Hirttämättömät (2023). Ohjaus ja käsikirjoitus Andrei Alén. Pääosissa Aku Hirviniemi, Ona Huczkowski ja Andrei Alén. Sivurooleissa mm. Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti, Ada Laine ja Hannele Lauri. 93 min. Väri.
Andrei Alénin tulkinta Speden, Simon ja Loirin legendaarisesta halpisspedeilystä alkaa vieraannuttavalla kikalla: alkutekstit on väsätty italowesternien tyyliin ja esiintyjien nimet väännetty ”kansainvälisiksi”.
Yksinäinen Ratsastaja (Hirviniemi) ja hänen apurinsa Tonto (Alén) vangitsevat Speedy Gonzales -nimiseksi rikolliseksi tekeytyneen Violan (Huczkowski) lunnaiden toivossa. Tosiasiassa Viola huijaa heitä ja aikoo pelastaa perheensä talouden lunastamalla kaksikosta luvatun palkkion. Liikkeelle lähdetään Njetponimajstadista, kohteena Stockmannstadsgrad. Ollaan jossakin Villi Pohjola-elokuvien ja Mad Maxien todellisuudessa, jossa Suomi on lähinnä aavikkoa eli yhtä suurta sorakuoppaa ja kaupunkipahaiset parakkikyliä, joissa vallitsee anakronismein höystetty Villin lännen meininki. Tai voisi vallita.
Andrei Alén on sanonut halunneensa tehdä koko perheen ”ilokuvan” ja työsti hanketta 20 vuotta. Projektin raahautuessa eteenpäin Alén toteaa Hirttämättömien käsikirjoituksen olleen hänelle henkireikä. Siksi onkin erikoista, että juuri raakilemainen käsikirjoitus on koko projektin heikoin lenkki.
Lähes joka kohtauksessa loireileva Hirviniemi on tuskin saanut muuta ohjausta kuin sen, että ”kohtauksen aiheena on se ja se, sepitä siitä jotain hassua. Jos et keksi mitään, sylkäise (päällesi)”. Alén ja Hirviniemi kohtasivat Tuntemattoman sotilaan kuvauksissa. Lisäksi Aku Louhimies on uusio-Hirttämättömien tuottaja.
On pyritty olemaan hyvällä asialla, minkä vuoksi esimerkiksi elokuvan hiilineutraalia tuotantoa korostetaan. Intiaanit on korvattu kolmella ”sateenkaarisoturilla”, jotka pomppaavat silloin tällöin näkyville. Pääosan esittäjistä ei löydy vuoden 1971 version karismaa. Vitsitkin on hiekkapuhallettu lapsille sopiviksi, ja niitä alleviivaillaan siinä määrin, että dialogit muistuttavat viisivuotiaiden kinastelua.
Hyvät aikeet peittyvät hiekkamyrskyyn. Alénin Hirttämättömien katselu on kuin jankkaavaa painajaista, jossa ei päästä millään eteenpäin. Lapsena puolivillainenkin spedeily oli jännää ja hauskaa, erityisesti Loirin heittäytymisen vuoksi. Uusioidusta Hirttämättömistä ei siihen ole, ”ilokuvan” sijaan voisi puhua ”wasternista”.
Vesa Kataisto
Vanhan Henryn yllätys
Old Henry (2021). Ohjaus ja käsikirjoitus Potsy Ponciroli. Pääosissa Tim Blake Nelson, Scott Haze, Gavin Lewis, Trace Adkins, Stephen Dorff.
Maanviljelijä nimeltä Henry (Tim Blake Nelson) löytää maaplanttinsä liepeiltä haavoittuneen miehen (Scott Haze), jonka satulalaukku pullistelee rahaa. Henry vie huonokuntoisen miehen kotiinsa, jossa hän asuu teini-ikäisen poikansa kanssa. Miehen jäljillä on kuitenkin kolme tinatähteä kantavaa miestä, jotka löytävät tiensä Henryn kotiovelle, ja vaativat haavoittunutta miestä ja rahasaalista itselleen.
Vanha Henry ei olekaan niin vain taivuteltavissa, sillä hänelle (ja kaikille muillekin) on lopulta epäselvää, ketkä ovat lainvalvojia ja ketkä roistoja. Tilanne tulehtuu, ja lopulta syntyy tulitaistelu, jossa ovat panoksena henki, rahat ja Henryn pojan tulevaisuus. Henryn vastustajat eivät osaa aavistaa, että tihrusilmäinen, sänkinen, repaleinen ja rähjäinen ukko onkin Billy the Kid, jonka Pat Garrett sittenkin on aikoinaan jättänyt henkiin.
Tulitaistelun lopputulos ei ole aivan niin selvä kuin lopulta yllättävän isoksi kasvanut roistojoukko on etukäteen kuvitellut.
Käytännössä lähes tuntemattomien tekijöiden aikaansaama Old Henry on hitaasti nostanut suosiotaan ja mainettaan. Muutamassa Coenin veljeksen elokuvassa tärkeitä rooleja näytellyt Tim Blake Nelson on pahisten johtajaa esittävän takavuosien tähden Stephen Dorffin lisäksi ainoana suurelle yleisölle jollain tapaan tunnettu nimi. Käsikirjoitus on yllätyksellinen, kekseliäs ja muutenkin silkkaa rautaa. Varsin kokematon ohjaaja ja käsikirjoittaja Potsy Ponciroli on saanut kokonaisuuden pysymään kasassa ja rullaamaan loogisesti kohti huipennustaan. John Matysiakin kuvaus luo seesteisen ja rauhoittavan taustan kiivaille tapahtumille. Kuvaus ja miljöö ovat paljon velkaa 1970-luvun revisionistisille westerneille, mutta itse tapahtumat voisivat olla kuin jostakin 1950-luvun huippulänkkäristä.
Tässä elokuvassa onnistuu kaikki. Old Henry takuulla muistataan, kun joskus laaditaan listaa 2020-luvun tärkeimmistä westerneistä. Toivottavasti elokuva julkaistaan suomeksi myös myyntiformaatissa, sillä tällä hetkellä se on suomenkielisin tekstein varustettuna saatavissa ainoastaan muutamasta suoratoistopalvelusta.
Janne Viitala
Boetticherin jalanjäljissä
Dead for a Dollar (2022). Ohjaus ja käsikirjoitus Walter Hill. Pääosissa Christoph Waltz, Willem Dafoe ja Rachel Brosnahan.
Ohjaajalegenda Walter Hillin edellisestä elokuvasta ehti ennen tätä kulua kuusi vuotta, mutta edellisestä kunnon elokuvasta eli Last Man Standingista 26 vuotta. Välillä mies oli kyllä ohjannut tv:lle onnistuneesti Deadwoodin pilottijakson (2004) ja minisarja Broken Trailin (2006). Jännityksellä odotin tätä uutuutta, mutta hyvä leffahan se on.
Lopputeksteissä elokuva on omistettu Budd Boetticherille, jonka tiukoissa 50-luvun länkkäreissä Randolph Scott yritti toimia oikein vaikeissa tilanteissa, usein Burt Kennedyn käsikirjoituksen pohjalta. Hillillä Scottin tilalla on tällä kertaa Christoph Waltz, joka tekee palkkionmetsästäjä Max Borlundin roolin mainiosti, ilman ylimääräisiä maneereita.
Borlund palkataan hakemaan Meksikosta mustan sotilaskarkuri Elijah Jonesin (Brandon Scott) mukaansa sieppaama liikemiehen rouva Rachel Kidd (Rachel Bushanan). Seurakseen Borlund saa ratsuväen kersantti Alonzo Poen (Warren Burke).
Totuus on tietysti toinen: rouva Kidd on paennut väkivaltaista petturimiestään toisen karkurin kanssa ja lavastanut sieppauksen saadakseen heille matkarahat Kuubaan. Rouva myös osaa pitää puolensa ja on harjoitellut derringerin käyttöä.
Maisemat ovat karuja ja komeita. Meksikossa kumpikin pari törmää sekä paikallisiin viranomaisiin että suurtilallinen Tiberio Vargasiin (Benjamin Bratt). Vargas haluaa osille kaikesta mahdollisesta eikä kaihda keinoja saadakseen sen, mikä hänelle hänen mielestään kuuluu.
Willem Dafoe texasilaisena peluri ja revolverisankari Joe Cribbensinä nauttii selvästi roolistaan, ja kyllä katsojakin viihtyy Cribbensin, Borlundin ja Vargasin nokitellessa toisiaan. Myös Martin Kidd (Hamish Linklater) liittyy peliin tullessaan noutamaan vaimoaan. Loppukahinat ovat asiaan kuuluvan mutkikkaita ja räyhäköitä, ja naisetkin tarttuvat aseeseen. Tällä kertaa Hill ei kuitenkaan käytä hidastuksia tai mässäile muutenkaan, vaan Boetticherin tapaan ihmiset vain putoavat satulasta tai kaatuvat muuten näyttävästi.
Kaikki eivät edes kuole. Lopputeksteissä kerrotaan keskeisten henkiinjääneiden myöhemmät vaiheet.
Oikein viihdyttävä vanhan hyvän ajan western vanhalta mestarilta. Teatterikierroksen jälkeen elokuva löytyy netistä Blockbusterilta ja Viaplaylta, ja ulkomainen Blu-ray on saatavilla ainakin Cdonista.
Tapani Bagge
Kommentit
Lähetä kommentti