Seuraava juttu julkaistiin Ruudinsavussa lyhennettynä, tässä alkuperäinen versio. Kuvitus: Aapo Kukko.Morricone liikutti tunteita isolla areenalla
Kun Ennio Morricone perui Suomen-konserttinsa keväällä selkävaivojen takia, aloin epäillä, mahtaako 1928 syntynyt maestro enää tulla Suomeen. Kyllä tuli. Maestron johdolla esiintyi Tshekkien kansallinen sinfoniaorkesteri ja täydennetty kotimainen Grex Musicus -kuoro. Kaikkiaan lavalla oli parisataa henkeä.
Pieni mies asteli orkesterin eteen hauraan näköisenä mustassa poolopaidassa ja puvussa, kumarsi yleisölle ja alkoi johtaa. Vähin elein, enimmäkseen istualtaan, mutta mikä tunne musiikista välittyi! En kaivannut valkokankaalle filmikuvia, kuten joku ruotsalaisarvioija ja Hesarin Avola. Lähikuvat soittajista, laulajista ja maestrosta riittivät.
Alussa vaskisoittimien korkeat äänet hieman särkyivät, mutta sitten tasot saatiin kohdalleen ja musiikki soi jopa hienommin kuin jäähallissa olisi odottanut. Kokoonpanon laajuus kuului muhkeana sointina.
Konsertti kesti kaksi ja puoli tuntia, keskellä pieni tauko. Morriconellahan valinnanvaraa riittää. Aika paljon hän esitti vähemmän tunnettujen elokuvien sävelmiä 60-luvun pieniä italialaisfilmejä myöten, mutta mestari on aina mestari. Tunnelmat vaihtelivat, tunteet kuohuivat.
Tutut länkkärisävelmät olivat selviä kohokohtia. Ensimmäisen puoliajan päätti upea Leone-sikermä, solistina Morriconen nykyinen luottosopraano Susanna Rigacci, ja toisen avasi väkevä setti Tarantinon The Hateful Eightin musiikkia. Ehkä pitäisi sittenkin antaa filmille tilaisuus.
Lopuksi kuultiin kaksi encorea, toisena niistä uudestaan Hyvien, pahojen ja rumien The Ecstasy of Gold, jossa mestarin avustajat innostuivat tanssimaan lavan sivulla. Yleisö osoitti suosiota seisaaltaan.
Tapani Bagge
Kommentit
Lähetä kommentti