosta – kuvat kertovat hervottomasta elintasosta, joka ei kuitenkaan ole täydellinen, koska intiaanit eivät välttämättä itse saa halli...