Siirry pääsisältöön

Wallu muistelee Punaniskan tekoa

Ruudinsavun 2/2020 pääjuttu on itsestäänselvästi Wallu Vaalion pitkä muistelu Punaniska-sarjakuvan tekemisestä. Mainiota tekstiä kuvittavat hienot näytteet sarjasta vuosien varrella, tässä jutun alkua. 


Äänestä piirroshahmoksi

Punaniskalla on vahva musikaalinen tausta. Hän ilmestyi ensimmäisen kerran ääniaalloille jo 1980-luvun lopulla, kun Rauli Rallu Nordberg aloitti Rytmiradio Lahti -nimisellä radiokanavalla Punaniska-nimimerkillä kantriohjelman.

Punaniskaa ennen Rauli Nordberg oli tullut tutuksi paitsi musiikkiharrastuksestaan, myös useista sarjakuvallisista tekemisistä: Raulin vetämä Kalletuotanto Oy syndikoi suomalaisia sarjakuvia lehtiin hyvällä menestyksellä, Helsingin Sanomien sunnuntainumeroissa pyöri Raulin kirjoittama ja piirtämä Taneli-sarjis ja menestystä oli miehelle tullut Kemin sarjakuvakilpailuissakin.

Punaniskan siirtyminen radioäänestä piirroshahmoksi toi mukaan toisen sarjakuvantekijän, Harri Wallu Vaalion. Rauli ei raaskinut itse piirtää riittävän rumaa ja epämusikaalista, kun tarvitsi ohjelmansa mainontaan piirroksen itsestään, ja Wallu vanhana tuttuna tarttui pensseliin. Syntyi karvainen, punaniskainen miehen köriläs, joka huokui kantriepämusikaalisuutta. Vain hatun kanssa tehtiin alussa enemmän töitä: mallivaihtoehtoja oli turkishatusta stetsonin kautta lieri terhakkaasti edestä pystyssä törröttävään malliin. Näistä viimeinen sitten valikoitui Punaniskan muuten tyhjän pään peitoksi. Ensimmäinen Punaniska-piirros päätyi muun muassa radio-ohjelmaa mainostavaan tarraan. (Loput hattuvaihtoehdot löytyvät Punaniska-albumeista Joonaksen Honky Tonk Angels -tyttökuvien kehyksistä.)

Piirroksesta sarjakuvaksi

Koska Punaniskan piirroshahmo tuntui heti hemmetin elävältä, Wallussa heräsi himo tehdä tästä myös sarjakuvasankari. Rauli tosin muistaa haaveilleensa Villin Lännen sankaruudesta jo viisivuotiaana tavaillessaan isompien poikien Tex Willereitä. Todellisuudessa ajatus taisi leijailla Damokleen miekan lailla kummankin pään päällä. Asiaa avitti myös se, että samoihin aikoihin eräs sarjakuvasyndikaatti julisti sarjakuvakilpailun, jossa etsittiin strippisarjakuvaa sanomalehtiin. (B. Virtanen taisi sijoittua tässä toiseksi.)

Sarjakuvan tekeminen yhteistyönä pakotti Wallun ja Rallun yhteisen suunnittelupöydän ääreen.  Rallu otti ensisijaisesti tehtäväkseen käsikirjoittamisen ja Wallulle lankesi piirrospuoli. Yhdessä kuitenkin kaikkea mahdollista suunniteltiin ja mietittiin, ja jatkossa hommat menivät usein limittäin ja lomittain.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tex Willerin uuden sukupolven kuvittajat

(ote artikkelista) Mitä Tex Willerin kuvittajat ovat miehiään, mitä he ovat tulleet tehneeksi ja miltä heidän tulevaisuutensa Texin parissa näyttää? Reilu kymmenen vuotta sitten tilanne Tex Willerin tekijäjoukoissa näytti uhkaavalta. Vanha kaarti oli osittain jo väistynyt, ja osa tekijöistä selvästi tuskaili iän tuomien vaikeuksien kanssa. Nyt tilanne on muuttunut lähes tyystin. Texin kultaista sukupolvea edustaa enää vuonna 1941 syntynyt ikinuori Giovanni Ticci, sekä Texin parissa myöhemmin aloittaneet veteraanit Miguel Angel Repetto, Roberto Diso ja Alfonso Font. Texin varsinainen tähtikaarti Ticcin rinnalla on melko harvalukuinen: vakiintuneimmat tähdet ovat Fabio Civitelli sekä lähes tyystin kansikuvamaakariksi joutunut Claudio Villa, jonka kauan valmisteilla ollut Texin suuralbumi toki tekee tuloaan. Myös superlahjakkaat vuonna 1975 syntyneet Cestaron kaksoset, Raul ja Gianluca, jotka tuskastuttavasta hitaudestaan ja vierailuista muissa sarjoissa (viimeksi heitä on julkaist...

Winnetou ja Saksan länkkärimaakarit

Alkua Juri Nummelinin artikkelista, joka käsittelee Winnetou-elokuvia.  Karl Mayn teoksiin perustuvat lännenelokuvat olivat valtavan suosittuja 1960-luvulla, mutta kestävätkö ne enää katsomista?  Kirpputorilta tarttui käteen jokin aika sitten erikoisen oloinen DVD-boksi: saksalaisia Karl Mayn teoksiin perustuvia elokuvia, levyjä yhteensä kahdeksantoista. En ole koskaan lukenut Mayn kirjoja, ellen sitten niin nuorena etten muista sitä, mutta tiedän hänet tietenkin maineelta: saksalainen 1800-luvun lopun seikkailukirjailija, joka kirjoitti kaukomaille sijoittuvia teoksia käymättä niissä koskaan.  Boksissa oli kaikenlaisia eksoottisia seikkailuelokuvia, mutta eniten minua kiinnostivat Winnetou-lännenelokuvat, osittain myös siksi, että ne olivat ainoita, joissa oli tekstitys tai englanninkielinen dubbaus. Winnetoun tunsin 1970-luvulla julkaistusta sarjakuvasta, jota lueskelin pienenä muutamaan otteeseen. En muistaakseni pitänyt siitä suuremmin ja se olikin ehkä enemmän lajia ...

Elokuva-arvostelu: Bone Tomahawk

Bone Tomahawk (USA 2015). Ohjaus & käsikirjoitus: S. Craig Zahler. Näyttelijät: Kurt Russell, Patrick Wilson, Matthew Fox, Richard Jenkins ja Lili Simmons. Lännenelokuva on olleet jo kauan kuollut ja kuopattu. Silti laadukkaita lännenelokuvia tehdään jatkuvasti. Joskus aivan odottamattomat tekijät pääsevät yllättämään positiivisesti. Näin on laita erityisesti vuonna 2015 valmistuneessa Bone Tomahawkissa, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut S. Graig Zahler. Kyseessä on miehen debyyttiohjaus. Aiemmin hän on saavuttanut mainetta lähinnä kirjoittamalla synkän ja palkitun lännenromaanin A Congregation of Jackals (2010). Kun kaikki näyttelijätkin ovat melko tuntemattomia kaupungin sheriffiä esittävää Kurt Russellia lukuun ottamatta, miljöö on melko vaatimaton, aluksi pimeä ja lopulta tyhjä, niin elokuva haiskahtaa jo kauas pienen budjetin tuotannolta. Elokuva onkin toteutettu vain 1,8 miljoonalla taalalla. Tästä summasta Kurt Russell lienee ahmaissut suurimman osan. Vertailun vuoksi ...