Siirry pääsisältöön

Pecos Bill -jutun alkua

Ruudinsavun sarjakuvaspesiaalin 2/2020 täydentää Kari Elkelän juttu italialaisesta Pecos Bill -sarjakuvasta. Tässä siitä alkua. 


Pecos Bill -sarjakuvalehti aloitti Italiassa vuonna 1949 Guido Martinan käsikirjoittamana ja Raffaele Paparellan piirtämänä. Jatkossa mukaan tuli useita muitakin piirtäjiä. Suomessa Pecos Billin julkaiseminen alkoi vuonna 1953 ja lehti saavutti nopeasti suuren suosion, jonka taustalla olivat loisteliaat värit, huikeat maisemat, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja vauhdikkaat tarinat. Pecos Bill -sarjakuvalehden kultakausi oli Suomessa 1953–1961, jolloin julkaistiin 163 numeroa.

Pecos Billin tarina kulkee hengästyttävästi jännittävästä tilanteesta toiseen. Lukija saa seurata takaa-ajoja, vangitsemisia ja mielikuvituksellisia pakoja. Mukana on valepukuja, kaksoisolentoja, juonittelua, petkutusta ja syyttömänä epäiltyjä. Uhkana on tämän tästä kidutus, uhrikuolema ja hukkuminen. Usein toistuvissa taisteluissa ja kamppailuissa monet haavoittuvat ja jotkut jopa kuolevat.


Päähenkilöt

Sarjakuvan samanniminen päähenkilö pohjautuu väljästi Edward O'Reillyn 1920-luvulla julkaistuun tarinaan susien kasvattamasta Pecos Billistä. Sarjakuvan Pecos Bill on jalomielinen rosvoja ja vääryyttä vastaan taisteleva Villin lännen sankari, jonka erityiskyky on mielikuvituksellisen taitava lasson käyttö. Hän välttää pyssyllä ampumista, koska kykenee urotöihin tahdonvoimalla ja paljain käsin. Tarvittaessa Pecos Bill voi kutsua susilauman avukseen.

Sankarin läheisin kumppani on viisas ja yliluonnolliset kyvyt omaava hevonen Myrskytuuli, joka osaa huimat hypyt ja rosvojen nujertamisen sekä suorittaa itsenäisesti isäntänsä käskyt ja tulee sankarinsa avuksi pyytämättäkin. Pecos Bill -lehden komeimmissa kansikuvissa sankari kiitää uljaan ratsunsa Myrskytuulen selässä yli esteiden sekä vuoria ylös ja alas. Viisas hevonen osaa avata kidutuspaaluun vangitun isäntänsä siteet. Sillä on myös yliluonnollinen kyky kutsua apuun muita eläimiä, kun Pecos Bill on väliaikaisesti toimintakyvytön.

Pecos Billin morsian on Pikku Sue eli Sue Morgan, jonka sankari pelastaa monista vaaratilanteista. Sue on kaima lännenlegendan Sue Nopsajalalle, jonka Myrskytuuli-hevonen kiidätti ja jätti kuuhun. Pecos Bill ei yleensä halua Sueta mukaan taisteluihin, vaan pyrkii lähettämään hänet suojaan. 

Seikkailuissa tärkeimmät kumppanit ovat todellisilta henkilöiltä nimensä lainanneet Davy Crockett ja Jane Calamity, joka muualla tunnetaan Calamity Janena. Davy Crockett on taistelutoveri, jonka kerskunta ja tappelunhalu johtavat usein vaikeuksiin. Lihava jukravit-kirosanaa toisteleva Davy on myös Pecos Billin sankaritarinan kertoja. 

Entisestä lainsuojattomasta Jane Calamitystä tulee Pecos Billille tärkeä taistelutoveri. Jane kirjoitetaan tarinaa vauhdittamaan sen 52. osassa, joka on Suomessa numero 21/1956. Tämän jälkeen Pikku Sue jää entistä enemmän taka-alalle. Jane pelastaa Pecos Billin vaaratilanteista, mutta tulee myös itse tämän pelastamaksi.

Ystävänä ja taistelutoverina on alusta alkaen Valkosulka, jonka oma intiaaniheimo hylkäsi vangin surmaamisesta kieltäytyneenä pelkurina. Hänet Pecos Bill kohotti takaisin sankariksi.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ruudinsavu 1/2025: pääkirjoitus

  Taylor Sheridan 1883 Yellowstonen ja American Primevalin suosiosta Kuten olen usein ennenkin tällä palstalla sanonut, televisio ja suoratoisto ovat länkkärien paras turva tällä hetkellä. Tästä on Ruudinsavussa todisteena pitkä juttu käsikirjoittaja ja ohjaaja Taylor Sheridanin Villiin länteen ja nykylänteen liittyvistä elokuvista ja sarjoista, joihin hän on saanut vanhojen länkkärien tunnelmaa yhdistettynä nykyaikaisiin näkemyksiin. Yellowstone ja sen esisarjat 1883 ja 1923 ovat olleet monien perinteisten länkkärifanien suosiossa, mutta niissä näkyy myös kriittinen asenne suhteessa maskuliiniseen uhoon ja machoiluun. Sheridan on onnistunut tuplaamaan katsojaluvut kuvatessaan kovapintaisia cowboyta ikään kuin puolueettomasti: heitä voi samaan aikaan ihailla ja inhota. (Tosin Sheridan vaikuttaa Yellowstonen nelos- ja vitoskaudella kallistuneen ihailun puolelle, kun on itse ruvennut enenevässä määrin näyttelemään sarjassa ja esittelee lihaksiaan ja ratsastustaitojaan.) Yellowstone n...

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...