Siirry pääsisältöön

Sarjakuva-arvostelu: Rivo Länsi

Rivo Länsi tarjoilee kakkosta

Onanias Onnekas: Rivo Länsi Special N:o 1: Mekaaninen morsian. 77 s. Lempo Kustannus.
Kiero-Dick: Rivo Länsi N:o 4: Mambo, musta kostaja. 100 sivua. Lempo Kustannus.

Kiero-Dickin eli nykyään Tampereella asuvan Pauli Hirtolahden kiero mielentuotos eli Rivo Länsi on löytänyt selvästi oman lokeronsa ja jatkaa ilmestymistään.
Sarjaan teki spesiaalin salanimellä toinen sarjakuvantekijä nimellä Onanias Onnekas – hän ei kuulemma halua nimeään julkisuuteen. Tarina poikkeaa aiemmista Rivo Länsi -sarjan kirjoista huomattavasti: se on scifi- ja steampunk-henkinen juttu hullusta professorista, joka on rakentanut seksirobotin. Robotti on tosin vain yksi sivujuoni mielettömiä ideoita heittelevästä tarinasta, jossa fyysinen kiihotus ei ole niinkään tärkeää kuin varsinaisen Kiero-Dickin omissa kertomuksissa.
Lähikuvia pyllyistä ja penetroivista peniksistä tarjoilee sitten taas runsain mitoin Kiero-Dickin paluu sarjaan. Mambo, musta kostaja (kannen mukaan nimi on Mambo pääsee kahleistaan) on mukaelma 1970-luvun suosituista orjaplantaasikirjoista ja -elokuvista ja varmasti saanut innoitusta Tarantinon Django Unchainedista.
Mambo on musta orja, joka pääsee tuikkaisemaan emäntää kakkoseen tuon tuosta – emäntä ei luonnollisesti halua tulla raskaaksi. Isäntä ei tällaista peliä kuitenkaan kauan katsele ja Mambo ruoskitaan verille. Lisäksi hänen puolisonsa raiskataan rajusti. Alkaa sisällisota ja Mambo karkaa liittyäkseen pohjoisen joukkoihin. Härskien käänteiden jälkeen tulee kosto, jossa jälleen kerran tuikataan kakkoseen.
Nopeasti luettavat sarjat eivät aina ole riittävän parodisia ollakseen hauskoja, nyt ne vaikuttavat paikoitellen kuin ne olisivat aitoja 70-luvun fumetteja aina kankeaa kuvajakoa myöten. Mekaaninen morsian -spesiaali on hiukan monimuotoisempi, mutta sen juoneen taas on ängetty aivan liikaa kamaa.
Juri Nummelin

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista) Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää? Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa. Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font. Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan. Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaist...

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...