Nykylänkkärit, 1990-luvun keskeinen genre?
Moni ei hyväksy nykyaikaan sijoittuvia elokuvia länkkäreiksi, mutta ne ovat kuitenkin oleellinen osa elokuvan ja kirjallisuuden historiaa, kuten osoittavat esimerkiksi Edna Ferberin Jättiläinen ja siitä tehty elokuva, Edward Abbeyn Lonely Are the Brave ja David Millerin siitä ohjaama elokuva Ratsasta viimeinen taival, Larry McMurtryn The Last Picture Show ja Peter Bogdanovichin filmatisointi, Annie Proulx'n novelli "Brokeback Mountain" ja Ang Leen siitä tekemä elokuva.
Toki suurimmassa osassa näistä ei taistella intiaaneja vastaan tai harjoiteta kaksintaisteluja saluunan edessä. Pääosassa ovat usein ihmissuhteet.
Jostain syystä 1990-luvulla tehtiin useita lännenelokuvan raamit jollain lailla täyttäviä lähimenneisyyteen tai nykyaikaan sijoittuvia kuvauksia. Osa on kovaotteisia rikos- ja action-elokuvia, kuten Roberto Rodriguezin esikoisohjaus El Mariachi (1992) ja sen jatko-osa Desperado (1995). Osa harppaa jopa kauhun puolelle, kuten samaisen Rodriguezin vampyyrisekoilu Hämärästä aamunkoittoon (1996), joka on Quentin Tarantinon käsikirjoittama.
Myös perinteisemmät jännärit näkyivät 1990-luvun nykylänkkärien seassa. Michael Aptedin Ukkossydämessä (1992) selvitellään murhia Etelä-Dakotan intiaanireservaatissa. Yhtä pääosista esittää Tanssii susien kanssa -elokuvasta Oscar-ehdokkuuden saanut Oneida-heimoon kuuluva Graham Greene. Michael Apted oli aiemmin vuonna 1992 ohjannut dokumentin Incident at Oglala, joka tutkailee 1970-luvun intiaaniaktivismia ja eritoten pitkään vankilassa olleen Leonard Peltierin kohtaloa.
Myös John Saylesin mainio pikkukaupunkikuvaus Lone Star (1996) pitää mainita nykylänkkärien yhteydessä. Siinä sheriffinä nähtiin kantrilegenda Kris Kristoffersson.
Villin lännen nostalgiaa sekä todellisuuden ja kuvitelmien välistä ristiriitaa kuvasi komediallisesti Ron Underwoodin Kaupunkicowboyt (1991). Siinä Jack Palance toimii luonnosta vieraantuneiden juppien oppaana erämaareissulla, joka tehdään ratsain. Ohjaaja oli aiemmin käyttänyt samoja maisemia hyväkseen mainiossa kauhukomediassa Väristyksiä eli Tremors (1990). Kaupunkicowboyt-leffan jatko-osa vuodelta 1994 ei onnistunut samalla tavalla.
Komediaa ja rodeota yhdisti Gregg Championin ohjaama The Cowboy Way (1994), jossa oli Barbarosasta ja Lonesome Dovesta tutun Bill Wittliffin käsikirjoitus. Pääosissa nähtiin Woody Harrelson ja Kiefer Sutherland. Härkäratsastukseen taas liittyy John G. Avildsenin Kahdeksan sekuntia (1994), jossa Luke Perry esittää rodeolegenda Lane Frostia.
Kirjallisuuden ja elokuvan välinen vuorovaikutus näkyy Robert Redfordin ohjaamassa Hevoskuiskaajassa (1998), jossa hän näyttelee myös pääosaa. Suurelta osin Montanaan sijoittuva elokuva perustuu englantilaisen Nicholas Evansin esikoisromaaniin, jonka hän oli kirjoittanut hevostenkouluttajalegenda Tom Brannamanin innoittamana. Tarinassa taitava hevostenkouluttaja auttaa ratsastusonnettomuudessa loukkaantunutta teiniä ja hevosta paranemaan sekä fyysisesti että henkisesti. Elokuva oli suosittu, mutta sen kuvausta hevosten kouluttamisesta on myös kritisoitu.
Kirjallinen pohja on myös Stephen Frearsin elokuvalla Minne tuuli kuljettaa (1998), joka perustuu Max Evansin romaaniin The Hi Lo Country (1961). Kirjaa yritti pitkään filmata Sam Peckinpah, jonka oma nykylänkkäri on rodeokuvaus Junior Bonner (1972).
Peckinpahille Evansin maskuliinisten pakkomielteiden kuvaus olisi ollutkin onnen omiaan, ja on harmi, että elokuvan päätyi lopulta ohjaamaan taitava, mutta joskus vähän pintapuolinen ammattimies Stephen Frears. Englantilainen Frears on tehnyt hienoja elokuvia amerikkalaisista aiheista (esimerkiksi Huijarit, yksi 1990-luvun parhaista rikoselokuvista), mutta tässä hän tuntuu turistilta, joka tarkkailee paikallisten tapoja. Cowboy-kulttuurin kuvaus ryyppäämisineen, tappeluineen ja epämääräisine naissuhteineen ei tunnu sisäistyneeltä.
Frears onnistuu kuitenkin kertomaan toisen maailmansodan kummankin puolen kulkevan tarinan siististi ja tyylikkäästi. Visuaalisesti komea elokuva huutaa tulla nähdyksi valkokankaalta. Max Evansista on juttu toisaalla tässä lehdessä (linkki tässä).
Hevoskuiskaaja ja Minne tuuli kuljettaa olivat 1990-luvun nykylänkkäribuumin viimeiset elokuvat, mutta samassa, usein melko kirjallisessa alalajissa jatkoi Ang Leen Brokeback Mountain (2005). Samana vuonna nähtiin myös Tommy Lee Jonesin Kolmesti kuopattu.
Juri Nummelin
Kommentit
Lähetä kommentti