Käyttökelpoinen hakuteos länkkäreistä
Aiemmin amerikkalaista kioskikirjallisuutta niin rikoksen kuin länkkärienkin osalta Suomessa kartoittanut Juri Nummelin on toimittanut teoksen Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Kirjan on kustantanut BTJ kirjastopalvelu. Tällä kertaa esittelyn kohteena ovat useamman kirjoittajan voimin kovakantisina Suomessa julkaistut lännenkirjat eli niin sanottu vakava lännenkirjallisuus. Kuten tiedetään, ei luonnehdinta välttämättä ole yhteydessä tasoon. Kovakantisina on julkaistu melko mitättömiäkin tekstejä, joilla on lähinnä kuriositeettiarvoa, kun kioskipokkareista (jotka tosin ovat usein harmittavasti lyhennettyjä tai huolimattomasti suomennettuja) voi löytyä todellisia helmiä. Luokitusperiaate ei siis sinänsä ole mielekäs muuten kuin siltä kannalta, että laajaa aluetta on saatu jaettua useampaan kirjaan. Toisaalta "vakavan" lännenkirjallisuuden esittelyjen kautta saadaan mukaan sellaisia sävyjä, tunnelmia ja aihepiirejä, jotka ovat olennaisia aiheelle sekä tasollisesti että muuten, mutta joita olisi vaikea luontevasti mahduttaa mukaan pokkaritekstejä käsittelevään teokseen. Tällaisia ovat rajaseudulle sijoittuvat tekstit, luontokirjallisuus, nykyaikaan sijoittuvat tarinat, jotka jotenkin ovat kytköksissä perinteeseen, sekä intiaanikirjat.
On huomattava, että rajaseutumyytti, siis ajatus villien ja hedelmättömien alueiden valloittamisesta sivilisaatiolle ja asutukselle, sekä toisaalta haikeus tuon luonnon alkutilan menetyksestä on keskeisiä yhdysvaltalaisia aiheita populaariviihteessä ja kirjallisuudessa. Tältä osin vaikkapa Edward Abbeyn edustama luontokirjallisuus sopii osuvasti mukaan. Luontokirjallisuudessa käydään jatkuvaa rajankäyntiä sivilisaation ja siitä poistumisen välillä ja etsitään melkein myyttistä suhdetta luontoon. Huomattavista elokuvantekijöistä mieleen tulee Terrence Malick. Hän ei suoranaisesti noudata luontokirjallisuuden kaavaa, mutta palvoo lyyrisesti amerikkalaista luontoa vaikkapa filmissä Onnellisten aika, joka tarinassaan käsittelee viattomuuden menetystä.
Rajaseutu ei välttämättä ole sijoittunut länteen, vaan esimerkiksi pohjoiseen, kuten Jack Londonin tuotannossa. Myös joissakin Floridaan sijoittuvissa kirjoissa voi olla karjanajoa tai muuta lännen ikonografiaan kuuluvaa. Myös Yhdysvaltain sisällissotaa käsittelevät kirjat voidaan laskea lännenkirjallisuuteen, vaikka aina näin ei tehdä.
Mielestäni Suomessa on julkaistu lännenkirjallisuutta yllättävän paljon siihen nähden, että sen kustannustoiminta on täällä aina ollut jotenkin vasenkätistä. Tietty johdonmukaisuus on puuttunut harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Lännenkirjallisuuden määritelmä on siis tarkoituksella pidetty laveana. Se on mielestäni onnistunut ratkaisu. Mukana ovat itsestäänselvien klassikoiden (James Fenimore Cooper, Zane Grey, James Oliver Curwood) lisäksi esimerkiksi Tarzanin luoja Edgar Rice Burroughs, Jättiläisen kirjoittaja Edna Ferber (kuvassa), Pieni talo preerialla -sarjan luoja Laura Ingalls Wilder ja nykypäivän klassikko Paul Auster. Hän kommentoi teoksissaan usein rajaseutumyytin mahdottomuutta todellisessa elämässä.
Jokaisen kirjailijaesittelyalkuun on laadittu lyhyt luonnehdinta käsiteltävän kirjailijan tuotannon olemuksesta. Se parantaa selkeästi kirjan käytettävyyttä nopeaan selailuun tai tietojen etsintään. Ennen kuin varsinaiset kirjailijaesittelyt alkavat, on Nummelin laatinut lyhyen lännenkirjallisuuden historiikin ja kertoo sen jälkeen länkkärien suomennoksista. Julkaisutoiminnan linjattomuus tuli jo mainittua. Seurauksena on ollut, että paljon hyviä juttuja on jäänyt kääntämättä.
Mukaan olisi ehkä voinut laittaa vielä jonkinlaisen lännenkirjallisuuden keskeiset teemat -osion aivan lyhyesti, vaikka Nummelin aihetta käsitteleekin. Se olisi palvellut oivallisesti ainakin asiaan tutustuvia lukijoita. Tällaisen hakuteoksen oleellisin arvo on tietenkin siinä, että sen avulla saa tietoa harvinaisemmista suomennoksista ja tuntemattomammista kirjailijoista. Ainakin itselleni uutta ja tuntematonta löytyi paljon ja samalla sormet alkoivat syyhytä etsimään kadotettuja helmiä.
Aiemmin amerikkalaista kioskikirjallisuutta niin rikoksen kuin länkkärienkin osalta Suomessa kartoittanut Juri Nummelin on toimittanut teoksen Pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita. Kirjan on kustantanut BTJ kirjastopalvelu. Tällä kertaa esittelyn kohteena ovat useamman kirjoittajan voimin kovakantisina Suomessa julkaistut lännenkirjat eli niin sanottu vakava lännenkirjallisuus. Kuten tiedetään, ei luonnehdinta välttämättä ole yhteydessä tasoon. Kovakantisina on julkaistu melko mitättömiäkin tekstejä, joilla on lähinnä kuriositeettiarvoa, kun kioskipokkareista (jotka tosin ovat usein harmittavasti lyhennettyjä tai huolimattomasti suomennettuja) voi löytyä todellisia helmiä. Luokitusperiaate ei siis sinänsä ole mielekäs muuten kuin siltä kannalta, että laajaa aluetta on saatu jaettua useampaan kirjaan. Toisaalta "vakavan" lännenkirjallisuuden esittelyjen kautta saadaan mukaan sellaisia sävyjä, tunnelmia ja aihepiirejä, jotka ovat olennaisia aiheelle sekä tasollisesti että muuten, mutta joita olisi vaikea luontevasti mahduttaa mukaan pokkaritekstejä käsittelevään teokseen. Tällaisia ovat rajaseudulle sijoittuvat tekstit, luontokirjallisuus, nykyaikaan sijoittuvat tarinat, jotka jotenkin ovat kytköksissä perinteeseen, sekä intiaanikirjat.
On huomattava, että rajaseutumyytti, siis ajatus villien ja hedelmättömien alueiden valloittamisesta sivilisaatiolle ja asutukselle, sekä toisaalta haikeus tuon luonnon alkutilan menetyksestä on keskeisiä yhdysvaltalaisia aiheita populaariviihteessä ja kirjallisuudessa. Tältä osin vaikkapa Edward Abbeyn edustama luontokirjallisuus sopii osuvasti mukaan. Luontokirjallisuudessa käydään jatkuvaa rajankäyntiä sivilisaation ja siitä poistumisen välillä ja etsitään melkein myyttistä suhdetta luontoon. Huomattavista elokuvantekijöistä mieleen tulee Terrence Malick. Hän ei suoranaisesti noudata luontokirjallisuuden kaavaa, mutta palvoo lyyrisesti amerikkalaista luontoa vaikkapa filmissä Onnellisten aika, joka tarinassaan käsittelee viattomuuden menetystä.
Rajaseutu ei välttämättä ole sijoittunut länteen, vaan esimerkiksi pohjoiseen, kuten Jack Londonin tuotannossa. Myös joissakin Floridaan sijoittuvissa kirjoissa voi olla karjanajoa tai muuta lännen ikonografiaan kuuluvaa. Myös Yhdysvaltain sisällissotaa käsittelevät kirjat voidaan laskea lännenkirjallisuuteen, vaikka aina näin ei tehdä.
Mielestäni Suomessa on julkaistu lännenkirjallisuutta yllättävän paljon siihen nähden, että sen kustannustoiminta on täällä aina ollut jotenkin vasenkätistä. Tietty johdonmukaisuus on puuttunut harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Lännenkirjallisuuden määritelmä on siis tarkoituksella pidetty laveana. Se on mielestäni onnistunut ratkaisu. Mukana ovat itsestäänselvien klassikoiden (James Fenimore Cooper, Zane Grey, James Oliver Curwood) lisäksi esimerkiksi Tarzanin luoja Edgar Rice Burroughs, Jättiläisen kirjoittaja Edna Ferber (kuvassa), Pieni talo preerialla -sarjan luoja Laura Ingalls Wilder ja nykypäivän klassikko Paul Auster. Hän kommentoi teoksissaan usein rajaseutumyytin mahdottomuutta todellisessa elämässä.Jokaisen kirjailijaesittelyalkuun on laadittu lyhyt luonnehdinta käsiteltävän kirjailijan tuotannon olemuksesta. Se parantaa selkeästi kirjan käytettävyyttä nopeaan selailuun tai tietojen etsintään. Ennen kuin varsinaiset kirjailijaesittelyt alkavat, on Nummelin laatinut lyhyen lännenkirjallisuuden historiikin ja kertoo sen jälkeen länkkärien suomennoksista. Julkaisutoiminnan linjattomuus tuli jo mainittua. Seurauksena on ollut, että paljon hyviä juttuja on jäänyt kääntämättä.
Mukaan olisi ehkä voinut laittaa vielä jonkinlaisen lännenkirjallisuuden keskeiset teemat -osion aivan lyhyesti, vaikka Nummelin aihetta käsitteleekin. Se olisi palvellut oivallisesti ainakin asiaan tutustuvia lukijoita. Tällaisen hakuteoksen oleellisin arvo on tietenkin siinä, että sen avulla saa tietoa harvinaisemmista suomennoksista ja tuntemattomammista kirjailijoista. Ainakin itselleni uutta ja tuntematonta löytyi paljon ja samalla sormet alkoivat syyhytä etsimään kadotettuja helmiä.
Kirjailijaesittelyt tasapainoilevat juoniselostuksia ja lyhyitä luonnehdintoja tarjoavan tyylin ja analyyttisemman lähestymistavan välillä. Itse pidän analyyttisestä tavasta, mutta toisaalta lyhyet selostukset kirjoista ovat enemmän paikallaan tällaisessa hakuteoksessa. Mielestäni kirjan käytettävyyttä olisi vielä parantanut, jos siinä olisi ollut henkilöhakemisto. Näin ainakin sellaisten henkilöiden osalta, joista ei ole omaa hakusana-artikkelia.
Kaikkiaan pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita antaa länkkärien kehityksestä ja niiden sijoittumisesta osaksi muuta kirjallisuutta ja yhteiskuntaa monipuolisen kuvan. Se on asiasta kiinnostuneille välttämätön tietopaketti.
Kannattaa tietysti muistaa, että lännenkirjallisuuden historiaa ei ole suomeksi vielä tyhjentävästi käsitelty. Eurooppalaiset ja australialaiset kirjailijat (kuten Jose Mallorqui ja Marshall Grover), sekä nuorten länkkärit ovat vielä käsittelemättä. Kirjan esipuheessa viitataankin mahdollisuuteen julkaista nuorille tarkoitettuun lännenkirjallisuuteen keskittynyt hakuteos.
Rami Nummi
Kaikkiaan pohjoisamerikkalaisia lännenkirjailijoita antaa länkkärien kehityksestä ja niiden sijoittumisesta osaksi muuta kirjallisuutta ja yhteiskuntaa monipuolisen kuvan. Se on asiasta kiinnostuneille välttämätön tietopaketti.
Kannattaa tietysti muistaa, että lännenkirjallisuuden historiaa ei ole suomeksi vielä tyhjentävästi käsitelty. Eurooppalaiset ja australialaiset kirjailijat (kuten Jose Mallorqui ja Marshall Grover), sekä nuorten länkkärit ovat vielä käsittelemättä. Kirjan esipuheessa viitataankin mahdollisuuteen julkaista nuorille tarkoitettuun lännenkirjallisuuteen keskittynyt hakuteos.
Rami Nummi
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista