Viidestilaukeavat-hakuteos esittelee vähemmän tunnettuja yhdysvaltalaisia länkkärinovellisteja. Teos kiusoittelee lukijaansa, sillä esiteltyjen kirjoittajien novelleja löytyy suomeksi lähinnä vuosikymmenten takaisista seikkailulehdistä.
Juri Nummelinin Viidestilaukeavat, alaotsikostaan Länkkärinovelleja lukemistolehdistä, huolimatta ei sisällä novelleja. Teos koostuu lyhyistä kirjailijaesittelyistä. Usein todellisuus on tarua ihmeellisempää, ja ihmiskohtalot voittavat kiinnostavuudessaan ainakin geneerisimmät fiktiiviset teokset.
Viidestilaukeavat on jatko-osa Kuudestilaukeavat-kirjalle. Kuudestilaukeavat-teoksessa esitellään tunnetumpia amerikkalaisia western-kirjailijoita, sellaisia, joiden teoksia löytyy tasaisesti Suomenkin divareista. Viidestilaukeavat keskittyy vähemmän tunnettuihin ja Suomessa lähinnä seikkailulehdissä julkaistuihin kirjailijoihin.
Lukijaa pommitetaan kiinnostavilla tekijöillä, teoksilla ja aihealueilla. Esimerkiksi se, että siipiratasaluksilla ja rautateillä on ollut omat länkkärifanikuntansa, on kiinnostava ilmiö. Samalla korostuu teoksen ingressissä mainittu kiusoittelevuus: näitä siipiratasalus-novelleja ei ihan joka kirjakaupasta löydykään, varsinkaan Suomessa.
Parhaimmillaan tämän kaltaiset teokset ovat mielikuvituksen käydessä ylikierroksilla: vaikka kyseessä on ohut, selkeästi kirjoitettu teos, lukeminen helposti pitkittyy, sillä jokainen yksityiskohta on syötettävä Googlen hakukoneeseen. Esimerkiksi Carl Breihan kirjoitti teoksen William Quantrillista, Yhdysvaltain sisällissodan sissipäälliköstä, josta en ollut aiemmin kuullut. Pakkohan Quantrillista oli pakko lukea lisää internetin syövereitä kaivellen.
John Miliuksen ohjaaman Red Dawn -sotaelokuvan fanina myös William Chamberlainin uran esittely sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Chamberlain kirjoitti länkkärien lisäksi myös sotakirjoja, ja hänen kirjoittamassaan Red January -teoksessa Yhdysvallat joutuu kommunistien hyökkäyksen kohteeksi. Vähemmästäkin innostuu.
Viidestilaukeavat-teoksen taitossa on pieniä ongelmia, ja esimerkiksi fontti saattaa yhtäkkiä vaihtua ilman fiksua syytä. Mukana on pieniä kirjoitusvirheitä ja huolimattomuuksia. Tällainen ei kuitenkaan haittaa lukemista.
Teoksen rakenne on paikoitellen listamainen. Tämän ymmärtää hakuteosluonteen vuoksi, mutta pitkät lukemistolehtien listaukset ovat välillä puuduttavia lukea. Pian silmät oppivat hyppäämään pisimpien listauksien yli.
Nummelin on teoksessa suorapuheinen: jos jokin novelli on puiseva, hän myös sanoo sen. Kliseiset perusnovellit erotellaan mielikuvituksellisista näkökulmia tarjoavista ja vauhdikkaista kertomuksista. Teoksesta löytyykin paljon erikoisuuksia, jotka rikkovat genrerajoja: monet kirjoittajat tekivät myös luontokuvauksia tai urheilu- tai dekkarinovelleja.
Kokonaisuutena Viidestilaukeavat on mukava pieni kirjallinen makupala. Teos antaa täkyjä ja ohjaa uusien ilmiöiden äärelle. Jos etsii konkreettisesti uusia kirjailijoita joiden teoksia lukea, edeltävä Kuudestilaukeavat esittelee kirjailijoita, joiden tekstejä peräti löytää Suomesta.
Miika Auvinen
Kommentit
Lähetä kommentti