Metsästys (The Hunting Party, 1971)
Don Medfordin ohjaama Metsästys ei ennakkoon herättänyt toiveita suuresta elokuvaelämyksestä. Ensinnäkin Medford tunnetaan lähinnä tv-ohjaajana. Toiseksi 1970-lukua ei yleisesti ottaen pidetä westernien kultaisena vuosikymmenenä. Näistä lähtökohdista käsin elokuva osoittautui mukavaksi yllätykseksi ja kunnianhimoiseksi tuotokseksi.
Elokuva kertoo, kuinka Frank Calderin (Oliver Reed) johtama roistoporukka ryöstää rikkaan suurtilallisen Brandt Rügerin (Gene Hackman) kauniin vaimon (Candice Bergen) koulun pihalta. Calderin tavoite on oppia lukemaan. Sadistinen Brandt Rüger ei tätä sulata ja alkaa armoton ajojahti. Takaa-ajajien etuna ovat uudet kiikarikiväärit, joiden kantama on 800 metriä.
Elokuvan alkutahdit eivät lupaa hyvää. Musiikki tavoittelee spagettilänkkäreiden tunnelmaa ja Calder esitellään tuppisuisena antisankarina. Melissa Rügerin sieppauksen jälkeen peruswesternin tunnelmista päästää intohimodraaman puolelle. Melissan ja Frank Calderin välille syttyy suhde ja tämä saa Melissan miehen entista suuremman raivon, suoranaisen hulluuden valtaan. Edessä on väistämätön välien selvittely ja suuren luokan verilöyly.
Elokuva on ajalleen tyypillisesti erittäin väkivaltainen. Kansiteksteissä mainostetaan dvd:llä olevan leikkaamattoman version. Monien maiden tv-esityksiä ja videojulkaisuja olikin aiemmin sensuroitu. Elokuvaa on suomessakin esitetty elokuvateattereissa ja tv:ssä, mutta ei ole tietoa, onko näitä versioita sensuroitu. Yhdessä aiemmin sensuroiduista kohtauksista Brandt Rüger käsittelee kiinalaista prostituoitua palavalla sikarilla. Palavaa lihaa ei tässäkään dvd-versiossa näytetä, mutta siitä huolimatta kohtaus on melkoisen raju. Rajuudesta huolimatta kohtauksen mukanaolo on perusteltua, sillä se syventää entisestään Rügerin henkilöprofiilia. Hackman tekeekin elokuvassa yhden häijyimmistä roolisuorituksistaan.
Aivan klassikkotasoa elokuva ei kuitenkaan ole. Taitava brittinäyttelijä Oliver Reed ei ehkä ollut paras valinta elokuvan päärooliin. Reedin karisma ja uskottavuus eivät ole aivan riittäviä kannattelemaan rosoista westerniä. Sen sijaa Bergen ja Hackman ovat rooleihinsa juuri sopivat. Myös roistoseurueen moniin henkilöhahmoihin on vaivauduttu panostamaan, mikä palvelee hyvin lopputulosta.
Revolverimies (Shootist, 1976)
John Waynen viimeiseksi jäänyt elokuva Revolverimies on viimein saatu suomalaiseen dvd-levitykseen. Julkaisun viipyminen on siinäkin mielessä ihmeellistä, että kyseessä on yksi 1970-luvun upeimmista westerneistä.
John Wayne esittää ikääntynyttä revolverimiestä, sheriffi J. B. Booksia, joka ratsastaa erään pikkukaupungin lääkärin (James Stewart) pakeille. Lääkäri on Booksille entuudestaan tuttu, sillä tämä on joutunut parsimaan hänet kasaan erään revolverikahakan jälkeen. Lääkärin tuomio on tyly: syöpä. Elinaikaa on jäljellä vain muutamia viikkoja ja viimeiset elinvaiheet tulevat olemaan sanoinkuvaamattoman tuskallisia.
Books hakeutuu yrmeäilmeisen mutta rauhaa rakastavan rouva Rogersin (Lauren Bacall) täysihoitolaan odottamaan kuolemaa. Kaupungin pyssysankarit saavat kuitenkin tietää kuuluisan revolverimiehen saapumisesta ja pian aletaan suunnitella sitä viimeistä taistelua.
Elokuva on Waynen filmografiassa hyvin erikoinen. Yleensä Wayne keräsi ympärilleen tutun ja turvallisen filmiryhmän, joiden kanssa kuviot olivat selvillä. Nyt Wayne tukeutui Clint Eastwoodin luotto-ohjaajaan Don Siegeliin. Kuvauksesta vastasi Bruce Surtees, tuttu hänkin monista Eastwoodin elokuvista. Surteesin meriittilistalla on muun muassa Eastwoodin Ruoska (1973), jota Wayne oli suominut rankoin sanakääntein paria vuotta aiemmin. Ehkäpä Wayne halusi katsoa, mitä seuraa, kun astuu tavallaan pahimman kilpailijan reviirille. Hyvähän siitä seurasi.
Elokuva on jäntevästi ohjattu ja kuvattu. Näyttelijäsuoritukset ovat läpeensä upeita. Jo mainittujen legendojen lisäksi elokuvassa esiintyy muun muassa Richard Boone Booksin vanhana, autolla päristelevänä vihamiehenä. Myös nuoren Ron Howard roolihahmo kasvaa elokuvan aikana koskettavasti. Elokuvassa on useita yhtymäkohtia Sam Peckinpahin elokuvaan Viheltävät luodit (1962), jossa myös teemana oli ikääntynyt revolverimies.
Elokuva perustuu Glendon Swarthoutin romaaniin. Käsikirjoituksessa ovatkin elokuvan ainoat puutteet. Elokuvassa Booksin ja rouva Rogersin välillä kipunoi. Toinen kuitenkin edustaa väkivaltaa, kun taas toinen vihaa sitä. Tämä kontrasti saa Booksin puntaroimaan menneisyyttään. Syy, miksi hän kuitenkin jatkaa väkivallan tiellä, jää perusteluja vaille.
Komeampaa lopetusta Waynen uralle tuskin olisi voinut kuvitella. Wayne aktiivisesti haki tämänkin jälkeen sopivia rooleja, mutta ainuttakaan ei tullut vastaan. Ehkä hyvä niin. Koskettavuutta lisää se, että jo yhden syövän voittaneella Waynellä oli kuvausten aikana terveyden kanssa suuria ongelmia. Syövästä ei kuitenkaan ollut kyse, mutta kuvausten jatkaminen oli silti vaakalaudalla. Paria vuotta myöhemmin syöpä lopulta uusiutui ja vei miehen mennessään.
Janne Viitala
Don Medfordin ohjaama Metsästys ei ennakkoon herättänyt toiveita suuresta elokuvaelämyksestä. Ensinnäkin Medford tunnetaan lähinnä tv-ohjaajana. Toiseksi 1970-lukua ei yleisesti ottaen pidetä westernien kultaisena vuosikymmenenä. Näistä lähtökohdista käsin elokuva osoittautui mukavaksi yllätykseksi ja kunnianhimoiseksi tuotokseksi.
Elokuva kertoo, kuinka Frank Calderin (Oliver Reed) johtama roistoporukka ryöstää rikkaan suurtilallisen Brandt Rügerin (Gene Hackman) kauniin vaimon (Candice Bergen) koulun pihalta. Calderin tavoite on oppia lukemaan. Sadistinen Brandt Rüger ei tätä sulata ja alkaa armoton ajojahti. Takaa-ajajien etuna ovat uudet kiikarikiväärit, joiden kantama on 800 metriä.
Elokuvan alkutahdit eivät lupaa hyvää. Musiikki tavoittelee spagettilänkkäreiden tunnelmaa ja Calder esitellään tuppisuisena antisankarina. Melissa Rügerin sieppauksen jälkeen peruswesternin tunnelmista päästää intohimodraaman puolelle. Melissan ja Frank Calderin välille syttyy suhde ja tämä saa Melissan miehen entista suuremman raivon, suoranaisen hulluuden valtaan. Edessä on väistämätön välien selvittely ja suuren luokan verilöyly.
Elokuva on ajalleen tyypillisesti erittäin väkivaltainen. Kansiteksteissä mainostetaan dvd:llä olevan leikkaamattoman version. Monien maiden tv-esityksiä ja videojulkaisuja olikin aiemmin sensuroitu. Elokuvaa on suomessakin esitetty elokuvateattereissa ja tv:ssä, mutta ei ole tietoa, onko näitä versioita sensuroitu. Yhdessä aiemmin sensuroiduista kohtauksista Brandt Rüger käsittelee kiinalaista prostituoitua palavalla sikarilla. Palavaa lihaa ei tässäkään dvd-versiossa näytetä, mutta siitä huolimatta kohtaus on melkoisen raju. Rajuudesta huolimatta kohtauksen mukanaolo on perusteltua, sillä se syventää entisestään Rügerin henkilöprofiilia. Hackman tekeekin elokuvassa yhden häijyimmistä roolisuorituksistaan.
Aivan klassikkotasoa elokuva ei kuitenkaan ole. Taitava brittinäyttelijä Oliver Reed ei ehkä ollut paras valinta elokuvan päärooliin. Reedin karisma ja uskottavuus eivät ole aivan riittäviä kannattelemaan rosoista westerniä. Sen sijaa Bergen ja Hackman ovat rooleihinsa juuri sopivat. Myös roistoseurueen moniin henkilöhahmoihin on vaivauduttu panostamaan, mikä palvelee hyvin lopputulosta.
Revolverimies (Shootist, 1976)
John Waynen viimeiseksi jäänyt elokuva Revolverimies on viimein saatu suomalaiseen dvd-levitykseen. Julkaisun viipyminen on siinäkin mielessä ihmeellistä, että kyseessä on yksi 1970-luvun upeimmista westerneistä.
John Wayne esittää ikääntynyttä revolverimiestä, sheriffi J. B. Booksia, joka ratsastaa erään pikkukaupungin lääkärin (James Stewart) pakeille. Lääkäri on Booksille entuudestaan tuttu, sillä tämä on joutunut parsimaan hänet kasaan erään revolverikahakan jälkeen. Lääkärin tuomio on tyly: syöpä. Elinaikaa on jäljellä vain muutamia viikkoja ja viimeiset elinvaiheet tulevat olemaan sanoinkuvaamattoman tuskallisia.
Books hakeutuu yrmeäilmeisen mutta rauhaa rakastavan rouva Rogersin (Lauren Bacall) täysihoitolaan odottamaan kuolemaa. Kaupungin pyssysankarit saavat kuitenkin tietää kuuluisan revolverimiehen saapumisesta ja pian aletaan suunnitella sitä viimeistä taistelua.
Elokuva on Waynen filmografiassa hyvin erikoinen. Yleensä Wayne keräsi ympärilleen tutun ja turvallisen filmiryhmän, joiden kanssa kuviot olivat selvillä. Nyt Wayne tukeutui Clint Eastwoodin luotto-ohjaajaan Don Siegeliin. Kuvauksesta vastasi Bruce Surtees, tuttu hänkin monista Eastwoodin elokuvista. Surteesin meriittilistalla on muun muassa Eastwoodin Ruoska (1973), jota Wayne oli suominut rankoin sanakääntein paria vuotta aiemmin. Ehkäpä Wayne halusi katsoa, mitä seuraa, kun astuu tavallaan pahimman kilpailijan reviirille. Hyvähän siitä seurasi.
Elokuva on jäntevästi ohjattu ja kuvattu. Näyttelijäsuoritukset ovat läpeensä upeita. Jo mainittujen legendojen lisäksi elokuvassa esiintyy muun muassa Richard Boone Booksin vanhana, autolla päristelevänä vihamiehenä. Myös nuoren Ron Howard roolihahmo kasvaa elokuvan aikana koskettavasti. Elokuvassa on useita yhtymäkohtia Sam Peckinpahin elokuvaan Viheltävät luodit (1962), jossa myös teemana oli ikääntynyt revolverimies.
Elokuva perustuu Glendon Swarthoutin romaaniin. Käsikirjoituksessa ovatkin elokuvan ainoat puutteet. Elokuvassa Booksin ja rouva Rogersin välillä kipunoi. Toinen kuitenkin edustaa väkivaltaa, kun taas toinen vihaa sitä. Tämä kontrasti saa Booksin puntaroimaan menneisyyttään. Syy, miksi hän kuitenkin jatkaa väkivallan tiellä, jää perusteluja vaille.
Komeampaa lopetusta Waynen uralle tuskin olisi voinut kuvitella. Wayne aktiivisesti haki tämänkin jälkeen sopivia rooleja, mutta ainuttakaan ei tullut vastaan. Ehkä hyvä niin. Koskettavuutta lisää se, että jo yhden syövän voittaneella Waynellä oli kuvausten aikana terveyden kanssa suuria ongelmia. Syövästä ei kuitenkaan ollut kyse, mutta kuvausten jatkaminen oli silti vaakalaudalla. Paria vuotta myöhemmin syöpä lopulta uusiutui ja vei miehen mennessään.
Janne Viitala
Kommentit
Lähetä kommentti