Liekehtivä erämaa (Drums Along the Mohawk, 1939)
Ensi-ilta 2.11. 1939
Suomen ensi-ilta 3.11. 1940
”God have mercy on his soul… I must be shooting a little to the left!”
John Fordin vuoden 1939 elokuvista muistetaan yleensä ensin
Hyökkäys erämaassa (Stagecoach) ja Vapauttajan nuoruus (Young Mr. Lincoln),
mutta hän ohjasi myös tämän mainion seikkailullisen draaman Mohawk-laakson
taisteluista vallankumouksen aikoihin.
Walter D. Edmondsin kirjaan
perustuvassa elokuvassa Gil Martin (Henry Fonda) vie nuorikkonsa (Claudette
Colbert) rajaseudulle aloittamaan uutta elämää. Alku on hienostotytölle
hankalaa, ja niin oli tiettävästi elokuvan tekeminenkin: Colbert ei olisi
millään halunnut suostua käyttämään ulkohuussia kuvauspaikoilla.
Löyhästi tositapahtumiin
perustuvassa elokuvassa osa irokeesiheimoista (mohawkit, senecat) hyökkäilee
jenkkien kimppuun lojalistien yllyttämänä. Amerikkalaisten puolella puolestaan
taistelevat onegat, joista esitellään käytännössä ainoastaan Blueback (Chief
John Big Tree, joka todellisuudessa oli seneca). Brittisotilaita ei elokuvassa
juuri nähdä – Ford ei halunnut esittää brittejä pahiksina juuri sodan
kynnyksellä. Ilkitekojen alkuunsaattajana nähdään todellinen henkilö Caldwell
(John Carradine). Henry Fondan kuuluisa sukulainen Douw Fonda oli mukana
taisteluissa; hänet surmattiin tomahawkilla ja skalpeerattiin, ja hänen
poikansa John ja Adam vietiin vankeina Kanadaan.
Bert Glennon ja Ray Rennahan
kuvasivat elokuvan Fordille epätyypillisesti väreissä. Utahin vuoret saivat
esittää New Yorkin metsiä. Tuotantoon laitettu raha näkyy komeissa ulkokuvissa
ja joukkokohtauksissa. Myös uudisraivaajien työntäyteistä elämää kuvataan
realismiin pyrkien.
Kielevää upseerinleskeä esittävä
Edna May Oliver oli sivuroolistaan Oscar-ehdokkaana, mutta hävisi Thomas
Mitchellille (Hyökkäys erämaassa). Tuttuja kasvoja ovat Ward Bond, Francis
Ford, Eddie Collins ja pastoria esittävä Arthur Shields, jonka
tulikivenkatkuiset puheet brittien ampumisesta saivat epäilemättä kaikupohjaa
siitä, että hän oli osallistunut Irlannin vallankumouksen taisteluihin 1916.
Intiaanit ovat elokuvassa joko
juoppoja huligaaneja tai koomisia lemmikkejä, kuten Blueback. Fordin
myöhemmissä elokuvissa kuva nyansoitui huomattavasti hänen oppiessaan enemmän
historiasta.
Liekehtivässä erämaassa (kuten
muissakin Fordin elokuvissa) sivistyksen tulo esitetään vääjäämättömänä hyvän
voittona, vaikka se vie samalla mukanaan kaiken sen (vapaus, miehisyys,
individualismi) mitä elokuvassa ylistetään.
Anssi Hynynen
Kommentit
Lähetä kommentti